Blogistanian Finlandia-lista

Nillitin marraskuussa nihkeistä Finlandia-kokemuksistani. Kirjablogien myötä minäkin olen kerrankin ollut kärryillä siitä, mitä kaikkea Finlandiasta puhutaan. Kisa on kirvoittanut lukupiireihin ja kirjablogeihin Finlandia-haasteen, josta voi lukea K-blogista. Minä taidan säästää itseäni enkä haasteeseen sitoudu, mutta löytyypä tuolta listasta ihan kiinnostaviakin kirjavinkkejä. Sen sijaan minua on kiinnostanut palata kilpailun ehdokasasetelmiin. Nyt kun eletään jo vuoden 2011 puolella, niin joko voidaan sanoa, mitkä vuoden 2010 uutuuskirjoista herättivät lukevassa yleisössä massakiinnostusta ja -arvostusta? Lukeminen on niin puhtaasti yksilölaji, että mieltymyksien arvottaminen yleispätevästi on hyvin vaikeaa, mutta ajattelin haarukoida oman varjo-Finlandia-listan. Tähän listaan pääsevät ne kirjat, jotka herättivät yleisössä aitoa kiinnostusta ja innostusta. Lähteenä käytän kirjablogimaailmaa. :)

Ehdokkaina olivat Joel Haahtelan Katoamispiste, Markus Nummen Karkkipäivä , Riikka Pulkkisen Totta, Mikko Rimmisen Nenäpäivä, Alexandra Salmelan 27 Eli kuolema tekee taiteilijan ja Erik Wahlströmin Kärpäsenkesyttäjä (Flugtämjaren). Kisan voitti Nenäpäivä. Mielestäni listalle voidaan kiistattomasti jättää kaksi kirjaa: Karkkipäivä ja Totta. Kiitetyin on Karkkipäivä, sitä on luettu blogeissa paljon ja palaute on ollut ylistävää, lukekaa vaikka Kertomus jatkuu -blogista. Tottaa on kehunut moni, muun muassa Lumiomena, mutta eivät siitä kaikki yhtä varauksetta innostuneet, Mari A. kritisoikin.  

Nenäpäivää on enemmän moitittu kuin kehuttu. Insinöörin kirjahylly antoi sekä plussaa että miinusta, Kaiken voi lukea tykkäsi enemmän. Yleisfiilis palautteen perusteella kuitenkin on, että vähän väkisin ja vain voiton vuoksi Nenäpäivää on luettu, se ei ole voittanut lukevaa yleisöä puolelleen sisäsyntyisesti. Pudotan sen siis varjolistaltani pois.

Katoamispistettä ja 27 Eli kuolema tekee taiteilijan -kirjaa on luettu selvästi vähemmän, mutta molemmista löytyy juttuja. Opuscolo piti Katoamispisteestä, mutta löysi huomautettavaakin. Salmelan kirjasta hauskin ja kriittisin arvio löytyy Inan blogista, vähän positiivisempi Kirjanurkkauksesta. Pudotan nämäkin pois varjolistalta.  

Kärpäsenkesyttäjästä en ole nähnyt yhtään blogiarviota, mutta Googlella sellaisiakin löytyi, muun muassa Tuomon kuva ja sana kirjoittaa siitä. Pudotan tämänkin pois.

Neljä kirjaa pitäisi löytyä tilalle. Kaksi nostoa on helppo tehdä. Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät oli huikea blogihitti, se todella löi itsensä läpi blogeissa. Toinen paljon luettu ja kehuttu on ollut näyttelijä Peter Franzénin Tumman veden päällä, Kirjapeto kiitti ja analysoi sitä hyvin. Kolmas nosto ei ole yhtä itsestäänselvä, mutta valitsen listalleni Seija Vilénin Mangopuun alla -esikoisen. Se on tasokas ja taidokas, mutta listalle se pääsee erityisesti siksi, että se on tuntunut tekevän hiljaista myyräntyötä lukijoiden keskellä, keränneen uusia blogiarvioita tasaiseen tahtiin syksystä asti.

Listan kuudes oli vaikein. Pohdin Olli Jalosen Poikakirjaa - mutta jos se on jo kaikkien muiden mielestä "se kirja jonka olisi pitänyt olla listalla", niin onko se liian helppo ratkaisu? Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta oli vahva vaihtoehto myös. Mutta kun kiertelin muiden blogeja, listasin ja haistelin kehuja, niin valitsin persoonallisuudesta kiitetyn kirjan, jota on luettu monessa paikassa, kehuttu omaperäisestä tyylistä - ja joka ei ole sitä "raskasta ja taiteellista" osastoa, jolla Finlandiaa usein leimataan. Miina Supisen Apatosauruksen maa olkoon listani kuudes jäsen, siitä voi lukea Kirjamielen kehut.

Tadaa, tässä siis Blogistanian Finlandia-lista: Markus Nummen Karkkipäivä , Riikka Pulkkisen Totta, Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät,  Peter Franzénin Tumman veden päällä, Seija Vilénin Mangopuun alla ja Miina Supisen Apatosauruksen maa.