Etteivätkö suomalaiset muka lukisi klassikoita. Tuossa yhtenä päivänä blogini kävijätilastoja kurkkiessani blogin suosituimmat sivut olivat Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, Väinö Linnan Sotaromaani ja Juhani Ahon Papin rouva. (Tai sitten näistä on taas vaadittu tekemään joissakin kouluissa äidinkielen tehtäviä.)Bazar-kustantamo lupaili tosiaan minulle kesemmällä "kaikkien aikojen ekotrilleriä" lukukappaleeksi. Ei ole lahjahevosen suuhun katsomista, tuumin, kun raahasin postista valtavaa, järkälemäistä pakettia kotiin. Kirjalla on nimittäin mittaa tuhat sivua, joten painon puolesta se alkaa olla vähän epämukava luettavaksi yhtään epäergonomisemmissa asennoissa.
Valitettavasti kustantajalle on ehkä arvioitua vähemmän hyötyä tästä sissimarkkinoinnista, ellei sitten ole niin, että "all publicity is good publicity". Taistelin nimittäin kirjan kanssa viikon ja pääsin satakunta sivua eteenpäin. Voi tietenkin olla liian varhaista kuvitella, että pystyisin analysoimaan tyhjentävästi koko kirjan, mutta luon katsaukseni tämän urakan perusteella. :)
Pedot-kirjan etu- ja takakansissa mainostetaan näyttävästi myyntilukuja ja bestsellertilastoja, ja jos kirja on kerran ollut tosi ostettu Saksassa ja Norjassa, niin miksipä se ei olisi sitä Suomessakin. Se nimittäin muistuttaa tyyliltään melko paljon Dan Brownin kirjoja, ollen siis helppolukuinen, selkokielinen ja vailla kirjallisia kikkailuja. Luulen, että olisin esimerkiksi 12-vuotiaana tykännyt kirjasta oikeasti. Sen ikäiselle nimittäin riittävät paperinukkemaiset henkilöhahmot, ja kerrontaa pätkivät "valistusotteet". Eli jostain helppolukuisesta tietokirjasta kaivetut pätkät, joissa opetetaan kirjoittajan esille nostamaa teemaa - Brownin tapauksessa satunnaisia paloja historiasta tai kulttuurista, Schätzingin tapauksessa ekosysteemistä ja meren eliöistä.
Sadan ensimmäisen sivun aikana ehdin tavata eteläamerikkalaisen perinnekalastajan, joka edustaa katoavaa kansanperinnettä, pohjoisamerikkalaisen intiaanitutkijan, joka on huolissaan valaiden katoamisesta, norjalaisen tutkijan, joka on vanha egoistinen snobi mutta huippuasiantuntija meren suhteen, ja norjalaisen bisnesnaisen, joka on kova ja terävä mutta ah niin viehättävä, ja johon tutkija tietenkin tuntee vetoa. Lisäksi Pohjanmeren syövereistä on noussut esiin outoja, ennen tuntemattomia matoja.
Joten esitänkin tässä arvauksen siitä, mitä kirjassa tulee tapahtumaan. Kun näitä merestä nousevia öttiäisiä alkaa tulla esiin, ne yrittävät valloittaa maailmaan. Madoista valaisiin kaikki liittoutuvat ja hyökkivät ihmisten kimppuun. Ihminenhän ei tätä salli, joten nämä tutkijat ja intiaanit sun muut yhdistävät voimansa ja voittavat lopulta kauheat eläimet. Sitten tehdään johtopäätöksiä tyyliin "hei, vois olla ihan kiva jos ei tuhottaskaan koko luontoa". Kirjan lopussa muodostuu muutama romanssi. Ainakin bisnesnainen jättää poikakaverinsa ja tykästyy rohvessoriin, ja ehkä tuo pohjoisamerikkalainen intiaanikin saa tyttöystävän. Eteläamerikkalaiselta tämä ei onnistu, koska hän oli ensimmäinen, joka kirjassa kuoli meren voimien mystisenä uhrina.
Jos tämä kirja jotakin kiinnostaa, kannattaa mennä lähiaikoina tarkkailemaan Lappeenrannan divareita. Tämä nimittäin lähtee jossakin vaihteessa kiertoon yhdessä muutaman muun "ylijäämäkirjan" kanssa.
Tekstit
Menipä arvauksesi kirjan kulusta ja lopusta pahasti metsään kaikilta osin. En tiedä kuinka suomentaja on onnistunut, mutta englanninkielinen versio on täysin suosionsa arvoinen.
VastaaPoista- Tero
Hih, kirjassa siis olikin hieman enemmän yllätyselementtejä kuin luulin? Täytyypä etsiä kirjasta jotain muita arvioita. Tai lukea piruuttaan vaikka viimeinen luku, kirja kun edelleen hyllyssä on.
VastaaPoistaNo, makuja on erilaisia, joten en voi puhua kuin omasta maustani ja siihen tuo kirja kolahti täydellisesti. Jos vaikka vertaa toiseen viime vuosina runsaasti myytyyn ekotrilleriin, eli M.Crichtonin "State of Feariin", niin "Pedot" painii aivan omassa luokassaan.
VastaaPoistaSe missä "State of Fear" on juonikeskeinen, "Pedot" on hahmokeskeinen. Schätzing pitää huolen, että jokaisella hahmolla on enemmän kuin yksi persoonallisuus(on muuten katastrofikirjoissa yleensä paljon vaadittu) ja jokaisella on oma juttu käynnissä, kukaan ei ole pelkästään tarinankertoja tai juonenedistäjä.
Ja yllätyksellisyys...no, en halua paljastaa juonta sen enempää, mutta sanottakoon, että monesti hyvin keskeiseksi luulemani hahmo koki loppunsa hyvin yllättäen ja varhaisessa vaiheessa.
PS.Keskustelupalstojen mukaan jotkut saksalaisturistit pelastuivat 2004 Tsunamin alta juuri siksi, että olivat lukeneet tämän kirjan ja osasivat ennakoida Tsunamin kirjan yksityiskohtaisen tarkan Tsunamikuvauksen takia...
- Tero
Ok. Olet selvästi tässä genressä osaavampi lukija kuin minä, hyvä saada pätevä vastamielipide ja perusteluja. Yritin etsiä netiä muita arvosteluja, mutta eipä niitä oikein löytynyt. Risingshadow-sivustolla oli kyllä maininta kirjasta ja kustantajan takakansiteksti, muttei vielä yhtään arviota.
VastaaPoistaSain juuri loppuun, ja kyllä arvauksesi osittain osui ja osittain ei. Ylläreitä nimittäin tuli, ja juoni kääntyi kyllä lopulta päälinjoiltaan hieman eri suuntaan kuin oletin, vaikka myös noita arvaamiasi asioita ihmisten välisessä kanssakäymisessä oli, ja hahmot toimivat etenkin loppupuolella turhan ennalta-arvattavasti. Siellä kuitenkin pohdiskellaan muutakin kuin ympäristökatastrofia, vaikka tämän varsinainen pääteema ihmisen merien runnominen onkin.
VastaaPoistaOlen tämänkaltaisten teknotrillereiden ystävä, pidän siitä että voin jopa tarkistella esitettyjä "faktoja", sitä onko kirjalla jonkinlainen todellisuuspohja niin kuin näillä usein on. Leikitellään "mitä jos" -tilanteella. Kevyttä kerrontaa kuitenkin, hyvä niin. Mielenkiintoista luettavaa ja sinänsä "uskottavaa" ainakin omassa kontekstissaan ja minulle, joka on asiasta perillä periaatteessa vain sen yleistiedon verran.
Ihmiskuvat syvenevät kirjan edetessä paljonkin. En tiedä mihin syvyyksiin pitäisi päästä, mutta hahmot kuvaillaan huomattavasti paremmin ja syvällisemmin kuin esimerkiksi Crichtonin vastaavissa, mutta vasta myöhemmällä juonen edetessä. Tästä johtuu minusta tämä järkälemäisyyskin, yleensä nämä kuvaukset tämän genren kirjoista puuttuvat.
Pakko hiukan kommentoida tuota arvostelua alun perusteella. Lähtökohtaisesti se, että arvostelee kirjan kehnoksi lukematta sitä loppuun, on typerää. Jos tilanne on se, että "en jaxa lukee", niin minä ainakin jätän kommentit väliin. Tämän kirjan perusteella homma koheni loppua kohden minun makuuni huomattavasti, mutta minä olenkin tämmöinen tekniikasta, yksityiskohdista ja scifistä pitävä insinööri, eikä minua varsinaisesti haittaa jos faktat pieleen menevätkin. Pääasia että viihtyi.
- Sateqla
Hei! Ihan aiheellista kritiikkiä, että typerää arvostella kirjaa vaikkei ole lukenut sitä loppuun. En olisi tästä kyllä varmaan mitään kirjoittanutkaan, ellei kustantaja nimenomaan olisi lähettänyt tätä kirjaa nettiarviota varten. Ja kun näistä arvioista ei kukaan mitään maksa, niin laatukin voi olla sen mukainen. :) Eipä mulla kyllä taida tässä blogissa olla kuin kaksi juttua, joissa haukutaan puoliksi luettua kirjaa: tämän lisäksi tuo Hannu Salaman Tapausten kulku. Kreetta Onkeli -jutussa sivuan kyllä Kata Kärkkäisen Jumalasta seuraavaa, jonka senkin jätin kesken huonouden vuoksi. Lehtiarvioista maksetaan, joten niihin olen kyllä kaikkiin pakertanut kirjan loppuun asti ja kirjoittanut asiallisesti.
VastaaPoistaOlen miettinyt että jos tämmöisiä arvostelupyyntöjä tulee paljon, niin pitäisiköhän perustaa maksullinen arvostelupalvelu ja ruveta julkaisemaan niitä omalla sivullaan. Mutta eipä niitä niin paljon ole tullut, että vielä kannattaisi moista tarjota. Pedot-kirjan lisäksi ainoa vastaava tarjous on ollut Mensa ry:ltä tullut Raapale-antologia, joka sisältää suomalaiskirjoittajien lyhyitä scifinovelleja. Se on odotellut muutaman kuukauden hyllyssä, mutta ei ole vielä houkutellut lukemaan, joten siitä ei ole tullut kirjoitettua hyvää eikä pahaa. Onko tämä sitten epäreilua mensalaisia kohtaan, mene tiedä - blogi on minulle harrastus joten luen ja kirjoitan mitä huvittaa. :)
Onhan täällä noita muitakin kaupallisia korruptiokirjoja, joista ei ole tarvinnut maksaa. WSOY:lta voin tilata mieleisiäni kirjoja (esim. Sotaromaani, Saatana saapuu Moskovaan, Marenkikeiju, Maus ovat sieltä) ja Etukeno lähetti pyynnöstä ilmaiseksi Susanna Sievisen kirjan. Näistä on tullut tehtyä positiivisia arvioita, koska olen tykännyt lukemastani. Tosin luulenpa että objektiivisesti ovat vertailukelpoisia esim. noihin WSOY:n kirjoihin, jotka olen lainannut kirjastosta, esim. Ihmiskunnan viholliset ja Tää tojota ei lähe liikkeelle.
En tiedä minkä verran tämä Bazar-kustannus seurasi sissimarkkinointinsa tuloksia. Meitä oli muutama nettikirjoittaja, joille kirjaa tarjottiin, en muista keitä ne muut ovat ja löytyykö arvioita netistä. Minun juttuni on näköjään googleosumien "frank schätzing pedot" ykkösenä, joten ainakin näkyvyyttä sinänsä on. Onko sitten niin, että "all publicity is good publicity"? Ainakin tämä juttu on nyt saanut kaksi genren ystävää lähettämään puolustavan ja positiivisen kommentin, ja voisin olettaa että muut tyylistä pitävät osaavat olla sen verran mediakriittisiä, että painottavat teidän kehuja lukuvalinnoissaan korkeammalle kuin minun kitinääni.
Ja ymmärrän kyllä, miksi Pedoista pitää, jos pitää. Kuten mainitsin, nuorempana olisin tykännyt tästä kirjasta melkoisen varmasti. Nykyisellään ei kyllä ihan äkkiä ole tarvetta yrittää lukea tuota uudelleen.
Salla, minun ei tarvinnut lukea kirja-arviostasi kuin viimeinen kappale ja voin sanoa että koko kirjoitelma oli pöhkö. Now how smart is this?
VastaaPoistaSchätzingin Pedot ei ollut missään nimessä virheetön, ei edes loistelias, mutta hyvin tarttuva ja mielestäni myös tärkeä teos. Tätä ja Isomäen kaltaista kirjallisuutta lukisin ja luen mielelläni lisää. Ja odottelen erityisellä mielenkiinnolla Swarm-elokuvaa. Tietoutta ympäristöstä ei voi kohentaa liikaa ja tämän mielenkiinnon herättäminen viihteen keinoin on mainio idea.
Parahin Salla, olen lukenut koko elämäni, joskaan en silti pidempään kuin seitsenvuotiaasta eli noin 26 vuotta ja voin kertoa, että tämä Pedot on yksi parhaista kirjoita ikinä koskaan missään. Se on jännittävä, koukuttava, yllätyksellinen ja mikä parasta: erittäin informatiivinen. Siksi minusta tuntuu pahalta, että ainoa netistä löytyvä kirja-arvostelu kyseisestä kauneuden kaipuista sieluani lämmittäneestä teoksesta on sitä lukemattoman ihmisen luoma. Olkoon täysi sinun maljasi ... Toivoo Jarkko Kainulainen, Helsinki
VastaaPoistaHei, Salla ... olen Jarkon kanssa yhtä mieltä.. teos on mukaansa tempaava ja jännittävä. Loppuratkaisu hieman yllätyksellinen ...
VastaaPoistaOdotan kuumeisesti tekeillä olevaa elokuvaa...
Ei olisi pitänyt arvostella osittain luettua kirjaa. Tilanne on sama jos minä arvostelisin Sinua ihmisenä tämän blogin perusteella. Sorry..
Pörrö