Tästä tuli sarjakuvaisa syyskuu - eikä ihme, vietettiinhän syyskuussa Helsingin Sarjakuvafestivaaleja. Kirjoitin festareista sekä ohjelmistovinkkejä että festariraportin. Kuvassa näkyvä upea neulegraffiti ei liity näihin mitenkään, vaan kuvasin piristävän ilmestyksen Ruttopuiston ohi kulkiessani.
Tosi hyviä sarjakuvia tulikin luettua. Reetta Laitisen Kirjailija ja madame ammensi aiheensa Olavi Paavolaisen elämästä. Albumi sai muutama päivä sitten myös hyvin tilaa Hesarissa - olen tosin itse monessa kohti eri mieltä kriitikko Jussi Karjalaisen kanssa.
Hanna Koljosen Sokerihullu oli messevää luettavaa. Naurunpyrskähdyksiä kirvoitti Ville Rannan viiltävä pilapiirroskokoelma Joku raja. Kati Närhen Mustasuon mysteeri jatkoi hurmaavan Agnesin salapoliisiseikkailuja.
Pakko kertoa vielä anekdootti WSOY:n syysjuhlista, joihin minulla oli ilo osallistua. Olin jumittunut sarjakuvahyllyn edustalle tutkailemaan sarjiksia. Vieressäni seisoi nainen ja mies, ja nainen heläytti iloisesti: "Hauska lastenkirja - Ulkoministeriö!" Olin niin pöllämystynyt etten osannut reagoida mitään, olisi kai pitänyt alkaa esitelmöidä naiselle, että nämä sarjakuvat eivät ole mitään lastenkirjoja.
Tulihan tuota proosaakin luettua. Pirjo Rissasen Kamomillasola lukeutuu mielestäni kirjailijan parhaimmistoon. Torgrim Eggenin Sisustaja oli lukupiirikirjana ja osoittautui helmeksi. Juri Nummelinin toimittama Verenhimo - suomalaisia vampyyritarinoita tarjosi antologian muodossa kattavan katsauksen kotimaisten kirjailijoiden tekstejä.
Lokakuussa aion ainakin ängetä Helsingin Kirjamessuille. Ja eiköhän kaikkea muutakin kirjallista kivaa ole tiedossa!
Tosi hyviä sarjakuvia tulikin luettua. Reetta Laitisen Kirjailija ja madame ammensi aiheensa Olavi Paavolaisen elämästä. Albumi sai muutama päivä sitten myös hyvin tilaa Hesarissa - olen tosin itse monessa kohti eri mieltä kriitikko Jussi Karjalaisen kanssa.
Hanna Koljosen Sokerihullu oli messevää luettavaa. Naurunpyrskähdyksiä kirvoitti Ville Rannan viiltävä pilapiirroskokoelma Joku raja. Kati Närhen Mustasuon mysteeri jatkoi hurmaavan Agnesin salapoliisiseikkailuja.
Pakko kertoa vielä anekdootti WSOY:n syysjuhlista, joihin minulla oli ilo osallistua. Olin jumittunut sarjakuvahyllyn edustalle tutkailemaan sarjiksia. Vieressäni seisoi nainen ja mies, ja nainen heläytti iloisesti: "Hauska lastenkirja - Ulkoministeriö!" Olin niin pöllämystynyt etten osannut reagoida mitään, olisi kai pitänyt alkaa esitelmöidä naiselle, että nämä sarjakuvat eivät ole mitään lastenkirjoja.
Tulihan tuota proosaakin luettua. Pirjo Rissasen Kamomillasola lukeutuu mielestäni kirjailijan parhaimmistoon. Torgrim Eggenin Sisustaja oli lukupiirikirjana ja osoittautui helmeksi. Juri Nummelinin toimittama Verenhimo - suomalaisia vampyyritarinoita tarjosi antologian muodossa kattavan katsauksen kotimaisten kirjailijoiden tekstejä.
Lokakuussa aion ainakin ängetä Helsingin Kirjamessuille. Ja eiköhän kaikkea muutakin kirjallista kivaa ole tiedossa!
Tekstit
"Hauska lastenkirja!" *tikahtuu!!!*
VastaaPoistaNo niinpä :)
Poista