Zachris Topelius: Välskärin kertomuksia 3

Viime aikoina olen taas uppoutunut metromatkoillani Välskärin kertomuksiin. Project Gutenbergissa ilmaiseksi julkaistussa kolmannessa osassa eletään Kaarle XII:n sotaisia aikoja. Bertelsköldin suvun miehiä on mukana kaksin kappalein, veljekset Torsten ja Kustaa Aadolf. Torsten on ovela diplomaatti, Kustaa Aadolf idealistinen soturi.
 

Gustaf Cederströmin maalaus "Kaarle XII:n ruumissaatto" vuodelta 1878.
Kuva: Wikimedia Commons.

Tässäkin osassa on kolme jaksoa, nimeltään Siniset, Pakolainen ja Erään nimen varjo. Enimmäkseen ollaan varsin sotaisissa tunnelmissa, mutta romantiikkaakin mahtuu mukaan.

Topelius on osannut aivan mahtavasti yhdistää vetävän ja jännittävän tarinan historian käänteisiin. Kaarle XII:n sotavaiheet käytiin läpi todella kiinnostavasti ja taas kerran täytyy kehua Kajaanin linnaan sijoittuvien kohtausten jännittävyyttä. Topelius kuvaa isonvihan taisteluiden katkeria käänteitä Kajaanissa ja linnan räjäyttämistä. Ensi vuonna tuleekin kuluneeksi tasan 300 vuotta linnan räjäyttämisestä - näinköhän Kajaanissa olisi jotain asiaan liittyvää tapahtumaa tekeillä linnan kunniaksi?

Välskärin kertomuksia on monin tavoin aikansa lapsi, mutta viihdyttävänä tarinana se on aivan tuore vieläkin. Nykylukija ei varmastikaan Topeliuksen tavoin ihaile "historian suurmiehiä" - onhan trendinä pyrkiä näkemään historia tavallisen ihmisen silmin.

Uhrautuva isänmaallisuus ja hyveellinen hengenpalo eivät taida kuulua meidän aikamme ihanteisiin, mutta Kustaan seikkailuihin, Torstenin juonitteluihin ja kauniin Eevan lujatahtoisuuteen kyllä pystyy samaistumaan mainiosti. 

Kyllä, jatkan ehdottomasti Välskärin kertomusten parissa taas jossakin vaiheessa.

Käännöksestä

Toistan itseäni, mutta minkäs teet: Juhani Ahon käännös on aivan ihanaa luettavaa. Otetaan perusteluksi tällä kertaa Kajaanin linnasta kertova lainaus:

Vaeltaja, sinä, joka pohjolan kesäpäivänä astuskelet kukistuneen Kajaanin linnan soralla, älä käy välinpitämättömänä näiden muurien ohitse; nosta hattuasi niiden haamujen edessä, jotka näillä raunioilla aaveilevat, sillä oli aika, jolloin tämä vähäinen maan kolkka oli ainoa paikka, mikä oli Suomesta tähteenä, ja urhoollisia Suomen miehiä olivat ne, jotka täällä vuodattivat verensä isänmaansa edestä!

Lue myös nämä:
Zachris Topelius: Välskärin kertomuksia 1
Zachris Topelius: Välskärin kertomuksia 2
Anneli Kanto: Pyöveli

Viktor Pelevin: Viides maailmanvalta

Kansi: Timo Mänttäri / Tammi.

Viktor Pelevinin Viidennen maailmanvallan kanssa tuli tehtyä jonkinlainen hitausennätys. Lainasin tämän kirjastosta jo joskus kesällä ja olen uusinut tämän liki kymmenen kertaa. HelMet-kirjastoissa onnistuu verkkouusiminen nykyään viidesti, joten vain kerran olen joutunut käyttämään tätä kirjastossa uudelleenlainausta varten... Myös lukeminen kesti melko kauan, ei kylläkään tekstin huonouden vuoksi vaan enemmänkin yhtäjaksoisen lukuajan puutteen vuoksi.

Viides maailmanvalta on jäänyt mieleen ainakin Liinan bloggauksesta, samoin Booksy on ehtinyt tästä kirjoittaa. Lisäksi nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa on kiinnostavaa lukea uutta venäläistä satiiria, tosin Viides maailmanvalta ei mikään upouusi kirja ole. Kirja on ilmestynyt vuonna 2006 ja suomennettu vuonna 2009. Yritin myös kurkkia netistä, onko Pelevin esittänyt kannanottoja Putinin hallinnosta, mutta en ihan suoria vastauksia pikagoogletuksella saanut. Kriminal.tv -sivulla kerrotaan, että Pelevin on kutsunut Putinia Ukrainaan hyökkäämisen jälkeen "geopoliittiseksi titushkaksi", mutta venäjäntaitoni ei riitä artikkelin tarkempaan analysointiin, saati lähdekritiikkiin.

Asiaan! Viidennessä maailmanvallassa nuori ja melko toimeton Roma päätyy vampyyriksi ja hänestä tulee vampyyri Rama Toinen. Muodonmuutoksensa jälkeen hän tutustuu vampyyrien tapoihin ja vampyyriyhteisöön. Hän ihastuu Heraan, tyttöön, joka on muutettu vampyyriksi samoihin aikoihin hänen kanssaan.

Vampyyrit ovat viime vuosien aikana olleet todella suosittuja hahmoja paranormaalissa romantiikassa ja viihteessä. Pelevin kirjoittaa vampyyreista todella tuoreesti ja kiinnostavasti, vaikka tietyt perusasiat toki ovat samoja kuin yleisessä vampyyrimytologiassa. Venäläisen kulttuurin ja yhteiskunnan kautta tuoretta näkökulmaa tulee suomalaislukijalle vielä erityisen paljon lisää. Erityiskiitos suomentajalle jälkisanoista, joissa kerrotaan, keihin tosielämän henkilöihin Pelevinin voi tulkita tekstissään viittaavan.

Pintatasolla Viidennen maailmanvallan juoni etenee melko yksinkertaisesti, mutta lopussa on mainio kiepsautus, jossa asiat saadaan näkymään uudessa valossa. Pätkittäisestä lukemisesta huolimatta minulle teki hyvää lukea tällaista tekstiä: tasokasta, ajattelemaan panevaa ja monitulkintaista.

Käännöksestä

Suomentaja Arja Pikkupeura tekee laatutyötä. Kirja on hyvää suomea ja monissa kohdissa suomentaja pääsee leikittelemään kielellä: esimerkiksi vampyyrien runokilpailussa kieltä venytetään hauskasti ja kiinnostavasti. Hienoa työtä!

Lue myös nämä:
Sergei Lukjanenko: Yöpartio
Mihail Bulgakov: Kohtalokkaat munat
Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus
  

Chris Claremont - John Byrne: Ryhmä-X, vuosikerta 1984-1985

Jostain päin nettiä silmiini osui mainio uutinen: 1980-luvun puolivälin Ryhmä-X -lehdistä on julkaistu kovakantinen uusintapainos. Viime syksynä ilmestynyt albumi kattaa vuonna 1984 Suomessa ilmestyneet numerot ja puolet vuoden 1985 numeroista.

Luin teininä innokkaasti Ryhmä-X:iä ja vaikka osa albumin numeroista oli minulle vanhastaan tuttuja, en kaikkia numeroita ollut lukenut. Kovakantinen kokoelmapainos oli mainio tapa verestää muistoja mutanttiseikkailujen parissa. Kannattaa muuten katsoa albumin traileri:

En ole varma, kuinka painokkaasti tohdin suositella tätä albumia sellaiselle, jolle supersankarisarjakuvat eivät ole ennestään tuttuja. Mutanttimaailmassa pätevät omat lainalaisuutensa ja ajan patina näkyy sarjassa hyvällä tavalla. Albumin seikkailut ovat alun perin ilmestyneen Yhdysvalloissa joskus 1970-luvun paikkeilla ja ajankuva näkyy sekä vaatetuksessa että tarinoiden yhteiskunnallisissa tausta-asetelmissa.

Viihdesarjakuvana nämä seikkailut ovat kuitenkin edelleen todella mainioita. Claremont on erinomainen käsikirjoittaja ja Byrnen piirrosjälki - varsinkin Terry Austinin tussaamana on upeaa. Koska Ryhmä-X:n hahmot ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet ja kehittyneet melkoisesti, oli hauska palata tänne "uuden" Ryhmä-X:n alkuajoille, jolloin monet keskeiset hahmot olivat melko tuoreita ja heidän erityisominaisuutensa olivat vasta tulossa lukijoille tutuiksi.

Sain siis nostalgiapläjäyksen lisäksi myös kelpo annoksen sujuvaa viihdettä. Ei ihme, että Claremontin ja Byrnen yhteistyötä muistellaan Ryhmä-X:n kulta-aikana. Minuun vetoaa - kenties henkilökohtaisista lukumuistoista johtuen - myös myöhemmin seurannut Claremontin ja John Romita Jr:n yhteistyö. Kenties näitäkin jaksoja nähdään myöhemmin ansaittuina uusintapainoksina?

Lue myös nämä:
Chris Claremont - Milo Manara: X-naiset
Frank Miller: Batman - yön ritari
Bryan Talbot: Grandville Noël