Margaret Yorke: Sovintouhri

Eräs Helmet-lukuhaasteen tarkoitus lienee, että lukijat löytäisivät itselleen uusia kirjoja ja kirjailijoita. Minun kohdallani haasteen kohta 26, "Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö" on ollut sellainen, johon ei ole tähän mennessä osunut yhtään kirjaa. Niinpä silmäilin lukuhaasteen Facebook-ryhmää, jossa suositeltiin dekkaristi Margaret Yorkea. Niinpä laitoin Sovintouhrin varaukseen kirjastosta.

 

Takakannessa kirjaa kuvataan "huikeaksi psykologiseksi trilleriksi". Kirja on julkaistu alun perin vuonna 1988, suomeksi tämä on julkaistu 1989. 

Kirja on eräänlainen Rikos ja rangaistus -muunnelma: siinä pohditaan, voiko toisen ihmisen tappamisen sivuuttaa ilman tunnontuskia ja millaisia seurauksia tällä on. Epämiellyttävä ja viinaanmenevä Gordon on tappanut ensimmäisen vaimonsa Annen. Oikeudenkäynnissä Annen maine mustattiin ja Gordon tuntui pääsevän vähällä. Gordonin toinen vaimo Carrie on huoleton, materialistinen nuori nainen, joka pyrkii maksimoimaan oman etunsa. Carrie tutustuu viattomaan nuoreen Nicholakseen, joka ihastuu Carrieen tietämättä tämän olevan naimisissa.

Kirjassa on vahvaa ajankuvaa: puheluita soitetaan puhelinkopeista, tietotekniikka on toimistotyössä uutta ja ihmeellistä, erilaisia matalan kynnyksen hanttihommia on pienilläkin paikkakunnilla runsaasti tarjolla ja parikymppisille on ihan tavallista mennä nopeasti naimisiin. Yorkella on tekstissään feministinen pohjavire, joka kuitenkin melkein peittyy ajankuvauksen ja tapakulttuurin alle: tämä näkyy vaikkapa eri henkilöhahmojen pohdiskellessa sitä, voiko nalkutus oikeuttaa perheväkivallan. Myös kirjassa kuvattu prostituutio on tulkittavissa kahdella tavalla: tietystä näkökulmasta katsottuna Yorke kirjoittaa itsenäisen naisen vapaasti valitsemasta seksityöstä, kun taas joidenkin henkilöhahmojen puheissa prostituutio jättää vahvan negatiivisen leiman.

Tämän perusteella kirja hieman tasapainoilee sen välillä, onko se aikansa lapsi, johon uusien lukijasukupolvien on vaikea samastua, vai onko se aikaa kestävä lukukokemus, jossa ihmiskuvaus kantaa tulevaisuuteen. Täytyypä hieman perehtyä internetissä Margaret Yorken kirjailijauraan, kritiikkeihin ja lukijakommentteihin.

 

Käännöksestä

 

Suomentaja Kaarina Turtia on tehnyt hyvää työtä. Kirjan kieli on hyvää suomea, johon ei ole jäänyt anglismeja tai englannin kielen rakenteita. 

Lue myös nämä:
Dorothy L. Sayers: Murder Must Advertise
Agatha Christie: Helmeilevä kuolema
P.D. James: Syystanssiaiset

Taina Kinnunen: Kalifornia kutsuu

Kansi: Gaudeamus.

Kulttuuriantropologi Taina Kinnusen Kalifornia kutsuu - kertomuksia eliittisiirtolaisuuden katveista kuvaa Piilaaksoon miehen työn perässä muuttaneiden naisten kokemuksia uudessa kotimaassa. Teos käsittelee mielenkiintoisesti identiteettikysymyksiä. Mitä on olla suomalainen - entä ulkosuomalainen? Edellyttääkö naisen hyvä arki aina omaa työpaikkaa vai voiko koulutettu, moderni nainen heittäytyä "miehen rahojen varaan"? Miltä suomalaisuus näyttää ja kuulostaa kun sitä katsoo vähän kauempaa?

Luin itse kirjaa ensi alkuun hieman epäileväisenä, sitten innostuen. Hyppään suoraan minua kaikkein eniten kiinnostavaan kysymykseen: kotirouvan taloudelliseen tilanteeseen. Piilaaksoon rekrytoiduille huippuosaajille maksetaan huimia palkkoja ja kulttuuriin kuuluu, että varsinkin pienten lasten äiti jää kotiin homemakerin rooliin. Miehen palkka ja vakuutukset riittävät kyllä koko perheen elatukseen.

Suomalaiset naiset tuntuvat kuitenkin pääsääntöisesti kipuilevan kotirouvan roolin kanssa. Päällisin puolin elämä on aineellisesti varmasti parempaa kuin silloin, jos nainen elättäisi itseään ansiotyössä sinkkuna Suomessa. On isot talot, voi viettää aikaa samassa elämäntilanteessa olevien kaverien ja tuttavien kanssa, voi palkata apua kotiin. Työssäkäyvän naisen ihanne on kuitenkin sitkeässä ja avioeron osuessa omalle kohdalle ristiriidat odotuksissa ja asenteissa tulevat silmille.

Mieleeni on jäänyt HS:n toimittaja Laura Saarikosken analyysi siitä, miten raha ja rakkaus kulkevat Yhdysvalloissa käsi kädessä. Kenties tällaiseen kulttuuriin kasvaneet osaavat paremmin laskea, että aviomies on kotirouvalle tavallaan myös työnantaja. Jos tulee kenkää, aviomiehen rahoista pitää saada niin iso siivu, että se korvaa ne vuodet, jotka nainen on ollut poissa työelämästä. Suomalaisilta teknovaimoilta tämä ei oikein tunnu sujuvan. Kinnunen kuvaa, miten Piilaakson avioeroissa suomalaiset vaimot välttelevät oikeudenkäyntejä, tyytyvät liian pieniin erorahoihin, eivät yleensä ottaen tunne lainsäädännön heille erotilanteessa suomia oikeuksia ja joskus ylpeyden nimissä kieltäytyvät miehen rahoista kokonaan. 

Kenties tällainen kertoo naisten itsenäisyyshalusta, mutta lukiessani oikein harmittelin, että tällainen itsenäisyydenjulistus osuu eroavien naisten kohdalla kerta kaikkiaan väärään hetkeen. Parisuhteen taloudellinen ulottuvuus olisi hyvä nähdä - jos se vaikuttaa päätöksiin silloin, kun nainen on valmis panemaan oman uransa tauolle miehen perässä muuttamisen vuoksi, sen soisi vaikuttavan myös silloin, kun eropaperit isketään nenän eteen.

Muuten kirja kuitenkin huokui kalifornialaisen auringon valoa, iloa ja energiaa. Piilaakson valtavat mahdollisuudet, innostava elinpiiri, sallivuus ja moniäänisyys kuuluvat naisten kertomuksista. Suomi näyttäytyy umpimielisenä, tasapäistävänä ja ennakkoluuloisena. Asetelma on samanlainen kuin maaltamuuttokeskustelu Suomen sisällä: pikkukylän ilmapiirin taakseen jättänyt saattaa helposti kokea, että vanhoilla kotikulmilla häntä pidetään "liian kaupunkilaisena", joka ei osaa arvostaa kotiseutuaan.

Kepeästi kirjoitettu kirja peilaa ansiokkaasti myös amerikkalaisen unelman kääntöpuolia: epävarmuutta, taloudellisia riskejä, yhteiskunnallisten turvaverkkojen ohuutta. Kansainvälisten ekspattien piireissä on hyväksyttävä se, että ystäväpiiri saattaa vaihtua sitä mukaa, kun työnantajat pyörittävät organisaatiomuutoksia tai uudelleenjärjestelyjä.

Taina Kinnusen tuotantoon kuuluu monia muitakin erittäin kiinnostavan kuuloisia tietokirjoja. Täytyypä napata niitä joskus luettavaksi.

Lue myös nämä:
Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Pamela Des Barres: Let's Spend the Night Together - Bändäreitä ja takahuoneiden muusia
Arja Mäkinen: Meidän kesken. Naisten ystävyyssuhteiden arkea