Harry Potter -urakan jalkoihin jäi iso kasa kirjaston kirjoja. Olen lukenut niitä nyt läpi, uusimisiakin on jo pari kertaa joten kirjat pitää pian palauttaa. Täällä Helsingissä lähikirjastoni on tyylikäs Rikhardinkadun kirjasto, jossa vierailuni tosin ovat usein pikaisia piipahduksia kirjojen palautusten merkeissä. Taannoin kävin tutustumassa työreitin lähellä olevaan Vallilan kirjastoon, joka tuntui jotenkin paljon kotoisemmalta. Rikhardinkadun kirjasto on komea, näyttävä ja viehättävä, mutta jokin tuossa Vallilan kirjastossa tuntui heti todella tutulta. Lisäksi siinä oli eräs pienen kirjaston etu: tuntui, että hyllyiltä oikein hyppäsi syliin valtava määrä kiinnostavia kirjoja. Onpa hyvä että Helsingin kaupunki ei ainakaan nyt toteuttanut kirjastojen lakkautuslistaansa. Minusta kirjastot toimivat kaikkein parhaiten pieninä yksiköinä. Jostain syystä löydän helpommin luettavaa pienissä kuin isoissa kirjastoissa, vaikka ihailen suuria, komeita kirjastoja toki myös. Oikeastaan kauppakeskuksiin pitäisi perustaa sellaisia yhden huoneen suuruisia piipahduskirjastoja, sillä kirjaston pitää olla sellainen, että siinä voi ohimennen poiketa nopeasti luettavaa hakemassa.Kirjastosaalista olivat siis myös Mary Marckin pari tyttökirjaa. Nyt nämä kirjat, Luokan merkkihenkilöitä ja Toverien kesken, tuli ahmaistua kevyenä välipalalukemisena. Luokan merkkihenkilöiden jälkeen tylsistytti, tarina koululaisista oli melko kaavamainen ja henkilöt kliseisiä. Päätin kuitenkin lukea toisenkin kirjan, ja hyvä että luinkin, sillä kiinnostavin aspekti oli bongata yhtäläisyyksiä. Kirjat olivat henkilöhahmojen ja juonenkäänteiden osalta lähes identtisiä. Tuli sellainen olo, että onkohan Mary Marckilla (oik. Kersti Bergroth) ollut kova rahapula ja hän on päättänyt tehtailla rahaa pikakirjoituksella? Linkin takaa löytyvästä kirjalistasta käy kuitenkin ilmi, että nämä kirjat ovat ilmestyneet viiden vuoden välein, Toverien kesken vuonna 1933 ja Luokan merkkihenkilöitä vuonna 1938.
Esimerkkejä samanlaisuuksista: päähenkilö on oikeudenmukainen ja rauhallinen tyttö (Leena, LM - Minna, TK). Hänen paras ystävänsä on räiskyvä taiteilijasielu, joka "huudahtelee" läpi kirjan (Elsi, LM - Anni, TK). Kirjassa esiintyvät henkilöt löytyvät lähestulkoon täysin saman koululuokan sisältä. Luokassa on esimerkiksi ylpeä priimustyttö (Arja, LM - Eemi, TK), jolla on Pillin ja Pullan tapaiset ihailijaseuraajat kintereillään (Nipi ja Napi, LM - Iida ja Enni, TK). Lisäksi on hauskuuttajapoika, joka onkin äänessä puolet kirjaa (Tomi, LM - Lindström, TK). Heti kirjan alussa on kohtaus, jossa esitellään päähenkilön perhe. Perhe edustaa tyylikästä yläluokkaa, isällä on herraskainen ammatti, äiti on kotirouva, päähenkilöllä on suloisia pikkusisaria ja kotiapulainen (joka kylläkin sivuutetaan maininnalla). Leenan isä esitellään tohtori Alamaaksi ja Minnan isä tuomari Kangasmaaksi.
Joitakin silmäänpistäviä asenteellisuuksia näihin kirjoihin oli jäänyt. Jotkut henkilöhahmot esimerkiksi ihailevat sotaa ja haaveilevat isänmaan puolesta kuolemisesta. Toiset taas järjestävät hyvin jalosti ja läpinäkyvästi köyhäinapua joko tuntemattomille autettaville tai niille tutuilleen, joille yhtäkkiä ilmaantuu taloudellisia vaikeuksia.
Tietty kaavamaisuus on nuortenkirjojen peruskauraa, mutta rajansa silläkin. :) Toisin kuin monet muut laadukkaat nuortenkirjat, nämä Mary Marckit eivät kovin paljon aikuislukijalle anna. Positiivisia puolia on suloinen Helsinki-nostalgia, ja onhan vanhahtavassa kielenkäytössä huudahduksineen myös oma viehätyksensä.
Kirjoissa on kuitenkin Martta Wendelinin ihanat kansikuvat. Yritin etsiä netistä hyvää kuvagalleriaa Martta Wendelinin töistä, mutta en sellaista pikavilkaisulla löytänyt.
Tekstit
