Marianne Backlén: Karma

Marianne Backlénin Karma on niitä kirjoja, jotka ovat tainneet roikkua "vois joskus lukea" listalla siitä asti kun olen kirjasta kuullut. Minun kohdallani ensikontakti lienee ollut arvio Hesarissa. Vauhtia projektiini sain, kun Morre luki tämän kirjan, joten muistin taannoisella kirjastoreissulla napata tämän mukaani kun se hyllystä B:n kohdalta vastaan tuli.

Hyppäänkin tästä heti sivupolulle: kummallista, että pienissä kirjastoissa voi aivan hyvin bongata luettavaa kulkemalla koko romaanihyllykön A:sta Ö:hön läpi, mutta isoissa kirjastoissa semmoinen tuntuu heti paljon työläämmältä. Mielestäni pienistä kirjastoista onkin helpompi löytää luettavaa kuin isoista. Ensinnäkin, suosituimmat kirjat voivat isoissa kirjastoissa olla koko ajan lainassa, ja sen sijaan hyllyt täytetään saman kirjan monilla kappaleilla. Pienissä kirjastoissa taas - lähiöissä, pikkupaikkakunnilla, koulukirjastoissa - käyttäjäkunta on pienempi ja niinpä suositutkin kirjat tai uutuuskirjat saattavat olla herkemmin vapaalla jalalla, odottamassa kirjaston hyllyssä satunnaisen lukijan kohtaamista. No nyt olen kuitenkin yrittänyt elvyttää tätä a:sta ö:hön tutkailua jopa täällä Lappeenrannan pääkirjastossa, kun taas vuosikausia tätä ennen "kotikirjastoni" oli Sammonlahden sivukirjasto. Viimeksi ainakin tulokset olivat hyviä, kun lainasin yhden kirjan A-hyllystä ja toisen B-hyllystä. Mitähän kivaa C-hyllystä seuraavaksi löytyisikään?

Back to business. Karma kuvaa "erilaista Suomea". Tässä eivät pääosassa ole torpparit tahi jatkosotijat, vaan maahanmuuttajamiehet ja heidän kanssaan naimisissa olevat naiset. Kirja perustuu "risteilevien polkujen" tekniikkaan, se on jaettu kahdeksaan lukuun jotka kerrotaan eri henkilöiden näkökulmasta. Tapahtumat limittyvät toisiinsa, ihmiset valottavat näkemäänsä eri kantimilta.

Onnistuneimpia ovat Camillan ja Stinan näkökulmasta kerrotut luvut. Backlén on uskottavimmillaan kotikentällään, kertoessaan suomenruotsalaisten naisten suulla tarinaa. Sen sijaan esimerkiksi nigerialaisen Chiken näkökulmasta kerrottu luku sortuu välillä liiaksi ulkokohtaiseen selittelyyn, eli Backlénin omat mielipiteet tai maahanmuuttajista luetut faktat tunkevat liikaa etualalle ja syövät Chiken uskottavuutta.

Monia kirjan henkilöitä yhdistää Jamaika. Suomalaisnaiset ovat lähteneet sinne matkailemaan, kokeneet lomaromansseja, palanneet raskaana tai tuoneet tuontimiehenkin mukanaan. Joku on adoptoinut jamaikalaisia lapsia. Suomeen muuttaneet jamaikalaismiehet kaipaavat kotiinsa.

Kirjan antama kuva suomalaisnaisten liitoista afrikkalaisten tai karibialaisten miesten kanssa on jokseenkin ankea. Naisista tulee mustasukkaisia kyyliä, jotka hoitavat yksin kodin, lapset ja raha-asiat, kun taas miehet kulkevat kaupungilla etsimässä uusia valloituksia. Riipaisevin tarina on kuvaus jamaikalaismiehestä, joka suomalaiselta vaimolta lupaa kyselemättä vie perheen pienen tyttären mukanaan Jamaikalle. Kuten Hesarin arviossa todetaan, epäkorrekti kirja. Lienee lukijasta itsestään kiinni, herättävätkö nämä teesit enemmän "sitähän minäkin, ei pidä alkaa pelleilemään ulkomaalaisten kanssa" vaiko "ei se näin ole, rakkaus ei tunne rajoja!" -tyyppisiä mielipiteitä.

Suomalaiseksi kirjaksi Karmassa oli siis miellyttävän kansainvälinen ote. Koomista on, että tällaiselle sisäsuomalaiselle jo suomenruotsalainenkin kulttuuri tuntuu välillä riittävän eksoottiselta, saati kun siihen vielä lisätään Jamaikaa, Tiibetiä, Nigeriaa. Kirjassa kuvattiin rastafari-uskontoa, ja se herätti kiinnostukseni kerrata hieman faktoja tästä merkillisestä, kiehtovasta, Vanhaa testamenttia ja Etiopian historiaa sekoittavasta jamaikalaisuskonnosta. Täydellisen onnistunut kirja Karma ei kuitenkaan ole, juuri tuon joiltakin osin horjahtelevan kertojanäkökulman käytön vuoksi. Backlén on joissakin kohdissa liian ihastunut yleistämiseen, sen sijaan että olisi aidosti osannut luoda illuusion toisen ihmisen nahkoihin pääsemisestä. Sen verran lähelle hän kuitenkin osuu, että lukijan aivoissa herää mielenkiintoisia ajatusketjuja kirjan käsittelemistä aiheista.

Lue myös nämä:
Arto Salminen: Kalavale
Merete Mazzarella: Illalla pelataan Afrikan tähteä
Riku Korhonen: Lääkäriromaani