Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä (juoniselostus)

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on vuonna 1870 ilmestynyt klassikko. Sen juoniselostus mahtuu melko lyhyeen tilaan, koska kirja on mukavan lyhyt ja nopealukuinen, alle satasivuinen. Lisäksi riviväli on harva ja fonttikoko suuri, joten kirja sopii lukupäiväkirjan tehtäviin mainiosti. Kirjan merkitys suomalaiselle kirjallisuudelle on niin suuri, että siitä on kirjoitettu paljon esseitä.

Seitsemän veljestä kertoo seitsemästä veljeksestä, joiden nimet ovat Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Veljesten isä on hävinnyt kuvioista ja äiti kasvattaa poikia yksinhuoltajana. Pojat asuvat Riihimäen lähellä. Ankean tuppukylän meininki kuitenkin ottaa poikia päähän, ja he päättävät karata kotoaan cityelämää viettämään.

Koska Seitsemän veljestä on ilmestynyt ennen Suomen itsenäistymistä, ei Helsinki ollut tuohon aikaan vielä pääkaupunki. Venäjän vallan aikainen pääkaupunki Impivaara oli tuolloin Suomen suurin kaupunki. Pojat innostuvat karkumatkasta koulussa sattuneen tapauksen vuoksi. Äiti ja opettaja ovat koettaneet pakottaa pojat kouluun, mutta heitä ei huvita koulunkäynti. Kerran oppitunnilla he pieksävät opettajan, rikkovat ikkunan ja lähtevät sitten koulusta pakoon Impivaaraan.

Impivaarassa veljekset valtaavat aution talon. Juhani on vanhin ja porukan johtaja. Hän lähettää nuoremmat veljet hankkimaan rahaa ja ruokaa. Veljeksistä kolme nuorinta (Timo, Lauri ja Eero) ovat vielä alle 15-vuotiaita eivätkä he sen vuoksi ole rikosoikeudellisessa vastuussa. Siksi heidät lähetetään myymälävarkaiksi. Neljä vanhinta (Juhani, Tuomas, Aapo ja Simeoni) keksivät muita keinoja. Juhani päättelee, että huumeiden välitys on tuottoisaa toimintaa ja koska naapurissa toimii moottoripyöräkerho, hän menee sinne tiedustelukäynnille.

Samaan aikaan Riihimäen poliisi etsii poikia. Poliisi saa tietoja veljesten naapurissa asuvalta Venlalta, johon kaikki veljekset ovat ihastuneita. Venla on pitänyt yhteyttä Eeron kanssa ja vahingossa Eero on lipsauttanut tiedon poikien autiotalon sijainnista. Poliisi pyytää impivaaralaista sosiaalityöntekijää käymään talolla.

Sillä aikaa pojat ovat kuitenkin joutuneet ongelmiin. Moottoripyöräkerholaiset ovat suuttuneet Juhanille. Riidan seurauksena veljekset joutuvat lähtemään pakoon. He pakenevat erään teollisuushallin katolle, mutta hallia kiertää neljäkymmentä moottoripyörää ja pojat ovat ansassa. Lauri hankkii lisää ongelmia, sillä myymälävarkausreissulla hän on myös vienyt Alkosta kossupullon, juo sen katolla yksin ja ryhtyy haastamaan riitaa veljiensä kanssa. Muut joutuvat tainnuttamaan Laurin, ettei hän putoa katolta.

Kirja loppuu siihen, kun sosiaalityöntekijät ja poliisit tulevat paikalle ja moottoripyöräkerholaiset hajaantuvat. Koska autiotalo on talvisin kylmä, alkavat pojat olla suostuvaisia palaamaan takaisin kotiin Riihimäelle. Muut suostuvat menemään takaisin kouluun, mutta Juhania ei koulunkäynti vieläkään nappaa, ja häntä pitää taivutella eniten.

Äiti ja sossut toivovat, että pojille olisi tullut järkeä päähän ja heistä kasvaisi kunnon ihmisiä. Kirjan loppu jää kuitenkin avoimeksi. Siinä vihjataan, että Eero selviää tulevaisuudesta parhaiten, koska hän on veljeksistä fiksuin. Tulkinnat jäävät kuitenkin lukijan pääteltäviksi, eikä varmuudella voi sanoa, onko loppu onnellinen vai ei.