Sallan lukupäiväkirja 16 vuotta: tarjolla ukrainalaista kirjallisuutta ja ruokaa

Olen julkaissut ensimmäisen blogikirjoitukseni päivälleen 16 vuotta sitten. Välillä blogi on ehtinyt olla tauollakin, mutta nyt olen taas nauttinut siitä, että voin silloin tällöin kirjoittaa ylös ajatuksiani kirjoista. Säännöllinen blogin kirjoittaminen on virkistävää puuhaa.

Google Analyticsin mukaan 16 vuoden aikana blogissani on vieraillut noin 450 000 kävijää ("New users"). Sivun katseluja on ollut noin 900 000 ("Pageviews").

Kuva: Keskiaikafestivaali Medzhibizhissa Ukrainassa 17.7.2021.
Kuvaaja: Serhii Zysko. Lähde: Imagebank Ukraine.

Blogisynttäreiden teemana on Ukrainan kirjallisuus ja kulttuuri, sillä ukrainalaiset ovat käyneet jo kolmen viikon ajan kiivasta puolustustaistelua Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Hyökkäys on tuomittu laajalti. Uskon, että sotauutisten vuoksi moni on herännyt myös miettimään, miten tuttua Ukrainan historia ja ukrainalainen kulttuuri on. Kokoan tähän hieman linkkejä ja lukuvinkkejä aiheesta.

Suosittelen tutustumaan HelMet-kirjastojen kokoamaan Ukraina-kirjojen listaan ja Ylen tekemään suomentaja Eero Balkin haastatteluun. Balk lienee Suomen ainoa ukrainankielisen kirjallisuuden ammattilaiskääntäjä.

Tuoretta Ukrainaan liittyvää kirjallisuutta suomeksi

 

Tammi julkaisee huhtikuussa ukrainalaisen Larysa Denysenkon ja Masha Foyan lastenkirjan Maja ja ystävät. Kirjan suomentaa Eero Balk. Tuotto menee Unicefille Ukrainan lasten hyväksi.

Gaudeamus on julkaissut vuonna 2015 Johannes Remyn kirjan Ukrainan historia. Paperikirjan painos on loppu, mutta e-kirjaa on saatavilla. Ostin tämän itse pari viikkoa sitten ja olen noin puolivälissä. Tyylilajina on hieman kuivakka oppikirja, mutta asiasisällön puolesta kirja vaikuttaa pätevältä yleisesitykseltä Ukrainan historiallisista vaiheista. 

 

Nobelisti Svetlana Aleksijevitsh asuu Valko-Venäjällä mutta on syntynyt Ukrainassa. Häneltä olen lukenut yhden kirjan, Sodalla ei ole naisen kasvoja. Se on hurja ja vaikuttava kirja Neuvostoliittoon kuuluneiden maiden naissotilaiden ja siviilinaisten vaiheista toisessa maailmansodassa. Tšernobylista nousee rukous kuvaa maailman tunnetuinta ydinvoimalaonnettomuutta.

 

Bonus: Sofi Oksasen uusin romaani Koirapuisto sijoittuu Ukrainaan. Olen lukenut kirjan pari vuotta sitten ja siitä jäi mieleen naisen asema, hylätyt hiilikaivokset, hedelmöityshoitobisnes ja kuristava pelon tunne.  

Mitkä kaikki asiat vaikuttavat kaunokirjallisuuden kääntämiseen eri kielistä? Suosittelen vilkaisemaan aiheen tiimoilta Tiina Virtasen vuonna 2006 hyväksyttyä gradua, joka käsittelee venäläisen kirjallisuuden suomentamista Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisenä aikana.

Vanhempaa Ukrainaan liittyvää kirjallisuutta suomeksi

Hain Suomen kansallisbibliografia Fennicasta tietoa ukrainasta suomennetuista kirjoista. Määrittelin hakuehdoiksi, että alkukieli on ukraina, julkaisukieli suomi ja aineiston tyyppi joko kirja tai e-kirja. Hakutulos antoi 12 teosta, joista osa on sanakirjoja ja suurin osa muista onkin jo mainittu niin HelMetin sivulla kuin Balkin haastatteluissa.

Uumoilin etukäteen, että ukrainalaisen kirjallisuuden julkaisupiikki on osunut niihin vuosikymmeniin, jolloin Neuvostoliiton kulttuuripiireihin pidettiin eniten yhteyttä - toisin sanoen vahvimpien suomettumisen vuosien aikaan. Fennicasta löytyykin ukrainalaisia kansansatuja tulkitseva kokoelma Vehnäntähkä, joka on ilmestynyt vuonna 1981 Weilin + Göösin kustantamana. Suomentaja on Martti Anhava. Tätä kirjaa on myynnissä käytettynä yksittäiskappaleena esimerkiksi Huuto.netissä. Kun hain tietoa kirjasta, päädyin Goodreads-sivustolle, jossa kerrotaan kirjan olevan moskovalaisen Malysh-kustantamon alun perin julkaisema. Poster Plakat -sivustolla kerrotaan kustantamon kansainvälisestä yhteistyöstä.

Kokeilin muitakin hakuja ja venäjäksi kirjoitettujen, Ukrainaa koskevien kirjojen joukosta löytyi Anatoli Rybakovin kirja Raskasta hiekkaa. Romaani kertoo Ukrainan juutalaisten kohtalosta saksalaisten hyökättyä toisessa maailmansodassa. Kirjasta löytyy Kirjasammon esittely ja teoksen pystyy lainaamaan HelMet-kirjastosta. Vuonna 1981 suomeksi Tammelta ilmestyneen kirjan on kääntänyt Marja-Leena Mikkola. Rybakov syntyi Ukrainassa ja kirjoitti venäjäksi, hänen tunnetuin teoksensa on Arbatin lapset, johon pohjautuvaa tv-sarjaa Ylekin on esittänyt.

Lisäksi kiinnitin huomioni V.V. Pohlebkinin kirjaan Neuvostoliiton kansalliset keittiöt. Tämä on ilmestynyt vuonna 1983 WSOY:n julkaisemana, suomentaja on Elina Kaukoranta. Sota & kauha -ruokablogissa on käsitelty kirjaa borssiohjeen tiimoilta vuonna 2014 ja Äijäruokaa-blogissa on kokattu kirjan ohjeen mukaan kalatäytteisiä taikinanyyttejä vuonna 2020.

 

 

Tilasin kirjan itselleni antikvariaatista. Kun hain tietoja kirjoittajasta, törmäsin äkkiä siihen, että Pohlebkin on ollut suomettumisen historiassa melkoinen kätyri. Englanninkielisen Wikipedia-sivun mukaan hänelle on jopa myönnetty Urho Kekkosen mitali vuonna 1986.

 

Kirjassa ukrainalaisen keittiön syntyä ja historiaa kuvataan kuitenkin mielestäni ihan uskottavasti, ainakin Remyn Ukrainan historiaan peilaten. Valitsin ruokalajiksi jotain nopeaa ja helppoa ja päädyin kokkaamaan ukrainalaisia smetanamunia.

Lämmitin uunin 225 asteeseen. Smetanaa laitoin yhden purkillisen eli 125 grammaa ja tuoreen tillin tilalla käytin kuivattua tilliä, jonka lisäsin suolan kanssa samaan aikaan. Smetanamunat maistuivatkin herkullisilta, suosittelen kokeilemaan!

 

Toivon, että ukrainalaiset saavat pian kotimaahansa rauhan ja pääsevät kokkailemaan omiin kotikeittiöihinsä itsenäisessä, vapaassa Ukrainassa ilman venäläisiä miehittäjiä.

Tuoretta ukrainalaista kirjallisuutta englanniksi

 

Englanniksi on käännetty uutta ukrainalaista kirjallisuutta enemmän kuin suomeksi. Herstories. An Anthology of New Ukrainian Women Prose Writers on ilmestynyt englanniksi vuonna 2014. Se on ostettavissa Amazonista paperi- ja e-kirjana.

Kiovalaisen Maria Matioksen runsaasta tuotannosta on käännetty englanniksi Hardly Ever Otherwise, joka kuvaa murhaa ukrainalaisessa maalaiskylässä 1900-luvun alussa. Goodreadsin kommenttien perusteella kirja tuntuu olevan vetävä.

From Odessa With Love: Political And Literary Essays In Post-Soviet Ukraine on Vladislav Davidzonin esseekokoelma nyky-Ukrainasta. Kirja on ilmestynyt viime syyskuussa ja se on ostettavissa ainakin Amazonista.

Petina Gappah: Muistojen kirja

Kansi: Eevaliina Rusanen / Tammi.

Evernice meni nurmikolle viiden lapsenmurhaajan seuraan, jotka kikattelivat kuunnellessaan.

"Minä olen oikeussalitoimittaja", yksi heistä sanoi. Hän nousi ruohikolta ja meni Jimmyn ja Verityn luo.

"Ja minä olen viitossalin naispoliisi, se joka näyttää aina siltä kuin haisisi mädältä sipulilta", Manyara sanoi. Hän väänsi suuntaan oikealle. Häntä katselleet naiset nauroivat hersyvästi.

Olen koko Euroopan lailla seurannut viime päivinä henkeä pidätellen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Mannerlaatat tuntuvat liikkuvan.

Onneksi myös näinä aikoina lukeminen antaa jaksamista. Löysin viime vuonna zimbabwelaisen Petina Gappahin kirjat ja erityisesti Pimeydestä loistaa valo teki huikean vaikutuksen. Muistojen kirja on ilmestynyt sitä ennen, suomennos on vuodelta 2017.

 

Kirjan takakanteen on nostettu Financial Timesin kritiikkisitaatti:  "Se, että Gappah onnistuu yhdistämään synkeän todellisuuden ja viehättävän kerronnan, tekee hänestä kirjailijan, joka kannattaa tallettaa mieleen ja sydämeen." En tämän paremmin osaisi tiivistää Gappahin viehätysvoimaa: kirjat kertovat kamalista asioista, mutta ovat kuitenkin lämpimiä ja hauskoja.

Muistojen kirjassa kertojana on Memory, jonka kohtalona on albiinous. Albiinoksi syntyminen vaikuttaa olevan suhteellisen yleistä - netistä löytyy jopa Afrikan albiinojen oma sivusto. Memory on nähnyt Zimbabwen köyhän ja vauraan puolen: hän on asunut lapsena köyhässä lähiössä ja nuoruutensa varakkaassa valkoisessa kodissa. Mutta tarinaansa hän kertoo vankilasta käsin, sillä hänet on tuomittu kuolemaan murhaajana.

Vaikka juonessa riittää käänteitä, oli kirjan tunnelma minusta tärkein. Vankilan löyhkän melkein tuntee, zimbabwelaisen lähihistorian absurdit, tragikoomiset tai pelkästään traagiset käänteet tulevat tutuksi ja Memoryn tapa kertoa panee kyseenalaistamaan muistin ja muistojen luotettavuutta.

Yritin etsiä onko Gappahilla omaa kotisivua, jossa kenties kerrottaisiin onko häneltä tulossa uutta kirjaa, mutta löysin vain kustantamojen ylläpitämiä sivuja. Gappah on kuitenkin aktiivinen twiittaaja tilillään @VascoDaGappah. Häntä pääsisi kuulemaan kenialaisilla Heroe-kirjamessuilla 5.-7.5.2022. Ehkä laitan nämä kirjamessut myös haavematkojen listalle.

Lukiessani ryhdyin myös googlettamaan tietoja Zimbabwesta. Minussa heräsi toive päästä joskus käymään Zimbabwessa. Tutustumisen jälkeen tajusin, että en ollut edes osannut sijoittaa Zimbabwea kunnolla kartalle. Olin mieltänyt Zimbabwen jonnekin Kenian ja Tansanian seudulle, mutta sehän on paljon etelämpänä: naapurimaat ovat Etelä-Afrikka, Mosambik, Sambia ja Botswana. Pinta-alaltaan Zimbabwe on hieman Suomea suurempi.

Käännöksestä

Suomentaja Tero Valkonen saa minulta täydet pisteet käännöksestä. Kaunista, elävää ja rikasta suomea. Tätä oli ilo lukea.

Lue myös nämä:
Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo
Petina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta
André Brink: Terroriteko