Sarjisfestarien tunnelmaa

Kyllä kannatti tehdä sarjakuvafestivaalien menovinkkilista. Sen ansiosta tuli nimittäin itsekin mentyä aika moneen ohjelmanumeroon mukaan! Festareillehan ehtii mainiosti vielä tänään, joten mars matkaan kohti Lasipalatsia, kaikki kynnelle kykenevät! Raahasin mukana kameraa, mutta hämärässä sisätilassa kuvaaminen vaatii meikäläiseltä selvästi vielä vähän petrausta. Allaolevista kuvista osa on peräisin Helsingin sarjakuvafestivaalien kuvagalleriasta - kannattaa käydä siellä tutkimassa festarien kuvasatoa enemmänkin!

Perjantaina kuuntelin Kiasmassa Gert Meestersin luentoa belgialaisen sarjakuvan historiasta. Herra esitteli kuvanäytteitä varhaisista belgialaisista sanomalehtisarjakuvista ja käytti paljon aikaa Hergén Tinttiin. Hän näytti esimerkkejä eri tarkoituksiin editoiduista Tintti-jaksoista ja kertoi, miten eri mediamuodoissa julkaiseminen on vaikuttanut Tintti-tarinoiden rakenteeseen. Jotkut tarinat julkaistiin alun perin kolmiruutuisina strippeinä, jotkut jopa broadsheet-muotoisessa lehdessä. Albumimuotoon työstäminen on vaatinut jonkun verran muokkauksia. Meestersin luennossa erityisen mielenkiintoista oli Anu ja Antti -sarjakuvan suosion käsittely. Hollanninkielisillä alueilla sarjakuva on ollut käsittämättömän suosittu ja siitä on tehty mm. nukketeatteriversio ja musikaali. Näimme eri tallenteista videoklippejä.

Myös Animatricks-animaationäytös oli kokemisen arvoinen. Birdboy oli todella vakuuttava isolta kankaalta katsottuna. Corto Maltesen animaatioversio oli mielenkiintoinen, mutta niin laadukas ei animaatiosovitus ollut, että hankkisin dvd:t omaan käyttöön. Madonreikä oli himpun verran liian taiteellinen omaan makuuni, mutta katsoihan senkin. :)

Lauantaina aloitin kierrokseni Kirjasto 10:stä. Rami Rautkorpi on todella perehtynyt supersankareihin, ja Christophe Nolanin Batman-elokuvia ja Frank Millerin Yön ritari -sarjakuvia vertaileva luento oli intensiivinen ja antoisa.

Festariteltassa oli kiitettävästi väkeä. Paikalla oli sekä piintyneitä sarjakuvanörttejä että uteliaita pistäytyjiä. Teltta onkin ottavalla paikalla ja toivottavasti tapahtuma houkuttelee tänäänkin ohikulkijoita tutustumaan sarjakuvaan. Myyntipisteiden sarjakuvakirjo oli todella laaja. Tarjolla on kaikkea mahdollista - kaupallisesta amerikkalaisesta toimintasarjakuvasta erikielisiin underground-sarjakuviin. Divariosastoa pyöritti SS Libricon, valikoima oli todella laaja. Myös Pienlehtitaivaassa kävin kurkkaamassa nuorten ja vähän vanhempienkin omakustannejulkaisijoiden intoa.

Perkele- myytillisiä tarinoita - ja Santala-sarjakuvista tutun M.A. Jeskasen esityksestä ehdin seurata noin puolet. Jeskanen kertoi suomalaisesta kansanperinteestä ja piirsi aiheeseen liittyviä kuvia.

M.A. Jeskanen. Kuva: Jussi Pakkanen / Helsingin sarjakuvafestivaalit.

Kannattaa ehdottomasti osuttautua kuuntelemaan Jeskasta tilaisuuden tullen, sillä minuun teki vaikutuksen, kuinka laajalti hän tuntuu perehtyneen kansanperinteeseen. Tämä näkyy hänen sarjakuvissaankin. Esityksessä kuullut tarinat shamaaniperinteeseen tutustumisesta ja uskonnollisten käsitysten moninaisuudesta olivat kiehtovia!

Benoît Sokal. Kuva: Henry Söderlund / Helsingin sarjakuvafestivaalit.

Festivaalien päävieraaksi kutsutun Benoît Sokalin näkemistä odotin kovasti. Kävin myös hakemassa nimmarin Ankardo-albumiin. En yleensä harrasta nimikirjoitusten pyytämistä enkä pysty edes muistamaan, milloin olen edellisen kerran jonottanut kenenkään nimmaria. Sokalin tapaaminen oli kuitenkin sen verran kova juttu, että piti oikein taktikoida jonotuksen suhteen. Ensimmäisen kerran menin nimikirjoitusjonoon Suomalaisen kirjakaupan signeeraustilaisuudessa. Jäin jonon häntäpäähän ja jonotus keskeytettiin aikataulusyitten vuoksi. Kuudelta illalla oli Sokalin haastattelu pääteltassa, signeeraus oli ilmoitettu alkavaksi seitsemältä Jalavan osastolla. Noin kahtakymmentä vaille seitsemän lähdin kesken haastattelun nimmarijonoon - enkä todellakaan ollut edes ensimmäinen jonottaja... Onneksi olin ajoissa, sillä tämäkin jono venyi niin pitkäksi, että järjestäjät ilmoittivat vain ensimmäisten saavan piirroksen. Minä sain!

Festivaaliostoksia yritin tehdä maltillisesti. Kiersin kyllä myyntikojut melko tarkkaan, moni albumi vaikutti niin kiinnostavalta, että täytyy yrittää bongailla niitä kirjastosta. Hanna Koljosen uutuusalbumi Sokerihullu oli kuitenkin ostoslistallani, ja sain siihen Koljosen nimmarinkin Aseman tiskillä.

Tässä vielä kaikki ostokseni. Aseman tiskillä uutuuden ostaja sai kaupan päälle valita yhden kolmesta vanhemmasta sarjakuvasta, minä valitsin Ville Rannan Ohjeita rakastaville.

Ehdin jo lukea Sokerihullun ja se oli todella hyvä. Viime vuonna ostin Koljosen esikoisalbumin Syliinvaellus Intiaan, ja nyt Sokerihullua lukiessani oli mielenkiintoista miettiä, mikä Koljosen tyylissä minuun niin kovasti kolahtaa. Sokerihullu ansaitsee ehdottomasti oman bloggauksensa, joten palaan siihen varmaan jo lähipäivinä.

Tänään klo 14 alkaa Mika Lietzénin ja Reetta Laitisen keskustelu aiheesta "Sarjakuva kirjallisuuden muotona" ja monta muutakin hyvää ohjelmanumeroa on luvassa. Festivaalikuulumisia voi seurata myös Facebookin tapahtumasivun kautta.