sunnuntai 14. tammikuuta 2007

Jude Deveraux: Ylämaan laulu

Gummerus on julkaissut Jude Deveraux'n Ylämaa-sarjaa (1980-luvun alussa julkaistu "Velvet Series", ks. lyhyt tiivistelmä sarjasta täältä) uusina painoksina, ja kauppareissulla mukaan tarttui matkalukemisiksi Ylämaan laulu. Sarjan kolme muuta osaa onkin tullut luettua jo aiemmin romantiikannälän iskiessä, ja taatun tuhtia siirappia tämäkin kirja tarjosi. Olenkin jo aiemmin kertonut, miten surulliseksi useimmat "romanttista viihdettä" lupailevat kirjat minut saavat. Joko kirjat ovat niin pöljiä, että vihaksi pistää, tai sitten yksinkertaisesti tylsiä. Deveraux osaa annostella kirjoihinsa sopivasti romantiikkaa, draamaa ja lisäksi genrelle harvinaista huumoria. Asiaa!

Neljän Ylämaa-kirjan sarja kuvaa 1500-luvun Englantiin sijoittuen Montgomeryn veljessarjan romansseja. Pääosassa on aina kunkin veljeksen tuleva vaimo. Ylämaan laulussa päähenkilö on upeaäänisesti laulava Alyxandria Blackett, joka joutuu pakenemaan inhaa aatelismiestä metsään ja tapaa siellä lainsuojattomien joukkoa johtavan lordi Raine Montgomeryn. Välttääkseen paljastumista Alyx pukeutuu pojaksi. Tämä onkin kirjan heikoin lenkki: itse olen aika lailla kyllästynyt tähän populääriviihteen suosikkiteemaan, että tukkansa leikkaamalla ja miehen vaatteisiin pukeutumalla nainen muuttuisi kertaheitolla poikaa muistuttavaksi eikä kukaan muka tajua totuutta. Hohhoijaa.

Noh, ristiinpukeutumisleikit eivät onneksi koko kirjaa vie, vaan puolenvälin tietämillä Alyx pääsee esiintymään jälleen naisena. Kauniisti "rouvaspornoksi" kutsutun tyylilajin tunnusmerkit, kuten ylimaallisen hekumalliset rakastelukohtaukset, täyttyvät myös. Kun otetaan huomioon, että tätä kirjallisuuden lajia lukevat erityisesti nuoret naiset ja tytöt arviolta 12 ikävuodesta alkaen, voidaan epäillä, että tyylilaji vääristää nuorten tyttöjen mielikuvaa ihmissuhteista yhtä paljon kuin se ns. oikea porno vääristää poikien. Pitäisikö hömppäromantiikka rajata vain medialukutaidon perusdiplomin suorittaneiden naisten luettavaksi? Eikö valtiovallalla ole mitään sanottavaa aiheeseen?!

Otanpa tässä muutaman esimerkin tyylilajin nyrkkisäännöistä, joita noudattamalla nainen kuin nainen voi kokea elämää suuremman rakkaustarinan:

1) Kun tutustut mieheen, on parasta vihata häntä silmittömästi alusta alkaen. Haukkuminen, kiukuttelu, vastustaminen henkeen ja vereen ja tarvittaessa jopa fyysinen väkivalta ovat taattuja keinoja saada miehen rakkaus heräämään.

"Irrota kätesi minusta! hän murahti ja näki yllättyneen katseen miehen komeilla kasvoilla ennen kuin joutui tarttumaan hevosen satulaan ollakseen kaatumatta. Typerä hevonen kavahti pystyyn ja sai Alyxin kompastumaan uudelleen ennen kuin hän kykeni löytämään tasapainonsa.
- No niin, jos olet nyt valmis, Raine sanoi pilke sinisissä silmissään, ja hänen ihana äänensä hiveli Alyxia kuin sula hunaja, - ehkä saamme tietää sinusta jotakin.
- Tässä on kaikki mitä sinun on tiedettävä minusta, aatelismies! Alyx sihahti, veti veitsen uumaltaan ja osoitti sillä miestä halveksien tämän raukeaa varmuutta siitä, ettei Alyx merkinnyt mitään ja että hän itse oli Jumalan lahja maailmalle."

2) Seksiä on kahta lajia. Väärän miehen kanssa se on niin kamalaa, että on parempi tehdä itsemurha kuin joutua kokemaan sellaista. Oikean miehen kanssa se on niin ihanaa, että taivas räjähtää. Niin, ja jos on menettää neitsyytensä jollekin muulle kuin Tosirakkaudelle, ei ole enää mitään mahdollisuutta kokea Tosirakkautta.

"Alyx oli juuri avaamassa suunsa kertoakseen tälle inhottavalle nuorelle miehelle mitä tästä ajatteli, kun mies tarttui häneen, työnsi hirveän suunsa hänen huulilleen ja työnsi kielensä ulos saaden Alyxin yökkäämään.
- Lutka! mies henkäisi Alyxin iskettyä hampaansa hänen kieleensä."

"Valkohehkuinen, päihdyttävä musiikki räjähti koko hänen vartalossaan, räjäytti rikki hänen ihonsa, hajotti hänet kauttaaltaan hänen vartalonsa vapistessa ja väristessä, kunnes kaikki hänen voimansa katosivat.
Hiestä märkänä, hirvittävän heikkona, epävarmana siitä mitä hänen vartalonsa oli juuri tehnyt ja mitä hän itse oli tehnyt sille hän tarrautui Raineen antautuen tuntemaan koko miehen kuuman ihon ja tämän epätasaisen hengityksen korvassaan. - - - Rakastan sinua, hän kuiskasi sylissään nukkuvalle miehelle. - Tiedän, ettet koskaan voi olla minun, mutta tämän hetken ajan olet."

3) Kuka tahansa mies voi pelkästään yhden tapaamiskerran perusteella alkaa himoita naista niin silmittömästi, että naisesta tulee hänelle läpi elämän ulottuva pakkomielle (Hmm, tämähän on valitettavasti hieman liian todenmukaista, päätellen kaikista näistä "mies-surmasi-exänsä" -uutisista.)

"Pagnell jäykistyi ja tuijotti Johnia vihaisesti. Hänen oli ponnistettava kaikki voimansa ollakseen sivelemättä rumaa arpea otsassaan. Hän oli kärsinyt päänsäryistä aina tuosta illasta lähtien, ja vaikka hän oli kiduttanut muutamia ihmisiä kuoliaaksi tytön kaupungissa, kukaan ei ollut suostunut kertomaan hänelle missä tämä oli."

4) Kun haluat toimia miehesi parhaaksi, on mahdollisimman epälooginen käyttäytyminen paras ratkaisu. Tämä on näistä säännöistä tärkein ja se lähestulkoon riittää kattamaan kaikki edellämainitut säännöt sekä kaikki vähäisemmät säännöt näiden lisäksi.

"- Olet oikeassa, Alyx henkäisi. - Voi Joss, mitä voin tehdä? Hän ei voi vaarantaa elämäänsä minun vuokseni. ---
Kului pitkä tovi ennen kuin Jocelin puhui, ja kun hän teki niin, Alyx tuskin kuuli häntä. - Tule vuoteeseen kanssani. ---
- Mitä! Alyx käännähti häneen päin. - Minä puhun sinulle miehen turvallisuudesta, hänen mahdollisesta kuolemastaan, ja sinä yrität houkutella minua vuoteeseesi? ---
- Alyx, mies naurahti. --- Ennen kuin käyt kimppuuni raivokkaammin, kuuntele minua. Jos todella haluat Rainen jäävän tänne, et voi sanoa mitään saadaksesi hänet jäämään, mutta voit ehkä tehdä jotain. --- Jos Raine löytäisi sinut toisen miehen sylistä, et voisi sanoa mitään saadaksesi hänet ottamaan sinut takaisin. Hän antaisi sinun mennä ja jäisi tänne."

Ja niin edelleen. Ei voi mitään, jopa itsestäni tämä puolustamani hömppäromantiikka alkoi näyttää naurettavalta, kun tuota listaa teki. :) Vaan lieneekö se sen naurettavampaa viihteenä kuin formulat, jääkiekon SM-liiga ja toimintaelokuvatkaan...

6 kommenttia:

  1. Markus Jääskeläinen15.1.07

    Hei Salla! Mukava lukea kirja-arvioitasi, harvoin näkee näin oivaltavaa ja hauskaa kirjallisuuskritiikkiä. Listasi herttasarjakirjojen älyttömyyksistä on mainio! Löysin sivuillesi Parnasson blogin kautta, jossa oli juttua plagiaattiskandaalista. Hyvä että tapaus paljastui. vaikka plagiaatti onkin "imartelun vilpittömin muoto". Vai miten se meni. Sait sen ansiosta varmasti muitakin uusia lukijoita kuin minut.

    T: Markus

    VastaaPoista
  2. Tämähän oli hienosti sanottu, kiitos! En ole ihan varma, voiko tätä blogia sanoa kirjallisuuskritiikiksi, itse olen tykännyt siitä että voi jaaritella mitä mieleen juolahtaa, sen sijaan että pitäisi kirjoittaa "journalistinen" kirja-arvio. Plagiointijuttu oli tosiaan aika älytön. "Huonot jäljentävät, hyvät lainaavat ja parhaat varastavat" sopii moneen taiteen muotoon, mutta ei ehkä asiateksteihin. :)

    VastaaPoista
  3. "Pitäisikö hömppäromantiikka rajata vain medialukutaidon perusdiplomin suorittaneiden naisten luettavaksi? Eikö valtiovallalla ole mitään sanottavaa aiheeseen?!"

    Ai että nauratti! Todellakin, tästä pitäisi kyllä tehdä vähintään hallituskysymys.

    Myös, paljon myöhässä mutta kuitenkin: luin aikoinaan arviosi Brantenbergin Egalian tyttäristä. Sen vuoksi sitten lainasin ja luin sen, ja nyt yritän kaiken aikaa vältellä -mies loppuisia sanoja etc. Lukeminen siis todella avartaa ymmärtämistä - kunhan lukee oikeanlaisia. Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
  4. Kah, hienoa jos on Egalian tyttäret maistunut. Muistelen, että kirja kuuluu joidenkin yliopistojen joidenkin koulutusohjelmien kirjallisuuteen, mutta muuten on tämä(kin) kirjailija pidetty ihmeen hyvin julkisuuspimennossa Suomessa.

    VastaaPoista
  5. Markus Jääskeläinen15.1.07

    Morjens Salla! Miksei olisi kyse kirjallisuuskritiikistä? Kuvailet ja arvotat teoksia. Mitä muuta kritiikki on.

    Kirjoituksesi ovat kyllä virkistävän "juttelevia". Olisitko keksinyt uuden kritiikin lajin, "pakinoivan kritiikin"?

    VastaaPoista
  6. Pakinoiva kritiikki kuulostaa aika mukavalta määritelmältä. :) Itse toivon antavani lukijoille sitä, mitä itse usein netistä etsin: löydän kiinnostavan kirjan ja koetan googlettaa siitä muiden mielipiteitä luettavakseni. Yleensä saaliiksi jää kustantajan lehdistötiedote, jota on vähäisin sanamuunnoksin sitten lisäilty verkkokauppojen sivuille, tai jopa kirja-arvostelujen pohjaksi. Mutta alkaahan lukublogeja onneksi olla jo mukavasti, vaikka ei vielä ihan samassa määrin kuin esim. käsityöblogeja. :)

    VastaaPoista