 |
| Kuva: Teos. |
Verenhimo tarttui kirjastosta matkaan blogikehujen vuoksi - saihan kirja äänen myös Blogistanian Finlandian äänestyksessä. Blogivaikutteita ovat antaneet ainakin Jori, Marjis, Booksy, Morre ja Ina. Pakko myös olla samaa mieltä kaikkien kansikuvaa kritisoineiden kanssa - ammottava sierainpari mustaa taustaa vasten muodostaa ihan järkyttävän ruman kokonaisuuden! Korostetaanko kotimaisuutta pottunokalla, vai mistä on kyse?
Intensiivistä True Blood -sarjan seuraamista lukuun ottamatta en ole itse mikään erityisen kiihkeä vampyyrifani. Minulla ei myöskään ole mitään erityisiä vaatimuksia sille, millaisia vampyyrien pitäisi olla. Niinpä Juri Nummelinin kokoama tuoreiden ja vanhojen kotimaisten vampyyritarinoiden kokoelma maistui enimmäkseen raikkaalta ja yllättävältä. Tämä koski myös klassikko-osastoa, jota edustavat Mika Waltari, Leo Anttila ja Harry Etelä. Kahden ensinmainitun novellit ovat 1920-luvulta, jälkimmäisen 1940-luvulta.
Muiden kirjoittajien joukosta löytyi sekä julkaisseita, tunnustettuja kirjailijoita että harrastajakirjoittajia, joilta ei ainakaan Verenhimon ilmestymiseen mennessä ole julkaistu omaa pitkää romaania tai novellikokoelmaa. Jotkut harrastajakirjoittajista vastasivat kuitenkin kokoelman kiinnostavimmista tarinoista, joten kirjailijastatuksella ei tässä antologiassa ollut kovin paljon merkitystä.
Eräs suosikeistani oli aina tyylikkään Sari Peltoniemen Vain mato, matkamies maan. Vampyyriteema on upotettu hienosti pohjalaiseen maalaismaisemaan ja maustettu tukkilaisromantiikallakin. Hämeenlinnalaiskirjailija Juha-Pekka Koskisen Yövuoro taas haki karmeutta jostain muualta kuin vampyyriromantiikasta - nimittäin vanhainkodin arjesta. Onnistunut novelli! Heikki Nevalan Juotikkaat oli kauhukirjamaisimmasta päästä, siinä oli melko kammottavia ja ällöttäviäkin kohtauksia keskellä korpea. Erityismaininnan ansaitsee Jussi Katajala, jonka novellissa Korpin silmät kaiken näkevät yhdistyy helsinkiläismiljöö, vampyyrit ja viikingit viihdyttävällä ja jännittävälläkin tavalla.
Sen sijaan M.G. Soikkelin novellin Tuo meille hautavettä jos palaat luin aika lailla hyppimällä, historiallisen seikkailun asetelmat tuntuivat aika kliseisiltä. Harri István Mäen Enkeli tupakkasalongissa taas oli minulle himpun verran liian taiteellinen.
Juri Nummelin toimittanut muitakin vastaavia kokoelmia eri genrejen parissa, muun muassa Tuhansien zombien maan. Näihin voi tutustua vaikka Nummelinin Wikipedia-sivulla.
Tekstit
Juuri nuo erilaiset näkökulmat olivat tämän kokoelman ehdoton valtti kaiken vampyyriromantiikan keskellä.
VastaaPoistaSamoja suosikkejakin löytyi :)
Kävin linkittämässä sinutkin - näköjään kun kirjoittelin tätä iltamyöhään, alkoi silmät olla jo niin ristissä etten bongannutkaan juttuasi arvioiden virrasta. Muistan kyllä nimenomaan sinun blogissani naureskelleeni kommenteille rumasta kannesta. :)
PoistaMinullakin oli tämä kesällä lainassa, mutta palautui sitten lukemattomana kirjastoon. Ei siksi, etteikö olisikaan kiinnostanut vaan siksi, että omatkin kirjapinot alkoivat jo muistuttaa Pisan kaltevaa tornia ;)
VastaaPoistaKyllä mullekin noin joskus käy! Mutta aika usein yritän sitten nipistää aikaa siihen että sais paahdettua kirjat läpi ennen palautusta. Jotenkin tuntuu että voi kirjaparat jos ovat hyllyssäni olleet ikuisuuden ja sitten pitäisi palauttaa lukemattomina takaisin... Vaikka eihän sitä aina kaikkia veny lukemaan kuitenkaan.
PoistaHauskaa että luit tämän! Meillä taisi olla vähän eri suosikit, mutta olen samaa mieltä siitä, että raikas kokonaisuus tämä kokoelma oli... :-)
VastaaPoista(Omat kirjapinoni ovat karanneet täysin käsistä. Jouduin palauttamaan viisi kirjaa lukemattomina kirjastoon. Enkä millään meinaa ehtiä blogata, muita kirjoitushommia on niin paljon. Huoh. Parempia aikoja odotellessa.)
Mä olen aika lailla hitaampi lukija kuin sinä, joten ehkä sen vuoksi minun on pikkuisen helpompi löytää aikaa bloggauksella, kun kirjoja saa loppuun niin paljon harvemmin. :) Toivottavasti ehdit kirjoittamaan, piristävää ja rentouttavaahan blogikirjoittaminen on! (ainakin minusta)
Poista