Kirjamessukuhinaa

Vanha sanonta sanoo, että ei ole olemassa ilmaista - on vain maksutonta. Niinpä totean, että nautin kirjamessuviikonlopun aikana maksuttomista pääsylipuista, sain maksutonta ruokaa ja kahvia ja repun täydeltä maksuttomia kirjoja. Suhtautukaa siis bloggaukseeni sen mukaisesti. :)

Messuhalli on sen verran himerä ja pistemäisesti valaistu, että tulevia messuja varten minun pitää harjoitella valokuvaamista tosissaan, että saisin parempia otoksia aikaiseksi! Muita messuvieraan niksejä voisi olla jonkinlaisten pikku eväiden mukaan pakkaaminen - vaikka pähkinät tai jotkut välipalapatukat voisivat olla käteviä. Nyt raahasin mukana vesipulloa, mikä tuli tarpeeseen, ja jälkimmäisenä päivänä tungin reppuun myös hiukan suklaata evääksi. Messutungos uuvuttaa yllättävän äkkiä!

Lauantaiaamu alkoi WSOY:n bloggaajabrunssilla, jossa esiintyivät kirjailijat Seita Vuorela, Laura Lähteenmäki, Pekka Hiltunen ja Katja Kettu. Kaikkien muiden tuotannosta olenkin jotain lukenut, mutta Seita Vuorelan (ent. Parkkolan) kirjoja ei ole tullut luettua. Hänen nuortenromaaninsa Karikko kuulosti haastattelun ja lukunäytteen perusteella houkuttelevalta. Lisäksi Vuorela on voittanut ranskalaisen Pépites-kirjallisuuspalkinnon. Kuvassa näkyvän Laura Lähteenmäen uusi kirja North End - Niskaan putoava taivas kuulosti myös hyvältä. Lähteenmäki ei ainakaan kaihda rankkoja aiheita, käsittelihän Marenkikeiju lapsen ylipainoa, North End ilmastonmuutoksen jälkeistä aikaa ja ensi keväänä ilmestyvä Iskelmiä kertoo seurustelusuhteen väkivallasta.

Lauantai-iltapäivän ruuhkaisimpia hetkiä taisi olla Sofi Oksasen esiintyminen. Oksasta tunnutaan fanittavan kuin rokkistaraa, mitä vain korosti messuhallin seinälle levitetty valtavan kokoinen mainoslakana. Kuuntelin haastattelun alkua, mutta sitten piti luovuttaa kesken kaiken ja lähteä kotiin, messutungos vie tehokkaasti mehut!

Kävin myös Readberry.fi:n osastolla tutustumalla tulossa olevaan sähköiseen kirjapalveluun. Palvelun takana on Pulp Republic -niminen tuore yritys. Ideana on yhdistää lukeminen ja kirjakeskustelu, ja demoversion perusteella palvelu vaikuttaa mielenkiintoiselta! Sydämeni sykkii uusille, innovatiivisille sähköisen liiketoiminnan yrityksille, ja olen lupautunut alustamaan yhtä kirjakeskustelua Readberryssä, kunhan homma käynnistyy. Palvelun vetäjät Mikko Aarne ja Jarkko Ylikoski ovat taustansa puolesta hyvä pari toimintaa vetämään, sillä edellinen on toiminut pitkään kirja-alalla kustannuspäällikkönä ja jälkimmäisen työhistoriasta löytyy muun muassa Nokian käytettävyyspsykologin kokemusta.

Kirjakahvilan liepeillä piti käydä kurkkaamassa Haluatko kirjailijaksi? -keskustelupistettä. Kustantamot päivystivät pisteellä ja halukkaat pöytälaatikkokirjailijat pääsivät kysymään neuvoa julkaisukynnyksen ylittämiseen.

Kariston Minna Klapuri keskusteli Milla Ehrnroothin kanssa. Ehrnrooth työstää käsikirjoitusta maagisen realismin tyylilajiin kuuluvasta nuortenkirjasta. Aikaa oli vain muutama minuutti per vierailija, joten kenenkään käsikirjoitusta ei siinä ajassa luettu. Sekä Klapuri että Ehrnrooth pitivät tapaamispaikkaa hyvänä ideana, jossa kustantamojen ja kirjoittamista harrastavien on helppo kohdata.

Anja Snellmanin ja Venla Hiidensalon yhteishaastattelu oli minulle yksi messujen kiinnostavimmista  ohjelmanumeroista. Yhdistäähän Ivana B:tä ja Mediahuoraa poleemisuus ja ajankohtaisuus, kun kummassakin kirjassa pöllytetään nykyistä mediailmapiiriä reippaalla kädellä. Haastattelijana oli Baba Lybeck, joka hoiti haastattelun ammattitoimittajan osaamisella, mutta eräs seikka pikkuisen harmitti. Tässäkin keskustelussa keskityttiin enemmän kirjailijoiden henkilökohtaisiin kokemuksiin ja mielipiteisiin eikä kirjojen sisältöön. Kai se vaan on vakiintunut tapa, mutta silti... varsinkin kun keskustelun keskeisenä teemana oli, minkä verran kirjailijan pitää antaa itsestään julkisuudelle ja voiko julkisuutta hallita.

Mutta teräviä mielipiteitä kumpikin kirjailija laukoi. Kulttuurijournalismin taso on romahtanut, kirjailijan status on pudonnut jonnekin BB-talon asukkaan tasolle ja kirjoja julkaistaan Suomessa aivan liikaa, jotta niille kaikille löytyisi lukijoita ja näkyvyyttä. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että Lybeck nosti esiin myös kirjablogit kirjallisuuskeskustelun areenana, mutta Snellmanin mukaan blogeilla ei ole juuri merkitystä kirjojen myynnin suhteen.

Mitä pitemmälle sunnuntai eteni, sitä enemmän messuväsy iski taas, joten optimoin tilanteen juurtumalla Aleksis Kivi -lavan edustalle. Ehdin kuunnella erittäin mielenkiintoista vankileirikeskustelua: Martti Anhava, Pekka Haavisto, Rosa Liksom, Sofi Oksanen ja Eila Tiainen puhuivat Gulag-seminaarissa. Synkästä aiheesta huolimatta keskustelua oli ilo kuunnella, kun jokainen osallistuja hyödynsi laajaa yleissivistystään ja mieletöntä tietomääräänsä. Lisää tällaista! Gulagin jälkeen Aleksis Kivi -lavalla käsiteltiin Riikka Kempin ja Jussi Lähteen Haavisto-kirjaa ja Haavisto-ilmiötä presidentinvaaleissa.  Sitten lavalle nousivat Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnosta kisaavat esikoiskirjailijat. Kuuntelin jonkun aikaa, sitten piti suunnata jo eteenpäin.

Ylitsepursuavat kirjapinoni kiittävät, sillä en ostanut yhtään kirjaa! Päätin etukäteen, etten hamstraa kirjoja, kun lukemista riittää kuitenkin vaikka minkä verran ja edellisvuodenkin ostokset ovat lukematta... Olin jättänyt itselleni takaportin, ajattelin että Sarah Watersin Vieras kartanossa -pokkaripainoksen voin ostaa hienon Blogistania-leiman vuoksi, mutta kirja ei osunut kohdalle, joten jäi ostamatta.

Hatunnosto vielä kaikille messuilla työskenteleville! Tungos ja häly väsyttävät messuille osallistujankin, joten neljä päivää messutyötä kellon ympäri on varmasti rankkaa. Mutta eiköhän useimpien mielestä silti sen arvoista, ovathan kirjamessut melkoinen kirjanystävien yhteinen kohtaamispaikka.