torstai 13. syyskuuta 2007

L.M. Montgomery: Anne of Green Gables

Montgomery-luku-urakan parissa olen päässyt erääseen etappiin: Annan nuoruusvuodet alkukielellä. Tämä kirja löytyi ihan kirjastosta. Lappeenrannan kirjaston lastenosaston virkailija oikein ilahtui, kun lainasin kirjan. "Kyllä minä aina välillä näitä kirjoja tilatessani mietin, että lukeekohan näitä edes kukaan." Sanoin että minä ainakin meinasin lukea koko sarjan. Saa nyt nähdä, kuinka reippaasti näitä tulee luettua uusiksi, mutta ainakin Anne of the Island (Annan unelmavuodet) lähti jo seuraavaksi mukaan. Kakkososan, Anna ystävämme eli Anne of Avonlea hyppään tällä kertaa yli, koska muistaakseni Annan romanttiset seikkailut Redmondissa ovat paljon kiinnostavampia kuin tylsähkö välivuosi opettajana Avonleassa.

Yksi kiinnostava aspekti tämän kirjan lukemisessa oli, että osaisinko bongata niitä kohtia, joita suomennoksista on leikelty pois. Kirjathan on suomennettu jo joskus 1920-luvulla, ja ajan käytäntö on kai ollut, että saksia on käytelty reippaasti kirjojen suomennoksissa. En nyt mitään kovin pitkiä pätkiä ollut huomaavinani, toisaalta en kyllä jaksanut pitää käännöstä rinnalla, joten muistinvaraiseksi jäi vertailu. Mutta kieliasun puolesta suosittelen ehdottomasti kaikille englantia vähänkin osaaville Annan ystäville tätä kirjaa luettavaksi alkukielellä. Kieli on helpohkoa, arvelisin että esimerkiksi lukiolaiset lukisivat tätä kirjaa jo oikein sujuvasti. Ja kun juonenkäänteet osaa ulkoa, niin helppo on pysyä kärryillä juonessa. Montgomeryn hienovarainen ja kaunis kieli kun on niin tyylikästä, että siitä nautiskelee jopa tämmöinen tavan tallaaja peruskielitaidollaan.

Lapsena muistan kirjan lopun tuntuneen edenneen oudon nopeasti. Aikuislukijana en voi olla eri mieltä: kyllähän kirjan jälkipuolisko on melkoista läpijuoksua. Ensimmäinen puolikas on mitä riemukkainta komediaa ja lapsen tunnemaailman upeaa kuvausta. Anna on ihanan yltiöromanttinen lapsi ja hankkiutuu milloin minkäkinlaisiin kommelluksiin. Jälkipuolella hypätään yhdessä luvussa aina monta kuukautta kerrallaan eteenpäin. Että kyllä Montgomery myöhemmässä tuotannossaan on kirjallisesti jo paljon kehittyneempi. Runotyttö-trilogiassa maltetaan ajan kulku pitää hieman paremmin hanskassa, ja tuo kehumani A Tangled Web ei kärsi moisesta lainkaan, ollen sijoitettu kohtalaisen lyhyelle ajanjaksolle. Toki "elämäkerrallisuuden" ominainen kuvaus on leimallista Montgomerylle myöhemminkin. Eli päähenkilön elämää ja kehitystä ja seurataan yhden kirjan aikana jopa useiden vuosien osalta. Juonenkulun rakenteeksi riittää ajan kuluminen ja päähenkilön muuttuminen.

Lisäksi tietyt yksityiskohdat pistivät silmään. Montgomeryn päähenkilöistä Emilia, Silver Bushin Pat kirjassa Mistress Pat ja Marigold kirjassa Magic for Marigold ovat tietyssä suhteessa yhtäläisiä. He ovat kaikki "pikkuisen parempata sukua", pienen kylän aristokratiaa, joka hiuksenhienosti erottuu muusta kylän väestä hyvällä sukutaustallaan ja tyylikkyydellään. Anna ja Vihervaaran väki on aivan erilaista. Marilla ja Matthew ovat suorastaan kylän silmätikkuja, vanhapiika ja vanhapoika, jotka asuttavat syrjäistä, hiljaista Vihervaaraa. Anna puolestaan on orpolapsi, joka tietysti antaa koko kylälle syyn katsoa häntä ylhäältä alaspäin. Lisäksi kolme edellämainittua sankaritarta ovat keskenään hämmästyttävän yhtäläisiä verrattuna Annaan. Anna on avoin ja puhelias, muut sisäänpäinkääntyneempiä.

Tällä kertaa luin kirjaa melkein enemmän Marillan kuin Annan näkökulmasta. Lapsilukijan silmiinhän Marilla on suorastaan pelottavan ankara ja jopa julma. Nyt kiinnitin huomiota Marillan lempeyteen, huumorintajuun ja henkiseen kehitykseen, jota hän Annaa holhotessaan kokee. Marillahan on mitä sympaattisin hahmo!

Kirjan jälkipuoliskolla kävi myös hivenen tylsäksi, kun kaikki kirjan henkilöhahmot ylistelivät Annaa tämän hyvien ominaisuuksien vuoksi. Montgomery on vielä tässä vaiheessa ollut hieman liian ihastunut henkilöhahmoonsa ja maalannut hieman liikaa sitä romantiikkaa ihmisluonteisiin mukaan. Myöhemmin tällainen karisi, vaihtuen huomattavasti realistisempaan, mutta ei yhtään vähemmän tyylikkääseen ja huumorintajuiseen kuvaukseen.

Huomasin lukiessani, että tietyt kohtaukset nostivat silmien eteen tosi elävät muistot Suomessakin useaan kertaan nähdystä Anna-tv-sarjasta, pääosassa Megan Follows. Kaipa sitäkin on tullut katsottua melko moneen kertaan. :)

Mutta sille ei voi mitään, että olipa ikää 12 tai 29, niin tiettyjä varmoja itketyskohtauksia tässä kirjassa on. Ei kukaan voi lukea esimerkiksi Matthew'n kuolinjaksoa ilman itkun tirautusta.

7 kommenttia:

  1. Anna-sarja oli lapsuuteni ja nuoruuteni ehdottomia suosikkeja. Aikuisena sitten paukutin sarjan läpi ja luin englanniksi pari tuolloin suomentamatonta osaa ja oli hivenen pettynyt, ensimmäisen osan jälkeen tarina tyksistyi ja latistui. Tiedä sitten vaikuttiko asiaan se, että olin ilmeisesti hieman aiemmin lukenut runotyttökirjat, jotka olivat kestäneet aikaa huomattavasti paremmin. Voi olla myös, että odotukseni olivat suuremmat, Anna-kirjoista oli nuorena tyttönä pitänyt enemmän.

    Marilla teki minuun niin suuren vaikutuksen jossain lukemisen vaiheessa, että jossain vaiheessa laitoin nimen mahdollista lasta varten nimilistalle. Matthew oli suosikkini ja ylipäänsä aikuislukijana kiinnitin sisaruksiin enemmän huomiota.

    On tosi mukavaa, kun kirjoitat näistä vanhoista klassikoista! Saat minut katsomaan klassikkohyllyjä jälleen lukeminen mielessä. On niin monta tyttökirjaa, johon haluaisin tarttua uudestaan.

    VastaaPoista
  2. Niin, Montgomeryn selkein varsinainen heikkous on juuri tuollainen kerronnan "elämäkerrallisuus", eli draaman rakentamisen sijaan tapahtumiksi riittää, että seurataan päähenkilön elämää ajallisesti eteenpäin. Sitten siihen sisältyy pieniä episodeja, joissa on oma sisäinen draamansa. Ehkä juuri siksi Sininen linna ja A Tangled Web tuntuvat niin vetäviltä, kun Montgomery on kirjoittanut niihin kunnon juonen. Annan useimmissa osissa sellaista ei tosiaan ole.

    Minulle yllättävä Anna-sarjan loppuhuipennus oli Kotikunnaan Rilla, jonka siis olen lukenut vasta aikuisena. Annan aikuisikää hipova Rilla-tytär onkin jo paljon enemmän Emilyn, Patin ja muiden sukua, ollen napakka nuori nainen. Tarinahan sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaan. Sen voisin kyllä myös lukea uusiksi tämän Montgomery-rupeaman yhteydessä.

    VastaaPoista
  3. Anna muuttuu kirjoissa hyvi paljon, työn, avioliiton ja lasten myötä hänestä tulee rauhallinen ja seestynyt aikuinen. Sateenkaarinotkossa ja Kotikunnaan Rillassahan Anna häipyy enemmän taustalle, kun lapset tulevat pääosaan.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi28.6.10

    Ihana kirjasarja! Olen ala-asteikäisenä aloittanut tämän sarjan lukemisen, mutta se jäi silloin kesken, joten nyt kymmenkunta vuotta myöhemmin aloitin lukemisen uudelleen. Monet itkut ja naurut sai kokea tämän kirjan parissa. Ainut suuri pettymys oli, kun Marilla on ollut lähes koko kirjasarjan tärkeänä ja merkittävänä hahmona, niin yhtäkkiä tylysti todetaan viimeisessä kirjassa yhdellä mitättömällä lauseella Marillan kuolleen vähän aikaa sitten. Ainakin itse olisin kaivannut tästä jutusta enemmän, sillä Marilla oli ehdottomasti yksi suosikeistani.

    VastaaPoista
  5. Kyllä vain, ihana kirjasarja tämä on. Mulla on edelleen mielessä lukea jossain vaiheessa "Kotikunnaan Rilla" eli "Rilla of Ingleside" uudestaan. Marillan kuolema taitaa tosiaan tulla siinä aika yllättäen. Mutta Rilla-kirja on muutenkin melko selvä rajapyykki Montgomerylle "uuden ja vanhan" maailman rajamailla - ensimmäinen maailmansotahan oli Kanadassakin järisyttävä kokemus, joka murskasi paljon vanhaa ja toi uutta tilalle. Ehkä Marillan kuolema symboloi osaltaan tätä - Marilla on täysin vanhan maailman kasvatti. Eikös joku Anna- tai Runotyttö-kirja alakin lauseella, jossa viitataan että "tämä tarina tapahtui silloin kauan ennen kuin maailma keikahti nurin" tms?

    VastaaPoista
  6. Anonyymi9.1.11

    Rakastan Anna-sarjaa, parhaita kirjoja, mitä olen ikinä lukenut! Etenkin tästä sarjan ensimmäisestä kirjasta, sekä Annan unelmavuodet -kirjasta olen erityisesti pitänyt. Minäkin muistan pettyneeni suuresti, kun Marillan kuolemaan ei kiinnitetty enempää huomiota. Olisin myös tykännyt, että näissä myöhemmissä kirjoissa (joissa Anna on aikuinen) olisi kerrottu hieman Annan lapsuuden- ja nuoruudenaikaisten toverien kuulumisia; mitä kuuluu esimerkiksi Dianalle ja Philille? Lainasin kesällä tämän ensimmäisen kirjan englanninkielisenä, mutta sitten oli niin paljon muuta ja koulun alettua ei enää ollut oikein aikaa. Mutta tarkoituksena olisi lukea koko sarja englanniksi, etenkin haluaisin tarkkailla, miten hyvin suomentajat ovat käännöksissään pärjänneet.

    VastaaPoista
  7. Annojen (ja muiden Montgomeryjen) lukeminen englanniksi on ollut minulle todella antoisaa. Joten sitä voin suositella!

    Osa Annan ystävistä on mielenkiintoisella tavalla "täyteystäviä" - eivät kuitenkaan Diana tai Phil kumpikaan. Mutta ne Annan muut kämppikset Annan unelmavuodet -kirjassa jäivät kyllä vähän taka-alalle. Olen tulkinnut Annan ja Dianan aikuisina vähän etääntyneet henkisesti, vaikka ystävyyden kuvataankin kirjoissa jatkuvan ja molemmathan antavat tyttärelleen ystävättärensä nimen. Mutta muistaakseni silloin Dianan naimisiinmenon aikaan Annan ja Dianan ystävyys muuttuu aikuisemmaksi ja vähän etäisemmäksi, lapsuuden erottamattomuutta ja palvontaa ei enää ole.

    VastaaPoista