Päivän mielenkiintoisin uutinen oli tietokirjailija ja kouluttaja Katleena Kortesuon Hesari-käräytys. Ei oo totta -blogia pitävälle Kortesuolle oli sunnuntai-Hesarin ääressä herännyt epäilys Vainoharhaisuus johtaa hyljeksintään työpaikalla -jutun äärellä. Kortesuo otti asian blogissaan esiin ja tsädäm! Epäilyt saivat vahvistuksen, kun kommentoijat kaivoivat esiin englanninkielisiä tekstejä, joista toimittaja Petri Mäenpää oli suomentanut "haastateltavien" kommentit. Episodi ylitti ainakin Ylen uutiskynnyksen, myös Hesarilla tapahtunutta pahoitellaan.
Hatunnosto Katleena Kortesuolle tarkkasilmäisyydestä! Minulla on ollut ilo osallistua hänen vetämiinsä laadukkaisiin verkkoviestintäkoulutuksiin. Tällainen aktiivisuus lisää Kortesuon uskottavuutta, luotettavuutta ja ammattitaitoa entisestään. Kortesuo on julkaissut useita kirjoja, tuoreimmasta päästä taitaa olla Blogimarkkinointi, joka on kirjoitettu yhdessä Jarkko Kurvisen kanssa.
Omatekoisen sisällön laadusta ja kopioinnista olen kirjoitellut aika ajoin, viimeksi alkukuusta flashmobin tiimoilta. Mäenpää-jutussa minua erityisesti kiinnostaa tekstin suomalaisuusfiilis tai oikeastaan tämän fiiliksen puuttuminen. Toki kiinnostavaa on sekin, että Suomen suurin sanomalehti jää housut kintuissa kiinni näin nolosta kopioinnista, mutta valitettavasti näitä kopiointihässäköitä on viime vuosina ollut eri yhteyksissä niin paljon, että valtavaa uutuusarvoa tällä sählingillä ei enää ole.
Kortesuon epäilyt heräsivät, kun tekstin kieli tuntui epäsuomalaiselta. Bingo! Olen itsekin valitellut englannista suomennettuja kirjoja lukiessani, että tekstin epäsuomalaiset rakenteet ja sanavalinnat häiritsevät minua. Kirjoitukseni George R.R. Martinin Valtaistuinpelin suomennoksesta on herättänyt aiheesta toistaiseksi vilkkaimman keskustelun täällä blogissani.
Myös sanomalehtiartikkeleita tai muita mediatekstejä lukiessani ärsyynnyn anglismeista. Inhokkilistani kärjessä ovat sinä-passiivi, tulla-futuuri, omata-verbin liikakäyttö ja toimesta-sanan käyttö, jonka tulkitsen johtuvan englannin kielen by-sanan suomentamisesta. Olen huomannut, että monet suomalaiset kirjoittajat - bloggaajatkin - kirjoittavat kovin englanninmakuista kieltä, muun muassa näitä rakenteita viljellen. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että he lukevat liian vähän hyvällä suomella kirjoitettua tekstiä ja liikaa puolihuolimattomasti englannista suomennettuja tekstejä tai liikaa englantia. Näin anglismit tarttuvat ja leviävät suomen kieleen.
Mutta Kortesuon löytö osoitti sen, että ehkäpä syynä englanninmakuisiin lehtijuttuihin eivät olekaan toimittajan alitajuntaan jääneet lukuvaikuttimet. Jos juttuja tuotetaan pöllimällä internetistä englanninkielisiä tekstejä ja kääntämällä ne pikaisesti, ei mikään ihme että kökköyksiä jää. Kääntäminen on vaativaa työtä. Jotta käännös onnistuu, täytyy kääntäjän hallita suomen kieli hyvin.
Mikä on tarinan opetus?
1. Kirjoittajan pitää kirjoittaa tekstinsä itse. Tämä vaatii aikaa ja ajatustyötä, mutta on sen arvoista. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla: mitä enemmän kirjoittaa, sitä sujuvammaksi asiatekstien kirjoittaminen yleensä muuttuu. Kaunokirjoittamisessa toki tunnetaan "writer's block" -ilmiö. Luonnollisesti kopiointi ei silloinkaan ole oikea ratkaisu.
2. Ei kannata tuottaa maksaville asiakkaille pettymystä. Sanomalehden tilaajat maksavat siitä, että saavat hyvää tekstiä luettavakseen. Lisäksi kaupalliset mediat ovat joko ottaneet maksumuurin verkkosivuillaan käyttöön tai suunnittelevat käyttöönottoa. Myös Hesari on tällaista väläytellyt - perusteena laadukas journalismi... Tässäkin tapauksessa ilmaiseksi julkaistu sisältö voitti maksullisen 10-0, sillä mielestäni Ei oo totta -blogin kirjoitukset aiheesta olivat paljon mielenkiintoisempia ja antoisampia kuin Hesarin Vainoharhaisuus johtaa hyljeksintään työpaikalla -juttu.
3. Hyvää suomea oppii kirjoittamaan lukemalla laadukkaita suomenkielisiä tekstejä ja kirjoittamalla itse suomea. Kaikki käytössä olevat palautekanavat kannattaa hyödyntää. Koululaisille äidinkielenopettaja antaa aineista palautetta, lehtien toimituksissa toimituspäällikön pitäisi tarjota toimittajalle kommentointi- ja editointitukea. Hätäiset käännösyritykset englannista tuottavat vain kökköanglismeja, eivät luontevaa ja hyvää suomea. Kannattaa aloittaa suomeksi lukeminen vaikkapa Juhani Ahon, Helvi Hämäläisen tai Sofi Oksasen kirjoista, niin pääsee hyvän ja laadukkaan suomenkielisen tekstin ääreen.
 |
| Katleena Kortesuo. Kuva: Mikaela Löfroth / Ei oo totta. |
Omatekoisen sisällön laadusta ja kopioinnista olen kirjoitellut aika ajoin, viimeksi alkukuusta flashmobin tiimoilta. Mäenpää-jutussa minua erityisesti kiinnostaa tekstin suomalaisuusfiilis tai oikeastaan tämän fiiliksen puuttuminen. Toki kiinnostavaa on sekin, että Suomen suurin sanomalehti jää housut kintuissa kiinni näin nolosta kopioinnista, mutta valitettavasti näitä kopiointihässäköitä on viime vuosina ollut eri yhteyksissä niin paljon, että valtavaa uutuusarvoa tällä sählingillä ei enää ole.
Kortesuon epäilyt heräsivät, kun tekstin kieli tuntui epäsuomalaiselta. Bingo! Olen itsekin valitellut englannista suomennettuja kirjoja lukiessani, että tekstin epäsuomalaiset rakenteet ja sanavalinnat häiritsevät minua. Kirjoitukseni George R.R. Martinin Valtaistuinpelin suomennoksesta on herättänyt aiheesta toistaiseksi vilkkaimman keskustelun täällä blogissani.
Myös sanomalehtiartikkeleita tai muita mediatekstejä lukiessani ärsyynnyn anglismeista. Inhokkilistani kärjessä ovat sinä-passiivi, tulla-futuuri, omata-verbin liikakäyttö ja toimesta-sanan käyttö, jonka tulkitsen johtuvan englannin kielen by-sanan suomentamisesta. Olen huomannut, että monet suomalaiset kirjoittajat - bloggaajatkin - kirjoittavat kovin englanninmakuista kieltä, muun muassa näitä rakenteita viljellen. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että he lukevat liian vähän hyvällä suomella kirjoitettua tekstiä ja liikaa puolihuolimattomasti englannista suomennettuja tekstejä tai liikaa englantia. Näin anglismit tarttuvat ja leviävät suomen kieleen.
Mutta Kortesuon löytö osoitti sen, että ehkäpä syynä englanninmakuisiin lehtijuttuihin eivät olekaan toimittajan alitajuntaan jääneet lukuvaikuttimet. Jos juttuja tuotetaan pöllimällä internetistä englanninkielisiä tekstejä ja kääntämällä ne pikaisesti, ei mikään ihme että kökköyksiä jää. Kääntäminen on vaativaa työtä. Jotta käännös onnistuu, täytyy kääntäjän hallita suomen kieli hyvin.
Mikä on tarinan opetus?
1. Kirjoittajan pitää kirjoittaa tekstinsä itse. Tämä vaatii aikaa ja ajatustyötä, mutta on sen arvoista. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla: mitä enemmän kirjoittaa, sitä sujuvammaksi asiatekstien kirjoittaminen yleensä muuttuu. Kaunokirjoittamisessa toki tunnetaan "writer's block" -ilmiö. Luonnollisesti kopiointi ei silloinkaan ole oikea ratkaisu.
2. Ei kannata tuottaa maksaville asiakkaille pettymystä. Sanomalehden tilaajat maksavat siitä, että saavat hyvää tekstiä luettavakseen. Lisäksi kaupalliset mediat ovat joko ottaneet maksumuurin verkkosivuillaan käyttöön tai suunnittelevat käyttöönottoa. Myös Hesari on tällaista väläytellyt - perusteena laadukas journalismi... Tässäkin tapauksessa ilmaiseksi julkaistu sisältö voitti maksullisen 10-0, sillä mielestäni Ei oo totta -blogin kirjoitukset aiheesta olivat paljon mielenkiintoisempia ja antoisampia kuin Hesarin Vainoharhaisuus johtaa hyljeksintään työpaikalla -juttu.
3. Hyvää suomea oppii kirjoittamaan lukemalla laadukkaita suomenkielisiä tekstejä ja kirjoittamalla itse suomea. Kaikki käytössä olevat palautekanavat kannattaa hyödyntää. Koululaisille äidinkielenopettaja antaa aineista palautetta, lehtien toimituksissa toimituspäällikön pitäisi tarjota toimittajalle kommentointi- ja editointitukea. Hätäiset käännösyritykset englannista tuottavat vain kökköanglismeja, eivät luontevaa ja hyvää suomea. Kannattaa aloittaa suomeksi lukeminen vaikkapa Juhani Ahon, Helvi Hämäläisen tai Sofi Oksasen kirjoista, niin pääsee hyvän ja laadukkaan suomenkielisen tekstin ääreen.
Tekstit
Hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaErittäin hyvä kirjoitus :)
VastaaPoista:) Aivan, asiaa! Hesaria kohtaan tuntemani melko varaukseton luottamus on viime aikoina karissut vauhdilla. Tämä oli kyllä melkoinen huippusaavutus. Mietittävää on todellakin paitsi tekstin laatineella toimittajalla myös hänen esimiehillään...
VastaaPoistaKiitti! Minähän olen myös tilittänyt kompleksisesta Hesari-suhteestani moneen otteeseen. Kesän Enkeli-Elisa -juttuakin kommentoin, että kyllä muistaa miksi lehti kannattaa tilata. Surkuhupaisaa kyllä, tuolla Ei oo totta -blogissa kommentoijat vertaavat tätä tilannetta vähän turhankin osuvasti Enkeli-Elisan tapaukseen. Että miten käy, kun fiktiota syötetään faktana, meneekö sepite mediassa läpi ja miten asiasta uutisoidaan...
VastaaPoistaSinulle on tunnustus blogissani. :)
VastaaPoistaOi ja voi, sanomalehtien pisteet ropisevat entisestään. Että Hesarikin! Laatujournalismi on harvassa nykyään, mutta tällainen moka :-(. Minkä tähden olen surullinen?
VastaaPoistaLuen parhaillaan Johanna Vehkoon Painokoneet seis -kirjaa, jossa puhutaan muun muassa tästä: toimituksissa on entistä kiireempi, juttuja tehdään alta lipan ja tarkistamatta faktoja jne. Näin yritetään pintellä muun median puristuksessa.
Todella epätoivoiselta näyttää. Harmistus sentään!
Hyvä kirjoitus. :)
VastaaPoistaHyvä kirjoitus,
VastaaPoista***
Yksi kärpänen ei vielä kesää tee, ja asia on nyt selvitetty. Odotetaan seuraavia, toivotaan ettei tule. Virheitä tulee kaikille, tyhmyyttä on se, että samoja toistetaan.
***
Opimme ainakin, että haastateltavatkin pitää olla oikeina koko niminään. Hesarin mielipidepalstalla, johon joskus kirjoitankin ja joskus on julkaistukin niin pitää kirjoittaa omalla koko nimellään titteleineen, kotipaikkakuntineen. Se on hyvä tapa.
Vielä muutama vuosi sitten itselläni oli Hesarista niin sellainen arvovaltainen ja todella laadukas kuva, mutta aika hyvin se on tässä viime aikoina kyllä alkanut rapistua ;)
VastaaPoistaHieno kirjoitus!!
Hyvin kiteytetty, Salla, en voi muuta kuin olla samaa mieltä!
VastaaPoistaKeskustelin tästä aiheesta toisaalla ja ihmettelin joidenkin väheksyvää asennetta. Eräs oli sitä mieltä, että koko kohu on turha, koska "kaikki mitä nettiin pistät, on vapaata riistaa". Toisin sanoen plagiointi on ihan hyväksyttävää?!
Eräänä perusteena oli myös se, että Hesari on jo menettänyt uskottavuutensa, joten mitä väliä. Tuli aika masentunut olo. Viesti tuntuu olevan, että kaikkea voi pölliä - sekä tekstiä ja kuvia - koska jos nettiin jotain laittaa, niin se muuttuu ns. yhteiseksi omaisuudeksi. Mitään ei kannata siis edes yrittää valvoa. Surullista.
Eihän tästä ole kauan, kun eräs eestiläinen kustantamo pölli jonkun suomalaisen bloggaajan kuvan ja käytti sitä julkaisemansa kirjan kannessa. Silloinkin löytyi näitä ihmisiä, joiden mielestä syy oli yksinomaan tuon bloggaajan: mitäs laittoi kuvansa blogiin!
Olen kyllä sitä mieltä, että nettiin laittaessaan ottaa tietoisen riskin, että joku voi tätä nyt käyttää luvatta, mutta niinhän se on kaiken julkaistun materiaalin kanssa. Ei se silti tee siitä hyväksyttyä, vaikka se on mahdollista ja helppoakin. Jutun ydin kuitenkin on tässä se, että Hesarin arvovaltaa nauttiva valtakunnan ykköslehti sortuu näin lapselliseen temppuun ja antaa maineensa rapistua vauhdilla. Osin saanevat syyttää itseään, paljonhan on kirjoitettu lehden avustajapolitiikasta. Jos maksaa huonosti, on oikein saada huonoa materiaalia, tiettyyn pisteeseen asti. Mitäs eivät valvo laatua paremmin ja ennen kaikkea maksa siitä.
PoistaTuon toimittajan kohdalla ihmetyttää huono plagiointi. Olisi ennemmin keksinyt omasta päästään kuin kopsannut ja surkeasti kääntänyt. Ei olisi jäänyt kiinni...
Kiitos kommenteista! Aiheesta on kyllä herännyt paljon keskustelua ympäri nettiä.
VastaaPoistaJotenkin tuli vähän sellainen olo, että onkohan tämä vain jäävuoren huippu - ennen internet-aikaa kopsailuista on vain ollut vaikeampi jäädä kiinni... No saa nähdä!
Elegian kertoma osoittaa, miten puurot ja vellit menevät sekaisin. Kopioinnin laillisuus tai laittomuus on yksi asia, uutistuotanto bisneksenä on toinen. Oletetaanpa että kopiointi olisi ihan ok. Sitten lehtimyyjä soittaa Maija Meikäläiselle: tilaa meidän sanomalehti! Maija kysyy että mistä kirjoitatte. Myyjä sanoo että ei me mitään kirjoiteta, me kopioidaan jutut netistä ja painetaan paperille. Ostaisiko kukaan?
Hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaMinullakin kielivirheitä ja ehkä anglismejakin valitettavasti tulee tekstiin. Toivottavasti kieli paranee mitä enemmän sitä kirjoittaa! Aloin juuri lukea Aleksis Kiven Seitsemää veljestä, sen kieli on aivan mahtavaa :D
Seitsemän veljestä on kyllä aivan mahtava kielikylpy! :)
VastaaPoista