Kokoelmaan kuuluu neljä tarinaa: Kohtalokkaat munat, Diaboliadi, Koiran sydän ja Nuoren lääkärin muistelmia. Parhaiten mieleeni olivat jääneet niminovelli ja Koiran sydän. Siitä on tehty neuvostoliittolainen elokuva, josta olen nähnyt pätkiä yliopiston venäjäntunnilla. Näytteitä löytyy Youtubesta.
Muistelin, että Bulgakovin huumori on näissä tarinoissa mustaa, mutta muistin väärin - se on sysimustaa. Tarinat on kirjoitettu 1920-luvulla, ja koetin tällä lukukerralla löytää niistä neuvostovallankumouksen jälkeisten vuosien kuvausta, mutta yhteiskuntakritiikkiin Bulgakov ei suoraan lähde. Symbolisesta kritiikistä jokainen voikin olla mitä mieltä haluaa. Sekä Kohtalokkaissa munissa että Koiran sydämessä pääroolissa on hullun professorin perikuva - näennäisesti älykäs, mutta vaarallisia kokeita tekevä tiedemies. Ensinmainitussa tarinassa keksitään punainen säde, joka kiihdyttää elävien olentojen kasvua, ja jonka viranomaiset takavarikoivat haltuunsa epäonnisin seurauksin. Jälkimmäisessä kadulta löydetylle kulkukoiralle tehdään leikkaus, jonka tuloksena Šarik-koirasta jalostuu kansalainen Šarikov, erittäin epämiellyttävästi käyttäytyvä miekkonen. Mieleenpainuvia ja todella antoisia tarinoita!
Lyhyin tarina on Diaboliadi, kertomus miehestä virastobyrokratian pyörityksessä. Nuoren lääkärin muistelmia lukiessani muistin, että kertomukseen perustuu venäläiselokuva Morphia, jonka näin pari vuotta sitten Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla. En kylläkään elokuvaa katsoessani yhtään muistanut, että minähän olen lukenut tämän tarinan. Hmph. Tosin elokuvaa varten juoni oli kirjoitettu kokonaan uusiksi, ainoastaan taustat oli otettu novellista.
Kirjassa on suomentaja Esa Adrianin esipuhe. Suomennos oli välillä hyvinkin luistava, välillä taas karahti kiinni kuin olisi ajanut potkurilla hiekkaan. Melkein ärsyttää itseänikin että minusta on näköjään tullut tällainen kielikyylä. Käännöskirjallisuutta lukiessa keskittymistä häiritsee aika lailla, jos suomennos töksähtelee. Nuorena en kiinnittänyt kielen laatuun mitään huomiota.
Näillä venäläisillä mestareilla tuntuu poikkeuksetta olevan sellainen ihailtava taito, että he osaavat luoda kirjoissaan todella moniulotteisia, kokonaisia maailmoja. Jos hakee maantieteellisiä vertauksia, niin Kohtalokkaiden munien ero yksiulotteisimpiin suomalaisiin kirjoihin verrattuna on samanlainen kuin Moskovan ja Helsingin välinen ero. Toinen on kuhiseva suurkaupunki, johon verrattuna toinen tuntuu vaivaiselta pikkukaupungilta. Bulgakov herkuttelee pienimmilläkin sivuhahmoilla ja hallitsee vaivatta isoja kokonaisuuksia, jotka ovat täynnä pieniä osuvia yksityiskohtia.
Silmiinpistävää oli, että kirjastosta lainaamani priimakuntoinen pokkaripainos oli vuodelta 1975. Mitä tälle on tapahtunut? Eikö kukaan ole lainannut tätä 35:n vuoden aikana kertaakaan? Vai onko tämä ollut jossain unohtuneessa kaapissa ja löytynyt vasta aivan äskeittäin? Vai tihkuuko Bulgakovin väkevä kerronta jotain maagista eliksiiriä, joka pitää hänen kirjansakin elinvoimaisina ulkoasua myöten?
Tekstit
Olipas hauska, että kirjoitit tästä kirjasta! Saatana saapuu Moskovaan on yksi kaikkien aikojen suosikkejani, mutten ole tiennyt, kannattaisiko muitakin Bulkakovin teoksia lukea. Ilmeisesti. ;) Kuulosti mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaNo iliman muuta kannattaa! :)
VastaaPoistaNyt herää kysymys, miksi minä en ole koskaan lukenut tätä? En yleensä perusta novellikokoelmista hirve'ästi (vaikka itse kirjoitankin lähinnä lyhytproosaa...) mutta Saatana on yksi kaikkien aikojen lempikirjojani.
VastaaPoistaTykkään hurjasti myös venäläisen Daniil Harmsin absurdeista novelleista, joita luin ensimmäisen kerran alle 10-vuotiaana ja ne vaikuttivat sen jälkeen kirjoituksiini vielä pitkään, vaikka meni lähemmäs 15 vuotta, ennen kuin löysin kirjan uudestaan.
Bulgakoviltahan on suomennettu myös Valkokaarti ja Teatteriromaani. Voipi olla, että suomennoksista vain Saatana saapuu Moskovaan on saanut uusintapainoksia, näitä muita ei ole tainnut ainakaan kirjakauppojen hyllyillä näkyä. Kirjastoista, divareista ja nettidivareista toki löytyy.
VastaaPoistaTosin eipä se kirjakauppanäkyvyys muutenkaan mikään mittari ole, koska kirjakauppojen myymälässä oleva nimikemäärä saattaa olla alhainen ja varaston kiertonopeus huiman suuri.
Todistetusti tää löytyy ainakin Helsingistä Rikhardinkadun kirjastosta - sitten kun seuraavan kerran menen kirjastoon ja palautan tämän. :)
Enpä tosiaan tiennyt, että Bulgakovilta on suomennettu noinkin monta teosta. Tuohon munajuttuun kyllä luulen törmänneeni aiemmin. mutta nuo muut tuntuvat vieraammilta. Mutta onneksi tässä näköjään koko ajan viisastuu. ;)
VastaaPoistaVenäläiset kertojat kiehtovat aina! Olisipa aikaa vain lukea ja lukea. Itse olen Bulgakovilta lukenut vain tuon Saatana saapuu Moskovaan ja olisi mielenkiintoista laajentaa näkemystä muihinkin teoksiin. Tuo kielikyylä oli hyvä! Toivottavasti tässä kommentissa ei ollut liikaa kiroitusvihreitä!
VastaaPoistaMinä en ole koskaan kuullut tästä kirjasta, tai jos olisin, niin pyrskähdys ei kyllä olisi ollut juuri äsken tapahtuneen kaltainen kirjan nimen lukiesaani... :D Lukulistalle kuitenkin!
VastaaPoistaEhkkä se pokkari on kaivettu jostain arkistojen kätköstä eikä kukaan ole päässyt lainaamaan tätä kirjaa josta kukaan ei ollut aiemmin kuullutkaan?
Auts Joana, ei kielikyyläykseni kommentteihin ulotu - varsinkin kun kirjoittelen kommentteja usein itsekin pikaisesti ja sekavasti. :) Enkä minä tahallani kyylää kirjojakaan - kiinnitän vain nykyään huomiota kieleen eri lailla kuin nuorena.
VastaaPoistaTessa, kirjalla on tosiaan mukava nimi. :) Kyllä mä silti väitän, ettei tämä nyt ihan tuntematon kirja ole. Veikkaan että 1970-luvulla lukuharrastajat ovat löytäneet tämän hyvin, silloin Bulgakovin kirjoja suomennettiin useita. Vaan eipä enää 2000-luvulla tietoisuus välttämättä kovin vankkaa ole, kun uusintapainoksia ei ole otettu. Median kirjallisuuskeskustelu keskittyy vahvasti uutuuksiin, vanhoista kirjoista korkeintaan klassikoiden kapea kärki saa näkyvyyttä. Bulgakovin tapauksessa se tarkoittaa sitä, että vaikka Saatana saapuu Moskovaan saa mainintoja, muusta tuotannosta ei puhuta.
Kuten kirjan takakannessa näkyvä a-logo kertoo, kirja on julkaistu WSOY:n Aikamme kertojia -sarjassa. Nettisivujen perusteella sarja elää edelleen, tosin ulkoasua on muutettu, enkä tiedä vieläkö sarjan kirjojen viimeisillä sivuilla on lista sarjassa aiemmista julkaistuista kirjoista. Tässä niteessä sellainen lista kuitenkin on. Minulla on ollut pienestä pitäen tapana lueskella sarjassa aiemmin julkaistujen kirjojen lista läpi, jos kirjassa sellainen on ollut. Ainakin Keltaisen kirjaston kirjoissa muistan nähneeni samanlaisen koontilistan.
Joten minä koen "aina" tienneeni, että Bulgakovilla on muutakin suomennettua tuotantoa kuin Saatana saapuu Moskovaan. Tosin saattaahan olla että venäjän sivuaineopinnot yliopistolla vaikuttivat asiaan, kun olen näitä Bulgakoveja opiskeluaikoina lukenut.
Minä en ole häpeäkseni Bulgakoviin vielä tutustunut, vaikka Saatana saapuu Moskovaan olisikin tuossa käden ulottuvilla omassa hyllyssä. Se vaikuttaa jotenkin niin raskaalta tiiliskiveltä, että olisi varmaan parempi aloittaa Bulgakov-retki vaikkapa tällaisesta - ehkä helpommin lähestyttävästä - kokoelmasta...
VastaaPoistaJoensuun aka Itä-Suomen yliopiston kaunokirjallisuuden osasto porskuttaa muuten edelleen viihtyisänä eteenpäin. :)
t. Nykyinen humanistiopiskelija ko. yliopistosta
Koska olen itse kääntäjä, huomioni kiinnittyi mielipiteeseesi Adrianin käännöksen laadusta. Olisi hirveän mielenkiintoista tietää, mikä siinä tökkii.
VastaaPoistaKivaa Zephyr :) Mä valmistuin sieltä silloin kun se vielä oli Joensuun yliopisto, mutta tervehdin ilolla Itä-Suomen yliopistoa yhdistymisen aikana.
VastaaPoistaPalin Zon: yritin etsiä sopivaa näytettä, mutten heti löytänyt, eli kyllä se käännös useimmiten on oikein sujuva, kuten mainitsinkin. Osa virheistä on huolimatonta ladontaa, erilaisia paino- ja kirjoitusvirheitä. Välillä on sellaista, että kun lukee jonkun lauseen, pitää palata vähän matkaa takaisin ja lukea uudelleen, että ymmärtää. Sellaisia "minitaukoja" siis.
Tässä tällainen saivarteleva esimerkki:
"Kuoleman ellotus sisässään hän viimein riuhtaisi jalkansa tien pinnasta ja näkemättä ketään ja tajuamatta mitään ja hukuttaen tienoon villiin kiljuntaan syöksyi juoksuun..."
Tuo kohta "näkemättä ketään ja tajuamatta mitään ja hukuttaen tienoon villiin kiljuntaan syöksyi juoksuun" alkaa olla jo vähän puuroutuva, eli tuossaan "tienoon" ja "villin" paikkeilla keskittymiskykyni alkaa jo hajota ja vasta kun on päässyt loppuun, pitää palata takaisin ja hahmottaa, että henkilö tosiaan kiljuu villisti ja syöksyy juoksuun yhtä aikaa.
Mutta joo, tää oli todella pilkunviilausesimerkki. Muistan että kirjassa oli pari sellaista kohtaa, jotka jäivät jopa käsittämättömiksi, koska jokin yksittäinen sanavalinta jäi hämäräksi eikä auennut kokonaisuudenkaan kautta.
Ja tiedän että kääntäjän työ ei ole helppoa eikä hyvin palkattua... Kääntäjät tekevät tärkeää työtä, silti tällainen kiittämätön lukija vielä nillittää. :)
Lukijan nillitys on arvokasta palautetta, ei yksin varsinaiselle syntipukille, vaan kaikille kääntäjille. Oikeastaan kysyinkin siksi, koska olen itse aloittelemassa venäjästä kääntämistä. Olen nähnyt kommentteja siitä, että nimenomaan venäjästä käännetyissä kirjoissa on näkyvissä liikaa venäläisyyttä, siis kieli paistaa läpi käännöksestä. Se johtuu varmaan siitä, että venäjä on niin mahtava kieli, että joitakin sen piirteistä on hirveän houkuttelevaa jättää näkösälle.
VastaaPoistaMä pystyn lukemaan sujuvasti venäjäksi vain Cosmopolitan-artikkeleiden tasoisia juttuja, tällainen vaativa kaunokirjallisuus menee yli hilseen. Venäjän verbien muodostus on kyllä todella kiinnostavaa, ehkä se selittää myös tuon juoksemisen ja kiljumisen puuroutumisen.
VastaaPoistaYlipäätään suomen kielen lauseenvastikkeilla on helppo saada lauseet solmuun, vaikka lauseenvastikkeet oikein käytettynä ovatkin käteviä. Vähän liikaa vaan tulee nähtyä sellaisia "mies avasi kissaa silittäessään oven" -yhdistelmiä.
Englanninkielisten romaanien käännöskukkaset bongaan nykyään todella yliherkällä silmällä, valitettavasti. Monessa kirjassa suomentaja tuntuu olevan aivan sokea anglismeille. Niinpä lopputuloksena on tönkkösuolattua dialogia tyyliin "Haluaisitko sinä hieman kahvia, kaveri?"
Pakko mainita, äskettäin lukemassani kirjassa nimeltä Juuston pimeä puoli venäläinen tiedemies muuttuu koiraksi :-)
VastaaPoistaEnpä ihmettelisi vaikka kyseessä olisi Markku Turusen hiljainen tribuutti Bulgakoville, niin täynnä kaikenlaista ristiinviittausta se kirja oli.
Tämän Bulgakovin novellikokoelman taidan vielä lukea! Olen vähän arka venäläisten klassikoiden kanssa Dostojevskin jäljiltä, mutta rohkea rokan syö..
Luinkin mielenkiinnolla Juusto-kirjasta blogissasi! Kyllähän tuo kuulostaa jonkinlaiselta tarkoitukselliselta viittaukselta. Pitääkin kurkkia joskus kirjaa vaikka kirjastossa.
VastaaPoistaTämä kommentti tulee jälkijunassa, mutta eipä kai tuo haittaakaan. Ensinnäkin kiitokset kiinnostavasta ja asiantuntevasta kirjablogista. Löysin blogisi vasta vähän aikaa sitten ja olen lukenut sitä suurella mielenkiinnolla. Tavoitteenani onkin lukea ajan kanssa kaikki kirjoituksesi.
VastaaPoistaPohdit kirjoituksesi lopussa sitä, miten ihmeessä 1970-luvun pokkaripainos voi olla vieläkin priimakuntoinen. Yksinkertaisin selitys on ehkä se, että kirja ei ole alkuperäinen kirjastokappale, vaan se on tullut kirjastoon lahjoituskirjojen mukana. Esim. kuolinpesät tai kotikirjastoaan järjestelevät ihmiset lahjoittavat kirjastoihin usein suuriakin määriä hyväkuntoisia kirjoja, jotka on ehkä luettu kerran ja laitettu sitten hyllyyn. Näillä kirjoilla voidaan sitten korvata huonokuntoinen kirjaston aineisto. Ehkäpä lainaamasi kirja onkin päätynyt kirjaston hyllyyn juuri tätä kautta.
Kiitos kauniista sanoista! Toivon mukaan lukemista vähäksi aikaa riittää - melkein 300 kirjajuttua täällä jo on. Ja vanhojen juttujen kommentoiminen on erittäin suotavaa. :)
VastaaPoistaKuolinpesäselitys tuntuu kyllä uskottavalta! Ehkäpä siinä on syy, mistä näin hyväkuntoinen vanha kirja on kirjaston asiakkaiden iloksi päätynyt.
Jos englannin kieli sujuu, niin täältä saapi Bulgakovin tarinoista tehtyjä elokuvia englanniksi tekstitettyinä dvd:illä: http://www.masterandmargarita.eu/en/ . Auttaa ainakin itseä huomattavasti, vaikka vähän venättä osaankin.
VastaaPoistat. laukkaris-timo, kuusama16@gmail.com
Kiitos vinkistä! Vähän erikoisen oloinen verkkokauppa tosin. Esim. Morphine esitellään näin, kuulostaa jotenkin piraattimeiningiltä:
Poista"The film Morphine was never released on DVD, but we could get hold of a copy, and made subtitles for it in English, French and Dutch."