Olen lukenut suomennoksen, Kotikunnaan Rillan, aiemmin, mutta muistikuvani ovat vähän ristiriitaisia. Anne of Green Gables -kommenteissa väitin lukeneeni Rillan ensi kerran vasta aikuisena. Kumminkin minulle on epämääräinen muistikuva, että olisin lapsena ainakin aloittanut tätä, mutten ollut tykännyt. En ihmettele sitä yhtään, sillä lapsena pidin eniten Anna-sarjan ensimmäisestä osasta, koska olisin halunnut päähenkilön pysyvän aina lapsena. Joten myöhemmät osat, joissa aikuinen Anna häipyy taka-alalle, eivät minulle kelvanneet. Aikuisena sarjan lukeminen on ollut paljon antoisampaa.
Näistä kokemuksista huolimatta Rilla of Ingleside oli todella tuore lukukokemus. Kirja ei ole kovin pitkä mutta luin sitä melko pitkään (muiden kirjojen rinnalla). Fiilis on vähän samanlainen kuin Pride and Prejudicen kohdalla: kirja oli niin täysipainoista hengenravintoa, että pienikin annos riitti antamaan makusteltavaa pitkäksi aikaa. Lisäksi innostuin kaivamaan rinnalle Mary Henley Rubion Lucy Maud Montgomery - The Gift of Wings -elämäkertatutkimuksen, ja sieltähän löytyi vaikka mitä antoisaa tähän kirjaan liittyen. Melkoista ristiinlukemista Rilla muutenkin aiheutti. Välillä piti hakea hyllystä Maailmanhistorian pikkujättiläinen ja kerrata ensimmäisen maailmansodan tapahtumat, välillä Anne's House of Dreams ja lukea Annan ja Gilbertin häistä.
Alun perin vuonna 1921 ilmestynyt Rilla of Ingleside sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaan. Tapahtumat alkavat sodan alla vuonna 1914, jolloin Annan ja Gilbertin kuopus Rilla Blythe on huoleton tyttö 15-vuotispäivänsä kynnyksellä. Rilla on kovin erilainen hahmo kuin nuori Anna. Hän on omasta viehätysvoimastaan tietoinen, itsevarma tyttö, jossa on paljon enemmän käytännöllisyyttä ja paljon vähemmän taipumusta mielikuvitukseen ja romantiikkaan kuin Annalla. Hän pääsee ensi kertaa tansseihin ja on niistä innoissaan, mutta tanssi-ilta päättyy tietoon sodan syttymisestä. Kanadalaiset pojat alkavat värväytyä emämaa Englannin sotajoukkoihin.
Joten kirjan varsinaisessa pääosassa ei ole edes Rilla, vaan ensimmäinen maailmansota. Kirjan alussa on kohtaus, jossa Blythen perheen taloudenhoitaja Susan Baker lukee lehdestä arkkiherttua Frans Ferdinandin murhasta, muttei kiinnitä siihen paljon huomiota. Kohtaus on kirjallisuudessa universaali - vastahan luin Täällä Pohjantähden alla, jossa pentinkulmalaisten korviin niin ikään kantautuu huhuja jostakin Vrans Veertinantista. Sotateema lienee yksi syy, miksei kovin nuori lukija välttämättä saa kaikkea irti Rilla of Inglesidesta. Kun sotaa kuvataan kanadalaiselta kotirintamalta käsin, lehtiuutisoinnin, rintamalta saapuvien kirjeiden ja kylällä vellovien huhujen kautta, täytyy osata asettaa tarina oikeisiin historiallisiin raameihin.
Montgomery kuvaa sota-aikaa melko ylevällä ja ihanteellisella tavalla, mutta onneksi hän on niin hyvä kirjailija, ettei ylevyys pilaa koko kirjaa. Mukana on paljon sivuhenkilöitä, jotka suhtautuvat sotaan joko käytännönläheisesti, pikkusieluisesti tai ymmärtämättömästi. Ja mielenkiintoista kyllä, Rillan veli Walter, joka on kaunosieluinen nuori runoilija viimeisen päälle, on ensimmäinen henkilöhahmo joka näkee sotimisen kauheana, tuhoisana ja synkkänä. Moni muu sotaan lähtevä nuori mies ottaa asian joko seikkailuna tai jalona isänmaallisena tehtävänä.
Rillan henkisen kasvun laukaisee sotaorvosta huolehtiminen. Sattumusten kautta hän ryhtyy hoitamaan pientä Jims-poikaa. Äitinsä ehdotuksesta hän ryhtyy myös järjestämään Punaiselle Ristille paikallista nuoriso-osastoa.
Rillan kasvukertomukseen on ympätty mukaan myös romanssi - tällä kertaa vieläkin päälleliimatumpi kuin monissa muissa Montgomeryn kirjoissa. Ihannemies Kenneth Ford on mukana vain kolmessa kohtauksessa, kerran kirjan alussa, kerran keskellä ja aivan lopussa. Toki Kennethin ja Rillan kirjeenvaihtoa kuvataan vähän. Rillan lisäksi eniten tilaa saa Susan, Anna itse on melko lailla taka-alalla.
Rilla of Inglesidessa on monia mielenkiintoisia juonteita. Montgomeryn kirjoissa luokkatietoisuus ja sosiaalinen ylemmyydentunne välähtää aina siellä täällä, mutta tässä kirjassa se oli yllättävän näkyvästi esillä. Näin Rilla pohtii sotaorponsa tulevaisuutta:
"But to give Jims up to a roving, shiftless, irresponsible father, however kind and good-hearted he might be - and she knew Jim Anderson was kind and good-hearted enough - was a bitter prospect to Rilla. It was not even likely Anderson would stay in Glen; he had no ties there now; he might even go back to England. She might never see her dear, sunshiny, carefully brought-up little Jims again. With such a father what might his fate be? Rilla meant to beg Jim Anderson to leave him with her, but, from his letter, she had not much hope that he would."
Kylän inhotuin mies Whiskers-on-the-Moon (suomennoksessa Parta-Kuu) esittää sodanvastaisia mielipiteitä ja ilmoittautuu pasifistiksi. Tämä on pienelle herttaiselle Prinssi Edvardin saaren kylälle liikaa. Kirjassa kuvataan kuinka kylän pojat rikkovat Whiskers-on-the-Moonin talon ikkunat kivittämällä ja kaikenlaisia pienempiäkin hyökkäyksiä häntä vastaan tehdään. On myös mielenkiintoista, kuinka kyläläiset lähes demonisoivat saksalaiset ja Saksan keisarin. Kirkossa rukoillaan ahkerasti saksalaisia vastaan, koska kyläläiset uskovat vankkumattomasti Jumalan olevan ympärysvaltojen puolella.
Walter-veljestä tulee sodan aikana kuuluisa runonsa vuoksi. Montgomery kuvaa, kuinka Walterin rintamalla kirjoittama lyhyt runo leviää sanomalehdissä ympäri maailman. Runoa ei tässä kirjassa julkaista, mutta sen voi lukea Annan jäähyväisten ensilehdiltä. Sekä Mary Henley Rubio että Annan jäähyväisiin esipuheen kirjoittanut Montgomery-tutkija Benjamin Lefebvre mainitsevat yhtäläisyyden John McCraen runoon In Flanders Fields. Runosta ja sen suosiosta voi lukea vaikka täältä, kopioin runon tähän:
"In Flanders fields the poppies blow
Between the crosses, row on row,
That mark our place; and in the sky
The larks, still bravely singing, fly
Scarce heard amid the guns below.
We are the Dead. Short days ago
We lived, felt dawn, saw sunset glow,
Loved, and were loved, and now we lie
In Flanders fields.
Take up our quarrel with the foe:
To you from failing hands we throw
The torch; be yours to hold it high.
If ye break faith with us who die
We shall not sleep, though poppies grow
In Flanders fields."
Rilla of Ingleside on omistettu Montgomeryn hyvälle ystävälle "Fredelle": "To the memory of Frederica Campbell MacFarlane who went away from me when the dawn broke on January 25th, 1919 - a true friend, a rare personality, a loyal and courageous soul." Rubio kuvaa kirjassaan naisten syvää ystävyyttä ja Montgomeryn musertunutta masennusta ystävän kuoleman jälkeen. Elämäkerrassa korostuu muutenkin Montgomeryn arvostus syvällistä, sielunkumppanuutta tarjoavaa ystävyyttä. Ylevää ystävyyden kuvausta löytyy myös Rillasta, mutta löytyy sille vastapainoakin. Susanin ja hänen serkkunsa Sophian toveruus on lähinnä kilpanokittelua. Rilla taas saa tasapainotella henkilöjohtamisen haasteissa Punaisen Ristin aktiviteetteja pyörittäessään. Esimerkiksi kohtaus, jossa Rilla menee taivuttelemaan Irene Howardia esiintymään hyväntekeväisyyskonsertissa, kuvaa naisten välistä muodollisen kohteliasta piilovittuilua todella osuvasti.
Kuten Runotyttö-kirjoissakin, tässäkin kirjassa vilahtaa pieneltä osin yliluonnollisia tapahtumia. Blytheillä asuva opettaja Gertrude Oliver näkee enneunia, samoin Walter kokee näkevänsä enteitä. Rubio kuvaa unien merkitystä Montgomerylle itselleen näin (s. 174):
"All her life, Maud had had vivid dreams. She felt in them a psychic power, not uncommon in a Scottish culture that believed in "second sight". She mulled over her dreams, believing that they sometimes foretold the future."
Rilla of Inglesiden kirjoitusprosessia Rubio kuvaa näin (s. 283):
"She was feeling constrained by the popularity of her former books, knowing that readers expected more of the same. Although she would have use the old containers of domestic romance, she determined to pour into these some serious new themes, written from a female perspective, including women's suffering and grieving, as well as their learning to perform a public forum."
Montgomery on siis ollut samalla asialla kuvatessaan ensimmäisen maailmansodan vaikutusta naisen rooliin kuin Suomessa ovat olleet toisen maailmansodan kohdalla Sirpa Kähkönen sekä Onerva Hintikka ja Kirsti Häppölä.
Moni Montgomerysta viime aikoina blogannut on kiinnittänyt huomiota siihen, että vaikka hänen kirjansa usein luokitellaan lasten- ja nuortenkirjoiksi, ne eivät aikuislukijasta sellaisilta useinkaan tunnu. Rubio tarjoaa tähänkin selityksen kuvatessaan Montgomerya vuonna 1920 (s. 289):
"In addition, Maud noticed that all her books were now being marketed only for children, including Anne of Green Gables. The rapidly increasing literacy rate in North America was creating a huge marketplace for "children's literature", and there were not enough books to fill the demand. Many books with a child protagonist were now being moved down into the children's literature shelves, with altered cover arts and illustrations. The pictures on the covers of all Maud's books show how the heroines grew ever younger as time advanced.
Maud had not written her books specifically for children; they had been written for general popular audience."
Mielenkiintoinen lukukokemus, erityisesti kun lähdin seuraamaan näitä kaikenlaisia historiallisia ja omaelämäkerrallisia langanpätkiä, joita kirjasta löytyi.
Tekstit
Minulla on tämäkin...tosin luettuna lapsena.
VastaaPoistaAnna -sarja meni minulla lapsena kaiken ohi ja se näkyy vieläkin monessa. Nyt tosin myös Pat -kirjat ovat syventäneet tajuntaani Montgomerysta sekä tietysti Annan jäähyväiset.
Kaikkien, jotka lukevat Montgomerya pitäisi lukea Ylimartimon Anna ja muut ystävämme, sillä vasta sen jälkeen innostuin lukemaan näitä vanhoja kirjoja uudestaan. Toki vain osin, sillä en ole vielä lähelläkään Rillaa.
Tämän suven irtiotto ja tähtihetki oli Montgomeryn Sininen linna ja siitä kiitos Saralle...Mikä uskomaton kirja!
Hieno ja perusteellinen postaus!
Todella kiehtova kirjoitus, kiitos! Minullakin on tuo englanninkielinen pokkari, pitäsi joskus lukea ja vertailla käännökseen, jonka olen lukenut useita kertoja lapsena/teininä ja jonkun kerran aikuisenakin.
VastaaPoistaMinustakaan Montgomeryt eivät ole lastenkirjoja, mutta eivät oikein aikuistenkirjojakaan, koska niiden maailmankuva on siloiteltu, esim. sotaa ei kuvata kovin realistisesti ja rakkaus on sellaista ensisuudelman odotusta jne. Eli minusta niitä voi kutsua nuortenkirjoiksi, jotka antavat paljon aikuisellekin lukijalle. Annan nuoruusvuodet -kirjassahan kuvataan paljon myös Marillaa ja hänen näkökulmiaan kasvattiäitiyteen, ja kirjan alku ei oikein ole perinteinen mukaansatempaava nuortenkirjan alku, kun Marilla kutoo peittoa ja tarkkailee naapureita :).
Lapsena en kauheasti tykännyt Rillasta kirjan alussa, mutta vanhemmasta Rillasta kyllä.
Moni on kertonut lapsena pettyneensä siihen, että Anna vanhenee sarjan edetessä: tämä on minusta hirveän mielenkiintoista, koska itse en muista kokeneeni mitään sellaista. Rakastin kaikkia (kuutta ensimmäistä) Annaa, ja Sateenkaarinotko ja Rilla olivat suuria suosikkejani. Kyllä minuakin harmitti se, että Anna oli viimeisissä kirjoissa sivuhenkilö, mutta juurikin siksi että olisin halunnut tietää enemmän aikuisesta äiti-Annasta.
VastaaPoistaRilla-kirjassa minua kiehtoi sen synkkyys ja dramaattisuus. Neiti Oliverin enneunet värisyttivät yliluonnollisuudellaan, ja rakastin Walteria: en ole varmaan koskaan oikein kunnolla toipunut siitä, että Walter kuoli sodassa. Maanantai-koiran uskollinen odotus on myös painunut ikuisiksi ajoiksi mieleeni: en pysty lukemaan Jemin kotiinpaluusta itkemättä.
Katsoin joskus jotakin dokumenttia Montgomerystä, ja muistan aivan suutahtaneeni, kun Montgomery-tutkijat puhuivat hiukan valittelevaan sävyyn siitä, että tämä kirjoitti vain lastenkirjoja. Joku tutkija sanoi, että on sääli ettei Montgomery päässyt koskaan kunnolla toteuttamaan lahjojaan kirjoittamalla oikeaa romaania. Kommenteissa näkyi hyvin se, ettei lastenkirjallisuutta arvosteta yhtä korkealle kuin aikuisten kirjoja. Ja kuitenkin juuri lapsena lukemamme kirjat usein muokkaavat meitä eniten ja jättävät syvimmät jäljet. Ja kuten moni on todennut, Montgomeryllä on niiiin paljon annettavaa myös aikuislukijalle.
Kiitos Leena! Sininen linna on tosiaan ihana kirja.
VastaaPoistaMaria: minusta tässä kirjassa sotakuvaukset eivät olleet epärealistisia, vaikka sotaa kuvattiinkin toisen käden tietoina ja vaikka tuo ajoittain ylväys menikin vähän yli. Itse asiassa kuvaus ensimmäisen maailmansodan jumittuneesta ja epätoivoisesta asemasodasta hirmuisine miestappioineen välittyi aika hyvin!
Liisa: onpas ollut ylimielisiä tutkijoita! Varsinkin kun esimerkiksi A Tangled Web on erinomainen komedia aikuisille, täysipainoinen ja vauhdikas romaani.
Aika synkät muistikuvat minullakin Rillasta oli, mutta nyt kun luki, niin sai erilaisen kuvan. Paljon on tilaa arjen kuvaukselle ja useammassa kohdassa Montgomery käyttää mahtavaa huumorintajuaan ja luo koomisia kohtauksia.
Kiitos kiinnostavasta ja analyyttisesta jutusta! En ihmettele yhtään ettei Montgomery itse katsonut kirjoittaneensa varsinaisesti lapsille (vaikken vielä ole näitä lapsuuskirjoja pidemmälle päässytkään); tai ainakin lasten pitäisi olla aika kypsiä saadakseen kaiken irti tähän mennessä lukemistani Montgomeryn kirjoista.
VastaaPoistaSen sijaan ainakin nämä taitavat olla kirjoja parasta laatua: sellaisia joilla on annettavaa eri-ikäisille ja eri asioita kirjoista hakeville. Ei nyt ehkä Horatio Hornblowerin faneille tai trilleri-ihmisille mutta...
Kiitos hyvästä, kiinnostavasta ja asiaanpaneutuneesta kirjoituksestasi!
VastaaPoistaMontgomery oli myös minun lapsuuden ja nuoruuden suosikkikirjailijoita. Luin Annat ja Runotytöt silloin, mutta olen palannut niihin myös aikuisiällä. Minunkaan mielestäni Montgomerya ei pitäisi pitää yksinomaan lastenkirjailijana, koska hänen kirjansa puhuttelevat myös aikuisia.
Muistan pitäneeni Kotikunnaan Rillasta jo lapsena eikä minua haitannut se, että Anna jäi taka-alalle. Muistan kirjasta erityisesti Rillan tanssiaisreissun, mutta Walterin kuolema ja koiran uskollisuus koskettivat kovasti.
Näitä Montgomery-postauksia lukiessa tulee sellainen olo, että pitäisi jälleen ehtiä lukemaan hänen tuotantoaan. Ihan kaikkia uusimpia suomennoksia en olekaan lukenut, joten niistä ja Ylimartion kirjasta olisi varmaan hyvä aloittaa.
Hei Salla ja täysin samaa mieltä muiden kanssa, miten hyvä, terävä ja analyyttinen pohdinta sinulta Montgomeryn Kotikunnaan Rillasta! Tässä on paljon kaikkea tietoa taas ja palaan tätä myöhemminkin lukemaan varmasti!
VastaaPoistaLuin Rillan talvella ja palautit mieleen kaikkia tapahtumia kirjasta. Minusta sota-ajan tunnelmat välittyivät kirjasta hyvin realistisesti ja kirja oli synkkäkin. Annahan oli taka-alalla, mutta kyllä minulle jäi mieleensä hänen hiljainen tuskansa poikiensa sotaanlähdöstä ja se ahdistus koko ajan perheessä palaavatko he koskaan kotiin takaisin.
Nyt Salla sitten tähtäät parin vuoden päästä tutkimuskonferenssiin Prinssi Edwardin saarelle, kun silloin aiheena käsitellään Montgomeryä ja sotaa. Muistatko nyt äkkiseltään missä kaikissa Montgomeryn kirjoissa käsitellään sotaa tai viitataan siihen? No ei mikään helppo kysymys. Hah! Minulla uupuu vielä tuo viimeinen Anna ja josko sitten saisin sen postauksen kirjoitettua. :)
Palataan ja kiitos linkityksestä!
Mietinkin kommenttia kirjoittaessani, että epärealistinen ei ole ihan oikea sana, mutta en keksinyt parempaakaan; tarkoitin jotain sen tapaista, että sodan hirvittävyys ei tule samalla lailla iholle kuin raadollisemmissa sotakuvauksissa. Vaikka kuvataakin kotirintamaa, niin rintamalla olleiden kirjeistä kauheudet olisivat saattaneet välittyä voimakkaammin, ellei lukijoita olisi siltä säästetty.
VastaaPoistaKiva kun Montgomerysta on ollut nyt kesällä paljon juttua blogissa, tulee sama tunne kuin Anna Elinalle :).
Kiitos kaikille! Uusintalukemista suunnitteleville voin suositella lämpimästi alkuperäisteoksia. Välttyy lyhennelmiltä ja Montgomery kirjoittaa todella kaunista ja tunnelmallista englantia.
VastaaPoistaKonferenssi olisi hieno! Täytyy vaan panna tarpeeksi pitkän tähtäimen haaveeksi... vaikka 50-vuotispäivälahja itselle, heh!
Sara: joissakin kirjoissa on ohimeneviä mainintoja ensimmäisestä maailmansodasta, ja viitataanhan Sateenkaarinotkossakin lyhyesti tuleviin sotatapahtumiin. Mutta minusta edes 1920-luvulla ja sen jälkeen kirjoitetussa kirjoissa ei ole merkittävästi sotamainintoja, en ainakaan muista että esim. sotaveteraaneja esiintyisi näkyvissä rooleissa sivuhenkilöinä. Kertokaa jos joku muistaa paremmin! Joku kirjahan alkaa kyllä viittauksella "menneeseen aikaan, ennen kuin maailma kääntyi nurin", viitaten aikaan ennen sotaa.
Kuvausten "pehmeydestä" osa johtuu ajan kirjallisista konventioista. Tässäkin kirjassa mainitaan mm. sota-ajan raiskaukset, mutta kierretysti. Walter sanoo Rillalle näin (s. 119):
"Rilla-my-Rilla, there were girls as sweet and pure as you in Belgium and Flanders. You - even you - know what their fate was."
"Ensisuudelman odotuksesta" Montgomery ei itsekään ollut mielissään, mutta koki ettei voinut ylittää sopivaisuuden rajoja. Rubio s. 318:
"Maud complained in her journals that she could never write of young girls as they really were, very interested in boys and with growing sexual urges. "Love must scarcely be hinted at - yet young girls in their early teens often have some very vivid love affairs. A girl of Emily's type certainly would..."
Mielenkiintoinen kirjoitus ja mielenkiintoista keskustelua! Noita langanpätkiäsi seuratessa tuntui kuin olisi lukenut jännityskertomusta (juu, lukutoukan jännitys syntyy vähästä: bloggarikollega on googlannut lisätietoja lapsuudensuosikista). Alan nyt myös vakuuttua, että Montgomeryä voisi lukea englanniksi.
VastaaPoistaJa Montgomery-seminaari, sepä olisi! :)
Mua muuten harmittaa, kun tuntuu, että on niin paljon kirjailijoita, joihin ei palata enää koskaan aikuisiällä tai joita ei lueta koskaan, koska kirjoja pidetään lastenkirjoja. Itse olen saanut ainakin muumeista ja Montgomeryistä paljon enemmän irti aikuisena kuin lapsena! Pitäisi oikein listata, mitkä kirjailijat ovat näin väärinymmärrettyjä ja alkaa mainostaa blogeissa, että haloo, näitä voivat lukea aikuisetkin (ja miehetkin).
Hahaa, kieltämättä olen samanlaista "bloggarin jännitystä" kokenut monet kerrat! Repeilen täällä - elämme vaarallista elämää...
VastaaPoistaOivallinen bloggausaihe, väärinymmärretyt lastenkirjat jotka ovatkin kaiken ikäisten kirjoja! Kirjoita ihmeessä...
Hei Salla, tulin lukemaan tämän Rilla-jutun uudestaan, kun olen näköjään näin huonomuistinen tai muistin, että aiot vielä siitä jotain kirjoittaa. Linkitän tämän nyt kommenttiosiooni. Guttenbergin projektista saan Rillan englanniksi, aion lukea sen joku päivä alkuperäiskielellä. Sekin minua häiritsee, että pitäisi nähdä Annan jäähyväisten alkuperäinen teksti, varsinkin jäi kaivelemaan se holokausti-sana suomennoksesta.
VastaaPoistaKivaa! Jos jaksat, niin pistähän sitten näkyviin esimerkkejä mistä kohti suomennosta on lyhennetty. Mulla ei ole käännös-Rillaa itsellä, niin en ryhtynyt sellaista vertailua tähän kirjoitukseen tekemään.
VastaaPoistaSalla, Rilla of Ingleside on vihdoin luettu, mutta esimerkkejä en poiminut sen kummemmin esiin. Myöhemmin on tarkemman analyysin aika. Kiinnostavaa on kyllä tämä lyhentämisen historia kirjan vaiheissa niin alkukielisessä kuin suomennoksessa!
PoistaKävinkin kommentoimassa, tosi kiintoisaa tuo lyhennyshistoria!
PoistaRakastan noita Montgomeryn kirjoja ja lukenut useita teoksia häneltä mutta Rillaa en :) en ollut jotenkin edes tietoinen teoksesta:) Kiitos tästä tiedosta. Pitääpä etsiä joskus käsiini se :)
VastaaPoistaKiva kuulla! Toivottavasti maistuu :)
VastaaPoista