L.M. Montgomerya englanniksi -projektini jatkui Pienellä runotytöllä, alkukielellä siis Emily of New Moon. Mikäli kirja suomennettaisiin nyt, en näkisi mitään ongelmaa kääntää kirjan nimeä suoraan. Siispä Uuden Kuun Emily olkoon 2000-luvun nimi Pienelle runotytölle. Vanha käännös puoltaa tosin paikkaansa, sillä käsitteenä "pieni runotyttö" on ehtinyt juurtua syvälle suomen kieleen. Herkkiä, kirjallisuudesta pitäviä nuoria naisia kutsutaan usein runotytöiksi, välillä positiivisessa, välillä negatiivisessa mielessä.Inspiraatio kirjan (uusinta)lukemiseen tuli Sokeripala-blogin riemastuttavan anarkistisesta Runotyttö-analyysista. Suomeksi Runotytöt olen minäkin lukenut monesti, englanniksi kerta oli ensimmäinen. Taas kerran nautin siitä, että ensinnäkin lukeminen kesti kauemmin alkukielellä ja lisäksi Montgomeryn englanti on hienovaraista, kaunista ja ymmärrettävää. Lukemisen aikana mieleen muistui myös tuore uutinen: L.M. Montgomeryn pojantytär Kate Macdonald Butler kertoi, että kirjailijan kuolema 67-vuotiaana ei johtunutkaan sairaudesta, vaan hän teki itsemurhan lääkkeillä. Asiasta voi lukea vaikka täältä. Uutinen herätti monenlaisia mietteitä. Muistan lukeneeni aiemminkin, että Montgomeryn viimeiset vuodet olivat raskaita, mutta itsemurha tuntuu kovin suurelta kontrastilta verrattuna siihen elämäniloon, positiivisuuteen, elämän ymmärtämiseen ja lämpöön, joita hänen kirjoistaan lukijalle välittyy. Juuri siksi hänen kirjojaan edelleen luetaan ja niistä pidetään. Mutta elämä ja fiktio ovat kaksi eri asiaa - tämän vuoksi pitäisi entistä suuremmalla syyllä tarttua jonakin päivänä The Selected Journals of L.M. Montgomery -teoksiin, että ymmärtäisi, mitä kaikkea kirjojen taustalla, kirjailijan omassa elämässä tapahtui.
Takaisin Emilyyn, josta suomennoksissa käytetään nimeä Emilia. Nimien vaihtelun ja muunkin vuoksi voin painokkaasti suositella, että Emilyn ystävät lukevat lempikirjansa myös englanniksi. Nyt jaksoin välillä kurkkia joitakin kohtauksia suomennoksesta, ja löysinpä monta kohtaa joissa tekstiä oli saksittu melkoisesti. Esimerkiksi käy kohtaus, jossa vanha Nancy-täti arvioi Emilyn ulkomuotoa:
"- Emily, you're not a beauty but if you learn to use your eyes and hands and feet properly you'll pass for one. The men are easily fooled and if the women say you're not 'twill be held for jealousy.
Emily decided that this was a good opportunity to find out something that had puzzled her.
- Old Mr. Kelly said I had come-hither eyes, Aunt Nancy. Have I? And what are come-hither eyes?
- Jock Kelly's an old ass. You haven't come-hither eyes - it wouldn't be a Murray tradish. Aunt Nancy laughed. - The Murrays have keep-your-distance eyes - and so have you - though your lashes contradict them a bit. But sometimes eyes like that - combined with certain other points - are quite as effective as come-hither eyes. Men go by contraries oftener that not - if you tell them to keep off they'll come on. My own Nathaniel now - the only way to get him to do anything was to coax him to do the opposite. Remember, Caroline? Have another cooky, Emily."
Ja sama suomeksi:
"- Emilia, sinä et ole kaunotar, mutta jos opit käyttämään silmiäsi ja käsiäsi ja jalkojasi niin kuin pitää, niin käyt kaunottaresta. Ota toinen munkki, Emilia".
Hups heijaa, sinne hävisi pitkät pätkät! Tuntuu kuin suomennoksessa olisi muutenkin pudotettu pois "lapsille sopimattomia" aineksia - vaikka juuri ne maustavat kirjaa mainiosti ja antavat välähdyksiä Emilyn näkemästä aikuisten maailmasta ja Emilyn itsensä hurjemmasta puolesta.
Olen käsitellyt aiemminkin nuortenkirjojen vs. aikuisten kirjojen asetelmia - useimmat Montgomeryn kirjat esimerkiksi mielletään nuortenkirjoiksi. Sinänsä en keksi siihen hyvää perustetta, sillä vaikka tässäkin kirjassa Emily on alussa kymmenvuotias ja vanhenee loppuun mennessä kolmetoistavuotiaaksi, sopii kirja erinomaisesti aikuisenkin luettavaksi. Itse asiassa yksi syy siihen, että päähenkilö on näin nuori, lienee siinä että näin Montgomery voi vapaasti käsitellä naispuolista päähenkilöä ilman, että mukaan tarvitsee ympätä väkisin romanssikuvioita. Kun kirjoitetaan parikymppisistä naisista, on keskiössä aina naisen suhde mieheen - onnistuuko nainen löytämään Sen Oikean ja pääseekö hän naimisiin. Nuori tyttö saa olla vielä itsenäinen yksilö, ja hienosti Montgomery kuvaakin Emilyn rikasta sisäistä maailmaa, voimakasta itsetiedostamista ja elämänkokemuksen janoa. Emilyn tulevaisuudenhaaveet keskittyvät omaan kirjoittamiseen, itse asiassa kirjassa viitataan yllättävänkin monta kertaa siihen, miten Emily aikoo tulla kuuluisaksi ja lisäksi ansaita kirjoittamisella paljon rahaa. Naimisiinmeno tai lasten hankkiminen ei samalla lailla kuulu Emilyn toivelistan kärkeen.
Veikkaisinkin, että mikäli Montgomery olisi elänyt 2000-luvulla, hän olisi kirjoittanut sinkkukirjoja. Muistelen, että kahdessa myöhemmässä Emily-kirjassa Teddy (vastine Gilbertille, Hilarylle, ja monelle muulle Montgomeryn mieshahmolle, jotka ovat olemassa lähinnä taatakseen lopussa kunniallisen happyendin sankarittarelle) jää oudosti taka-alalle. Jo nuorena lukijana minua hieman ihmetytti, miksi kuvaukset Emilian tai Annan rakkaussuhteista tuntuivat pinnallistuvan juuri siinä vaiheessa kun niiden olisi pitänyt muuttua intensiivisemmiksi, ja etualalle nousivat taas vain sankarittaren omat ajatukset ja tunteet. 2000-luvulla Montgomeryn sankarittaret olisivat ehkä saaneet olla sinkkuja kaikessa rauhassa, tai käsitellä epäonnistuneita suhteitaankin ilman pakkoa uuteen suhteeseen syöksymisestä.
Erittäin mielenkiintoinen asetelma kirjassa on Dean "Jarback" Priestin mukaan tulo. Jarback - suomennoksissa Pönttöselkä - on 36-vuotias ja Emily 12, kun he tutustuvat. Kuten kaikki tiedämme, myöhemmissä osissa Dean kihlautuu Emilyn kanssa. "L.M. Montgomery ja pedofilia" kuulostaa hieman hurjalta titteliltä kirjallisuusaiheiseen tutkimukseen, mutta erikoiselta tuntuu näin epäsuhtaisen parin toisilleen naittaminen, vaikka tässä osassa Emily ei vielä ymmärräkään Deanin puheita, kun mies kertoo "aikovansa odottaa Emilyä" ja "opettavansa tälle rakkauskohtausten keskusteluja".
Joten kyllähän tuota voisi lukea myös jatko-osat englanniksi, Emily Climbs ja Emily's Quest. Rakenteellisesti tämä kirja toimii paljon paremmin kuin Anne of Green Gables, sillä läpijuoksumaisia kohtauksia ei ole ja Montgomery malttaa sijoittaa tapahtumat kohtuullisen lyhyelle aikavälillä, mikä parantaa intensiteettiä. Kiehtovat sivuhahmot, osuvat luonnekuvaukset, pienen kylän yhteisöllisyys, tapauskonnollisuuden kahleet ja sukusidonnaisuus ja hierarkia ovat omalta osaltaan takaamassa mielenkiintoista luettavaa.
Edit 27.1.2010: Mielenkiintoinen Emily-suomennosprojekti täällä.
Tekstit
Suomennoksen poisjätöistä: olisiko poisjättö tapahtunut jonkin myöhemmän editoinnin yhteydessä? Itselläni on hyllyssä I. K. Inhan Emily-suomennos, jonka painos on muistaakseni jostain 30-luvulta, aika vanha joka tapauksessa. Muistan siitä hyvin tuon edellä lainaamasi kohtauksen, erityisesti ovat jääneet mieleen ne "tul' tänne -silmät".
VastaaPoistaErittäin hyvä huomio! Pitääkin kotoa käsin tarkastaa tuo oma painos. Olen ostanut sen vuonna 1995.
VastaaPoistaHei - joulun (ainakin oletetun) joutilaisuuden kunniaksi otin esille Emily -kirjat, ties monennettako kertaa, ja luen niitä kiihkeästi - aina ne jaksavat kiinnostaa. Eka kerrasta lienee kohta 40 v aikaa! Nuorempana hypin luonnonkuvaukset yli, nyt ne maistuvat, ja erittäin mielenkiintoista on peilata tekstiä sitä vasten, millaisessa hiljaisuuden maailmassa Emilia eli. Ei radiota, musiikkia, tuskin autoja, ei mitään. Silloin tuulet ja myrskyt saavat merkitystä. Kolmannen kirjan loppu on pakahduttava. Rakkautta kuvataan ihanasti. - Salla, tapaamme ilmeisesti Huovis-seuran vuosikokouksessa, ainakin oli puhetta esiintymisestäsi siellä? Olen seuran sihteeri.
VastaaPoistaKyllä olen tulossa kokoukseen, joten siellä nähdään!
VastaaPoistaVoi kuinka harmillista onkaan kun käännöksistä katoaa osa kirjailijan luomasta tarinasta! Kihisenkin yleensä raivosta jo pelkkien nimien muutoksista, se on sietämätöntä!
VastaaPoistaRunotyttöä ennemmin siis englanniksi :)
Minuakin on alkanut häiritä tuo tiettyjen kohtien poisjättäminen, kun olen päässyt vertailemaan noita 40-luvun ja 90-luvun Runotyttö-käännöksiä alkuperäistekstiin. Olen huomannut, että monia kohtia, jotka vanhassa käännöksessä ovat paikallaan, ei yhtäkkiä uudemmassa olekaan. Esimerkiksi Runotyttö etsii tähteään -kirjan 9. luvun lopun kohtaus (joka on mielestäni erittäin tärkeä kuvaus Emilian ja Deanin suhteen kannalta) löytyy I. K. Inhan vuoden 1948 käännöksestä kokonaisuudessaan kun taas 90-luvun alun uudistettu suomennos leikkaa sen tylysti pois. Itselleni ainakin avautui aivan uusia näkökulmia ensi kertaa tuota kohtaa lukiessani!
VastaaPoistaEikö olekin häiritsevää! Kansa vaatii lisätietoa Montgomery-suomennoksista. Suomalaisilta lukijoilta on pimitetty tärkeitä kohtauksia Runotytön elämästä. :(
VastaaPoistaTotta! Varsinkin nuo uudemmat suomennokset leikkaavat kyllä anteeksiantamattoman määrän tärkeitä kohtia pois. Olisi kiinnostavaa saada selville, millä perusteella tuota "sensuuria" on oikein harrastettu. Jotenkin vaikea uskoa, että se mikä kelpasi hyvin tyttökirjan sivuille 40-luvulla, leikattaisiin sieltä kymmenien vuosien päästä jotenkin "lapsille sopimattomana aineistona" vai mikä sitten lieneekään syynä? :(
VastaaPoistaMinulle vannoutuneena Montgomeryn ja Runotytön ystävänä tämä on kyllä ahe, josta riittäisi juttua vaikka loputtomiin :D
Onkohan pelkkä sattuma, että kirjan ankarilla tädeillä on raamatulliset nimet Ruth ja Elisabet, kun taas Emilialla ja hänen äidillään ja lempeällä Laura-tädillä on roomalaisperäiset nimet.
VastaaPoista