tiistai 20. lokakuuta 2015

Paul Rees: Robert Plant - elämä

Kansi: Like.
Olen lainannut kirjaston musiikkiosastolta aika paljon dvd-levyjä viime aikoina ja Itäkeskuksen kirjastosta mukaan tarttui myös Paul Reesin kirjoittama Robert Plantin elämäkerta. Led Zeppelinin laulajana tunnettu Plant on tehnyt myös pitkän soolouran.

Vähän ihmettelin kirjan alkupuolella, kun Reesin haastattelemat henkilöt tuntuivat olevan aika kaukana Plantin lähipiiristä ja pitkät pätkät kirjasta pohjautuivat vanhoihin lehtihaastatteluihin. Kirjan lopussa syykin selvisi: tämä on ns. auktorisoimaton elämäkerta eli kirjan kohde ei ole osallistunut kirjan tekoon. Jälkisanoissa Rees kiittelee Plantia siitä, ettei tämä myöskään ryhtynyt estelemään kirjan tekoa. Rees on pitkän linjan musiikkitoimittaja, joka on sentään tavannut Plantin useita kertoja itse, mutta eipä se kovin suurta lisäarvoa juuri tälle kirjalle anna.

Luin talvella Mick Wallin When Giants Walked the Earth -kirjan ja Led Zeppelinin vaiheiden osalta Paul Rees tallaa tuttuja latuja. Reesin tyyli on tosin toteavampi siinä mielessä nopealukuisempi. Kiinnostavampaa luettavaa ovat Plantin lapsuuden ja nuoruuden kuvaukset sekä pitkästä soolourasta kertominen. Luulen kyllä, että näistäkin tulee parempi versio jos Plant joskus haluaa kirjoittaa omaelämäkerran tai suostuu elämäkertaprojektiin jonkun kirjoittajan kanssa.

Kritisoin Wallia naisnäkökulman ja plagiointisyytösten väliin jättämisestä ja saman kritiikin voisi osoittaa Reesille. Plant on ollut melkoinen häntäheikki, jolla on ollut loputon määrä irtosuhteita ja useampia pitkiä suhteita. Hän on ehtinyt tehdä ns. juhaniahot, eli hänellä on lapsia paitsi ex-vaimonsa, myös ex-vaimon sisaren kanssa. Voisin kuvitella, että vakavia ihmissuhteita on jossain määrin häirinnyt rokkarin seksintäyteiset kiertuematkat, mutta asiaa ei juuri käsitellä. Samoin Led Zeppelinin harrastama muiden tekemän musiikin nappaaminen omiin nimiin sivuutetaan melko lyhyillä huomautuksilla.

Kiehtova persoona Plant kuitenkin on. Minuun teki vaikutuksen erityisesti hänen ratkaisunsa Led Zeppelinin hajoamisen jälkeen. Paria paluukeikkaa lukuunottamatta Plant on viitannut kintaalla ajatukselle Led Zeppelinin uudelleenkasaamisesta, sen sijaan hän on rohkeasti tehnyt uutta musiikkia ja välillä kiertänyt keikkailemassa hyvinkin pienissä ympyröissä. Suomessa Plant on vieraillut viimeksi tänä kesänä, Pori Jazz -festivaaleilla.

Käännöksestä

Kirjan ovat suomentaneet Jonna Joskitt-Pöyry ja Juha Arola. Olisiko syynä kahden suomentajan käyttöön ollut halu saada kirja äkkiä suomalaismarkkinoille? Lukukokemus oli kuitenkin aika yhtenäinen, käännös oli enimmäkseen hyvää suomea ja luistavaa luettavaa.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Agatha Christie: Neiti Marplen viimeinen juttu

Kansi: WSOY.
Neiti Marplen viimeinen juttu valikoitui kuunneltavaksi ihanan Lars Sverdbergin ansiosta. Luultavasti Svedbergin luennan kuuntelemisesta tulisi hyvälle tuulelle, vaikka hän lukisi maitopurkin kylkeä.

Kirjassa Uudessa-Seelannissa kasvanut Gwenda alkaa jäljittää brittiläisiä juuriaan yhdessä tuoreen aviomiehensä kanssa. Perheen historiasta löytyy ratkaisematon murhamysteeri. Nuoripari tutustuu neiti Marpleen, josta onkin korvaamaton apu rikoksen selvittelyssä. Mutta neiti Marple muistaa varoittaa Gwendaa: ei pidä herättää nukkuvaa murhaa. Asian kaivelu johtaa uusiin ongelmiin.

Tarina oli tuttua Christietä: merkillisiä kulisseissa tapahtuneita suhdekoukeroita, kaksoisrooleja ja englantilaisen pikkukaupungin tunnelmaa. Neiti Marplen mahtavat tiedonhankintataidot herättävät ihailua!

Sen sijaan en tajunnut kirjan nimeä. Miten niin tämä on neiti Marplen viimeinen juttu? Ainakaan tarinassa ei mitenkään viitattu siihen, että neiti Marplen ura päättyisi tähän. Pitänee luntata selitys Googlen avulla.