lauantai 6. lokakuuta 2012

Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Kuva: Timo Numminen / Otava.
Otavan uusi suomennos Rikoksesta ja rangaistuksesta ilmestyi vuonna 2008. Lukemani pokkaripainos on tältä vuodelta. Onnistuneesta käännöksestä vastaa Olli Kuukasjärvi. Tieto uudesta suomennoksesta oli tärkeimpiä syitä Rikoksen ja rangaistuksen päätymisestä lukulistalle - toisena syynä olivat mukavat lukumuistot Dostojevskin Idiootin parissa pari vuotta sitten. Kesälomalukemiseksi tämän olinkin lainannut, mutta kävi samoin kuin Verenhimon kanssa - sain luettua kirjan vasta nyt, kun uusimiskerrat alkoivat paukkua täyteen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Raskaanpuoleisen klassikon maineessa oleva Rikos ja rangaistus on ollut blogeissa aika suosittua luettavaa. Löysin useita blogiarvioita, linkitän tässä viisi: Jokken kirjanurkka, Mimun kirjat, Kirjavarkaissa, Kirjallinen projektini ja Maailman ääreen.

Olen aloittanut kirjan lukemisen kerran aiemminkin. Tämä oli pakkotentittävänä jollakin yliopiston venäjän kurssilla - kirjan siis sai onneksi lukea myös suomeksi. En kuitenkaan saanut aikaiseksi lukea kuin muutaman kymmenen sivua - pakkopulla harvoin innostaa?

Nyt nautin lukemisesta, mutta kyllä tämä aivan ehdottomasti on sellainen kirja, jolle kannattaa varata yhtäjaksoista lukemisaikaa. Lyhyissä pätkissä lukeminen ei toiminut yhtään, vaan sain eniten kirjasta irti, kun pystyin uppoutumaan siihen vähän pitemmäksi aikaa kerrallaan. Muutenkin kirja sopinee parhaiten kirjallisuuden hevijuusereille. Jos lukee vain yhden kirjan vuodessa, ei välttämättä nauti tästä liki 700-sivuisesta venäläisklassikosta kovin paljon.

Rikoksen ja rangaistuksen perusidea lienee kaikille tuttu, niin paljon tähän vuonna 1864 ilmestyneeseen tarinaan viitataan. Kirjan alkupuolella köyhä opiskelija Raskolnikov murhaa koronkiskurieukon kirveellä ja loppukirjan ajan setvitään sekä Raskolnikovin tuskaisia mietteitä että rikoksen tutkintaa.

En enää ihmettele, miksi Dostojevskin yhteydessä puhutaan "psykologisista romaaneista". Henkilöiden käyttäytymistä ja tunne-elämää peilaillaan monelta kantilta ja henkilöhahmot ovat moniulotteisia ja ennalta-arvaamattomia. Sitäkään en ihmettele, miksi tästä kirjasta on tullut klassikko - eri aikakausina Raskolnikovin kirvesmurhan moraalisia ulottuvuuksia tarkastellaan taatusti eri kannoilta ja monenlaisiin tulkintoihin löytyy perusteluja.

Nykysuomalaisen vinkkelistä katsottuna tekisi mieli tehdä rohkean yksioikoinen tulkinta - sivuuttaa yksilönäkökulman moraalipohdinta ja julistaa provosoivasti, että selvästikin murha oli yhteiskunnan vika!

Ensinnäkin Raskolnikov itse: hän on köyhä opiskelija, joka asuu surkeassa asunnossa. Hän selvästi kärsii mielenterveysongelmista. Sekä fyysiset että henkiset olosuhteet olisivat taatusti kohentuneet, jos Raskolnikovilla olisi ollut mahdollisuus opintotukeen, asumistukeen, opiskelija-asuntoon ja mielenterveyspalveluihin. Opiskelijaetuuksia olisi tarvinnut myös hyväsydäminen ja kunnollinen Razumihin, joka ryhtyy auttamaan Raskolnikovia ja hänen äitiään ja sisartaan.

Entäpä epäonnisen Marmeladovin perhe? Raskolnikov tutustuu kapakassa tähän juoppoon virkamieheen ja ryhtyy myöhemmin auttamaan hänen perhettään: keuhkotautista vaimoa, köyhyydessä kituvia pikkulapsia ja prostituoiduksi ryhtynyttä Sonja-tytärtä. Perheen kohtalo olisi taatusti ollut vähemmän kamala, jos yhteiskunta olisi voinut ohjata Marmeladovin päihdekuntoutukseen, tarjota vaimolle julkisen terveydenhuollon palveluja ja maksaa perheelle lapsilisiä. Sonjankin asemaa olisi kohentanut ainakin toimeentulotuki. Kirjasta ei käy suoraan ilmi, oliko prostituutio laillista, tulkitsen eräiden viitteiden perusteella että oli. Erityisen turvatulta prostituoituna työskentely ei kuitenkaan kirjan perusteella vaikuttanut.

Entäs Raskolnikovin äiti Pulheria ja sisar Dunja? Heidän tulevaisuutensa riippuu pitkällä tähtäimellä Raskolnikovin menestymisestä opinto- ja työurallaan, lyhyellä tähtäimellä pelastus on hirveässä herra Lužinissa, joka on kihlautunut Dunjan kanssa. Naiset eivät olisi taloudellisesti riippuvaisia avioliitosta, jos yliopisto-opiskelijaksi ja uraa tekemään olisi lähetetty älykäs ja kylmäjärkinen Dunja eikä synkistelyyn taipuvaista veljeä. Tasa-arvossa olisi siis ollut tekemistä!

Nykyään peräänkuulutetaan yhteisöllisyyttä. Sitä kirjasta kyllä löytyy ja paljon. Raskolnikov auttaa Marmeladovin perhettä, Razumihin auttaa Raskolnikovin perhettä, jopa kirjan loppupuolella merkittävään rooliin nouseva turmeltunut herra Svidrigailov auttaa monia lähimmäisiään.

Mitähän tämä minusta kertoo - huomasin samastuvani kaikkein eniten juuri Svidrigailovin ajattelumalliin. Voihan kääk - Svidrigailov kun kuvattiin rappeutuneena irstailijana, joka ahdisteli perheensä kotiopettajattarena työskentelevää Dunjaa, mistä seurasi tytön maineen turmeleva skandaali. Lisäksi Svidrigailovin menneisyyteen huhutaan kuuluvan epämääräisiä kuolemantapauksia ja nuorten tyttöjen hyväksikäyttöä...

Vaan kenties Svidrigailovin joustava moraalikäsitys istuu 2010-luvun lukijan ajattelumaailmaan paremmin kuin tiukka mustavalkoisuus? Siinä, missä monet henkilöhahmot pitävät murhaa ehdottoman pahana tekoja, ei Svidrigailov säiky Raskolnikovin tekojen edessä, vaan arvioi tilannetta kylmäverisesti ja rauhallisesti. Tosin Svidrigailoville itselleenkään ei käy kovin hyvin...

Siinä missä Idiootissa liikuttiin ruhtinaiden parissa, keskittyy Rikos ja rangaistus köyhälistön eloonjäämiskamppailun. Ahtaat asunnot, likaisuus ja kurjuus tulevat silmille. Tästä huolimatta pietarilaismiljöön kuvaus kiehtoi - jälkipuheessa suomentaja Kuukasjärvi kuvaakin Pietarin olevan kirjassa lähes päähenkilön asemassa.

Kuten useat muutkin 1800-luvun romaanit, myös Rikos ja rangaistus on ilmestynyt alun perin jatkokertomuksena. Mutta verrattuna vaikka Anna Kareninaan on rakenteessa eroa. Anna Kareninassa jatkokertomuksen rakenne on hyvin selvä, kun taas Rikos ja rangaistus on muodoltaan paljon romaanimaisempi - selkeämmin yksi kokonaisuus kuin vaihtuvista yksittäisistä jatkoista koostuva paketti.

Mielenkiintoista jatkolukemista voisi olla The Gentle Axe, R.N. Morrisin dekkari vuodelta 2007. Kirjaa ei ilmeisesti ole suomennettu. Siinä päähenkilönä on kirvesmurhaa tutkiva Porfiri Petrovitš. Dostojevskin itsensä tuotannon lukemista pitää kyllä ehdottomasti jatkaa tässä joskus. Kenties seuraavaksi Riivaajat tai Karamazovin veljekset? Tai kenties on fiksua suosia ensisijaisesti uusia suomennoksia. Kuukasjärven kädenjälki Rikoksessa ja rangaistuksessa teki vaikutuksen - suomennos oli kaunis ja soljuva, muttei kuitenkaan liiaksi modernisoitu. Muita Kuukasjärven Dostojevski-suomennoksia ovat ainakin Kaksoisolento ja Peluri.

20 kommenttia:

  1. Luin viime vuoden lopussa Rikoksen ja rangaistuksen juuri Olli Kuukasjärven kääntämänä, ja olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi käännöksen sujuvuudesta. En vanhempaan ole suuremmin tutustunut, olen tainnut lukea siitä vain alun joskus koulussa, mutta tämä uudempi ainakin oli erittäin hyvä! Lukiessa olin jokseenkin hämmentynyt, sillä minulle oli jäänyt mielikuva Dostojevskista jokseenkin raskaahkona lukukokemuksena, mutta en itse tätä sellaiseksi kokenut.

    Itse kirjasta pidin paljon myös, ja tahtoisin hurjasti lukea lisää Dostojevskia - harmi vain, että asia on kuten sanoit: Dostojevskin lukeminen on todennäköisesti parasta pitkissä lukurupeamissa, ei pienissä pätkissä silloin tällöin. (Oikeastaan musta suurin osa kirjoista on parhaimmillaan, kun niihin on aikaa keskittyä pidemmäksi aikaa kerrallaan). Minulla ei vain ole juuri nyt niin paljon aikaa lukemiseen, että uskaltaisin edes ajatella minkäänsortin paksua klassikkoteosta, sillä tiedän, että se todennäköisesti jäisi kesken. Onneksi kirjat eivät kuitenkaan mihinkään katoa, ehkä tässä on joskus vielä aikaa syventyä Dostojevskinkin kirjoihin kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuon takia minäkin "säästän" paksut klassikot mieluusti kesä- tai joululomille. Vaikka tuleehan näitä joskus muulloinkin luettua. Mutta normiarjessa lukuaikaa saattaa joskus olla vain muutama minuutti päivässä, silloin on helpompi keskittyä vähän lyhyempään ja ohuempaan kirjaan.

      Tosin heinäkuussa toteuttamani lukumaraton oli monellakin tavalla mielenkiintoinen kokemus. Ehdin lukea vuorokaudessa yli 800 sivua - eli periaatteessa minulle olisi mahdollista lukea Rikos ja rangaistuskin yhden vuorokauden aikana, jos vain keskittyisin asiaan!

      Poista
  2. Eikö olekin inspiroiva voima tuo lähestyvä eräpäivä, kun kirjaa on jo uusittu maksimikerrat?

    Tämä Kuukasjärven uusi suomennos kiinnostaisi kovasti, mutta koska minultakin on vielä lukematta nuo Riivaajat ja Karamazovin veljekset, niin pitäisiköhän kuitenkin keskittyä ensin lukemaan ne ja jättää uusintalukemiset suosiolla myöhemmäksi. Palaan siis ehkä asiaan joskus vuonna 2030, jolloin suomennos ei tietysti enää ole kovinkaan uusi...

    Hauska tuo moderni tulkinta - emme siis voikaan antaa kunniaa yhteiskunnallisen rikosromaanin keksimisestä Sjöwallille ja Wahlöölle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä! Olenkin jo ehtinyt harmitella, ettei oman hyllyn kirjoissa ole eräpäivää. Jotkut itselle ostetut kirjat saattavat odotella lukuvuoroaan jopa vuosia. Näköjään kannattaisi panostaa kirjastoon vielä enemmän, niin saisi kiinnostavat kirjat ehkä jossain järjestyksessä luettuakin. :)

      Poista
  3. Voi itku Salla, inhoan sitä että saat Dostojevskin kuulostamaan niin kirotun ajankohtaiselta ja kiinnostavalta. Hyi. Tämäkin olisi hyllyssä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih! Mahtava kommentti ;)

      Poista
  4. Aloitin tämän kirjan vuosia sitten. Mutta en päässyt alkua etemmäs. Venäläisen tv-sarjan aiheesta "преступление и наказание" katselin ja pidän sitä yhtenä parhaista näkemistäni tv-sarjoista kautta aikain. Siinä vanhemmassa käännöksessä taidettiin sanoa että Raskolnikov asui "häkissä". Tv-sarjan perusteella sanoisin "murjussa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä näin tuosta sarjasta irtojakson tai pari. Toivottavasti tulee joskus uusintana, niin ymmärtäisi katsoa kunnolla. Yle Teemahan tuon sarjan lähetti muistaakseni pari vuotta sitten.

      Poista
  5. Kiitos linkityksestä! Olen huomannut juurikin tuon, että näille haastavammille kirjoille kannattaa varata aikaa ja lukea ne yhtäjaksoisesti. Nytkin minulla on hyllyssä Karamazovin veljekset odottamassa joululomaa...

    Rikos ja rangaistus on mielesäni yksi parhaimmista kirjoista joita olen lukenut. Pidin kirjassa erityisesti sen monitulkinnallisuudesta. Mielenkiintoista muuten, että näet murhan yhteiskunnan vikana. Oman tulkintani mukaan murha on kuitenkin aina yksilön syytä, vaikkakin yhteiskunnan olosuhteet voivat vaikuttaa yksilön toimintaan huomattavissa määrin. Perimmäinen vastuu on kuitenkin tekijällä.

    Kiintoisaa muuten miten moni on nostanut esille yhteiskunnalliset olot kirjassa. Vaikka pidinkin sitä tärkeänä osana kirjaa, mielestäni kirjan pääpaino on kuitenkin sen psykologisessa ja filosofisessa komponentissa: murhan oikeutuksessa ja sen seuraamuksissa. Myös pelastuminen uskon ja armon kautta oli yksi kirjan keskeisistä teemoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leikki leikkinä, pylly pois tyynyltä - eli kyllä minäkin olen sitä mieltä, ettei yksilön omia valintoja voi sivuuttaa. Tämä kirja herätti kuitenkin halun pohdiskella tuota silmiinpistävää "hyvinvointivaltion puuttumista".

      Toivoisin, että poliittiset päättäjät lukisivat kirjoja, ja juuri tällaisia kirjoja, jotka herättävät miettimään yhteiskunnan ja yksilön rooleja. Tästä saa taatusti ajateltavaa, olipa sitten oikeistolainen tai vasemmistolainen.

      No onhan meillä Paavo Väyrynen, joka kuulemma luki Dostojevskin tuotannon ennätysajassa...

      Poista
  6. Kiitos linkkauksesta :)

    Hyvä bloggaus sinulla, hyvää pohdintaa, näin pitääkin olla.

    Pohdinta-asioista totetan, että minä pidin tästä, en niinkään Bulgagovista, sinulla lienee päinvastoin, molemmat hienoja teoksia.

    Raskolnikovia minusta tuskin olisi pelastanut opintotuki, hänhän sai joka puolelta rahaa, mutta tuhlasi sitä, heitti jopa pois, eikä hakenut kirjoituspalkkioita, ei tehnyt töitä ... Auttaminenkin tapahtui narsisimin kautta ei sydämestä ...

    Marmeladovin vaimo minusta oli sen kaltainen riivinrauta, joka on riivinrauta riippumatta tukiverkostosta, hän se nimeenomaan heitti Sonjan tienaamaan, ja heikko viinan viemä virkaheittovirkamies antoi kaiken tapahtua ...

    Kiitos tästä Salla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä olen pitänyt sekä Bulgakovista että Dostojevskistä, mutta Bulgakovilla taitaa olla tunnetason erityisasema mielessäni, kun olen häntä ensimmäisen kerran lukenut aika nuorena. :)

      Poista
  7. Tämä on kyllä niitä kirjoja, joihin on pakko palata vielä joskus. Olen myös harkinnut tuon mainitsemasi dekkarin lukemista, se on suomennettu nimellä Murha Petrovskin puistossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, kiitos tarkennuksesta! Niinpä löytyykin kirja Helmetin valikoimasta, kirjailijaksi on merkitty Roger Morris. En millään muistanut kirjan tai kirjailijan nimeä, ja kun löysin englanninkielisen kirjan googlettamalla, ei R.N. Morrisin nimellä löytynyt Helmetistä suomenkielistä kirjaa, englanninkielinen on kyllä kirjaston valikoimissa. Nyt voisikin siis valita, kummalla kielellä kirjan lukee. :) Ehkä suomeksi, hassua olisi lukea venäläismiljööstä englanniksi, kun käännös kerran on tarjolla.

      Ja mahtavan paljon keskustelua, upeaa että venäläisklassikot kiinnostavat!

      Poista
  8. Uusi suomennos! Se on mennyt minulta aiemmin kokonaan ohi. Pitää hankkia ihan omaan hyllyyn.

    Minulle Rikos ja rangaistus on tärkeä kirja: lukiossa kirja piti (!) lukea äidinkielen tunnille ja moni selvästikin liian nuori lukija turhautui ja nimesi kirjailijan Roskajevskiksi. Itse olin ilmeisesti selvä kirjanörtti jo silloin, koska ihastuin kirjaan. Yliopistossa luin kirjan uudelleen ja pidin siitä silloinkin. Nyt lukukokemuksesta on aikaa jo vähintään 15 vuotta, sinun kirjoituksesi muistuttaa hienosti siitä, että uudellenluenta olisi paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, aika tuhti valinta lukiolaisille! En ihmettele jos muut kuin lukutoukat eivät ole tykästyneet. :)

      Minä en meinaa saada muistuteltua mieleeni, mitä "pakkokirjoja" minun olisi pitänyt lukea koulussa. Olisiko ollut niin, että minun äikänopettajani eivät sen enempää peruskoulussa kuin lukiossakaan harrastaneet kovin laajojen kirjalistojen tekemistä tai systemaattista luetuttamista? Muistan, että joskus ala-asteella oli tavoitteena lukea tietty määrä kirjoja, ja ahmattilukijalle tuli tietysti määrä helposti täyteen.

      Poista
  9. Monipuolista pohdintaa aiheesta! Olen itsekin lukenut teoksen joitakin vuosia sitten. Silloin ajattelin kirjaa lähinnä psykologiselta kannalta, kurkistuksena murhaajan pään sisään ja paljastuksena niistä syistä,jotka saattavat johtaa jotkut ihmiset murhaamisen tielle. Nyt tulee jotenkin väkisin mieleen rinnastus joukkosurmaaja Breivikiin: molemmat jonkillaisessa ideologisessa ylemmyydentunteessa haluavat päästä surmaamalla eroon "huonoista" ja "vääränlaisista" ihmisistä.

    Onneksi synkeä romaani loppui kuitenkin valoisissa tunnelmissa. Minua jäi lopussa kauheasti vaivaamaan, että olisin halunnut niin tietää, mitä sitten seuraavaksi tapahtuu! Olisipa Dostojevski kirjoittanut sille jatkon. Se olisi tosin luultavasti vaatinut onnellista, jopa romanttista kertomusta, joka ei oikein olisi sopinut Dostojevskin synkeän raskaaseen tyyliin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika osuva rinnastus! Kyllä minustakin tässä jonkinlaisena sanomana oli, että moraalia ei voi taivutella mielensä mukaan ja yrittää oikeuttaa tekojaan sitä kautta.

      Poista
  10. Todella hyvä ja kiinnostava arvio, Salla. Olen kirjan lukenut ennen blogiaikoja ja pidin kirjasta, vaikka luultavasti nauttisin nyt "uuden" suomennoksen myötä vielä enemmän.

    Keväällä aion kerrata monia tärkeitä klassikoita, joten ihan hyvin voisin lukea kirjan pian jo uudelleen. Muiden kommmentit olivat myös hyviä. Lainailen tästä bloggaajien ajatuksia huomiseen Kirjakantin esitykseeni. Puhun tarkoituksella siitä, miten tästä kirjasta on blogeissa kirjoitettu.

    VastaaPoista