Kirjoja, joita en lukenutkaan

Kuva: Helmet.

Helmet-videon katsomisesta oli selvästi hyötyä, sillä olen sen jälkeen malttanut klikkailla kirjaston sivuilla muutakin kuin hakua, varausta ja lainojen uusimista. Helmet-asiakas näkee myös oman lainaushistoriansa, ja siellähän oli minunkin noin kahden ja puolen vuoden asiointihistoriani. Oli mielenkiintoista katsoa, mitä ovatkaan olleet sellaiset kirjat, jotka olen lainannut mutta joita en syystä tai toisesta sittenkään lukenut.

Vladimir Nabokov: Kuningas, rouva, sotamies. Lainattu kesäkuussa 2010.

Nabokovin Lolita on ollut tärkeä lukukokemus ja aika ajoin olen yrittänyt laajentaa Nabokov-tuntemustani. Muistan lukeneeni ainakin yhden Nabokovin kirjan Lolitan lisäksi, olisiko ollut Naurua pimeydessä. Ei kuulosta kovin vakuuttavalta, koska tämän enempää en muistakaan. :) Aloitin lukemaan Kuningasta, rouvaa, sotamiestä, mutta jokin siinä sitten tuntui tylsältä, koska jo muutaman sivun jälkeen tämä jäi kesken.

Nabokovin omaelämäkerta Puhu, muisti olisi erityisen mielenkiintoinen, koska Nabokovin elämä kuulostaa niin kiehtovalta. Hän syntyi pietarilaiseen aatelisperheeseen, muutti Venäjän vallankumouksen jaloista ulkomaille ja siirtyi myöhemmin Amerikkaan. Syntyperäinen venäläinen ryhtyi kirjoittamaan romaaninsa englanniksi ja vieläpä niin hyvin, että angloamerikkalaiset kirjallisuudentutkijat palvovat hänen kielenkäyttöään. Paitsi mestarillinen kirjailija ja kääntäjä, Nabokov oli myös arvostettu perhostutkija. Mies kuulostaa suorastaan renessanssinerolta!

Venäjän vallankumous on minua kiinnostava ajanjakso, Nabokovin lapsuus ja nuoruus olisi jo sen takia kiintoisaa luettavaa. Ehkä jonakin päivänä...

Astrid Lindgren: Kati Pariisissa ja Kati Amerikassa. Lainattu elokuussa 2010.

Nämä nappasin kirjaston lastenosastolta lainaksi samaan aikaan kuin Mariella ja Vanhan Rouvan aarre -kirjan. Astrid Lindgreniltä luin lapsena varmaan kaikki kirjat, joita kirjaston lastenosastolta suinkin löytyi. Kati-kirjoja en ole lukenut. Vaikka nämä on suomennettu jo 1950-luvulla, uusia painoksia ei ilmeisesti ole otettu ennen 2000-lukua, joten voi olla ettei näitä edes ollut kirjastossa silloin kun itse olin lapsi, ja sitä paitsi nämä eivät ihan lastenkirjoja olekaan. Tyylillisesti Kati-kirjat taitavat olla lähinnä chick litiä. Vilkuilin näitä vähän, mutten sitten innostunutkaan lukemaan. Kati-kirjoista voi lukea Saran Kirjoista.

Eric Linklater: Kuussa tuulee. Lainattu marraskuussa 2010.

Tämä lastenkirja oli minusta lapsena lumoava, ja kipinän lainaamiseen taisin saada Luetut 2006-2011 -blogin arviosta. Kirja ei kuitenkaan ollut näin aikuisena ihan niin vetävä kuin muistin, ja suomennoskin olisi kaivannut päivittämistä. Lueskelin kirjaa puoleenväliin ja sitten se jäi kesken.

Tumppi Varonen: Syökö kuningas makkaraa. Lainattu joulukuussa 2010.

Jos kirjailija on ollut muusikkona mukana suomipunkin läpimurrossa 1980-luvun alussa, jatkanut muusikon duuneja siitä asti ja tekee keikkatöitä Helsingissä lähihoitajana, niin luulisi että kiinnostavia aiheita kirjoihin olisi vaikka kuinka. Syökö kuningas makkaraa on mahtava nimi kirjalle. En oikein muista miksi tämä jäi lukematta. Pitää katsella Varosen kirjoja joskus uudestaan.

Jorma Ranivaara: Upseerin parempi elämä. Lainattu joulukuussa 2010.

Jorma Ranivaaran nimi tuli vastaan pitkiä valtion apurahoja saaneiden kirjailijoiden listassa Vallan kirjailijat -tutkimuksessa. Keskustelussa sain asiantuntevalta taholta suosituksen lukea Ranivaaraa, joten nappasin kirjastosta tämän. Pikavilkaisulla kirjassa oli kuitenkin jotain mikä ei niin kovasti houkutellutkaan lukemaan, mutta en pysty enää sanomaan syytä.

Azar Nafisi: Lolita Teheranissa: kirjalliset muistelmat. Lainattu maaliskuussa 2011.

Lolita-teema jatkuu, tätä kirjaa suositeltiin kommenttiketjussa Lolitan luettuani. Olisiko tämä lähtenyt lainaan Kirjapedon Lolita-kirjoituksen innoittamana. Lueskelin tätä vähän sieltä täältä, mutta jotenkin tämä jäi kuitenkin lukematta. Ehkä pitää joskus yrittää uudestaan, olenhan sijoittanut tämän 100 naiskirjailijan listallenikin.

Jane Stanton Hitchcock: Kohtalokas ystävyys. Lainattu huhtikuussa 2011.

Olen pitänyt Stanton Hitchcockin kevyistä dekkareista, jotka sijoittuvat New Yorkin rikkaiden maailmaan. Tätä luin 1-2 lukua, mutta ihan yhtä mukaansatempaavalta tämä ei tuntunut kuin aiemmat, joten kesken jäi. 

Martti Anhava: Melkein oikein. Kirjoituksia. Lainattu huhtikuussa 2011.

Luettuani Kohtalokkaat munat innostuin googlettelemaan lisätietoa Bulgakovin 1970-luvun suomennoksista.  Jostain tuli vastaan maininta Anhavan teoksesta. Luin siitä Kohtalokkaita munia koskevan lyhyen pätkän ja lueskelin muutenkin sieltä täältä, mutta vähän paperinmakuinen fiilis tuli, en innostunut lukemaan kokonaan. Kirjasta voi lukea Hesarin arvion.

Lainaushistoriasta löytyi myös pari sarjakuvaa, jotka olen lukenut mutten blogannut. Sarjakuvat ovat joskus minulle sellaista "kevennyslukemista", etten ihan jokaisesta ole blogijuttua tehnyt. Toinen oli strippisarjakuva Vastakarvaan 3, jonka lainasin ennen kaikkea siksi että mies tykkää näistä, mutta lukaisin tämän itsekin. Toinen oli Lucie Durbianon Punainen pukee teitä ja muita tarinoita, jossa on ranskalaisen kepeitä ja herkullisen poukkoilevia sarjakuvia lähinnä ihmissuhdekiemuroista. Vähän harmittaa etten tästä kirjoittanutkaan - pitää selvästikin lainata tämä joskus uudestaan ja sitten blogata. :)

Lisäksi täytyy mainita Margaret Atwoodin Cat's Eye. Tämä kirja oli majapaikkamme kirjanvaihtohyllyssa kesäkuisella Amsterdamin-reissulla. Plarailin kirjaa ja lueskelin sitä sieltä täältä. Olen lukenut suomennoksen Kissansilmä, mutta olin silloin peruskouluikäinen. Lapsena ja vielä vähän vanhempanakin kaikki eläinaiheinen kiinnosti, ja tämä johti siihen että nimen perusteella olen varmaankin arvellut Kissansilmän kertovan kissoista, varsinkin kun päähenkilönä oli lapsi. Kirjasta jäi mieleen yksi ainoa asia: kohtaus, jossa päähenkilö kuvailee vierailua ystävän luona, jossa vessassa käydessä vessapaperia saa käyttää ainoastaan kaksi palaa per käynti, koska perheen äiti niin määrää.

Vaikka kirja käsittelee lapsuutta, on se ehdottomasti aikuisten luettavaa. Siinä kuvataan lasten keskinäistä kiusaamista ja vallankäyttöä, roolien jakamista hierarkiassa ja roolien muuttumista. Kirja vaikutti todella väkevältä, mutta kun lomalukemista oli muutenkin, en viitsinyt ryhtyä kahmimaan lisää kirjoja mukaan, vaan ajattelin että tämä voi lainata kirjastosta joko suomeksi tai englanniksi. Silmäilylukemisen jälkeen kirjan tapahtumat jäivät kuitenkin vaivaamaan niin paljon, että piti googlettaa kirjasta lisätietoa, ja osuin professori David F. Butlerin esseehen Justice and Mercy in Margaret Atwood's Cat's Eye. Se tarjosi intensiivisen tulkinnan kirjasta ja tyydytti osittain lukuhaluni, sen verran perusteellisesti esseessä kirjaa käsitellään. Jossain vaiheessa täytyy kuitenkin ottaa joko tämä tai jokin muu Atwoodin kirja lukulistalle.