Finlandiaa raakana

Kirjabloggaajien aktiiviskene herätti minussakin halun avata sanainen arkkuni Finlandia-palkinnon osalta. En muistaakseni ole yhtenäkään aiempana syksynä kommentoinut Finlandia-kisaa mitenkään koko bloggaajaurani aikana. Nyt täytyy näin tehdä.

Minulla on nimittäin aina ollut sellainen tunne, että kirjallisuuden Finlandia-kilpailu ei ole minun juttuni, huolimatta siitä että olen suomalainen aktiivilukija, joka arvostaa suomalaista kirjallisuutta. Tuntuu aina siltä, että en minä ole niitä ehdokaskirjoja lukenut ja jos olen, en ole pitänyt niitä kovin kummoisina. Palkinnonkin saa aina joku, joka on evvk-osastoa minulle.

Mutta nyt huomasin kirjablogien keskusteluista, että näköjään todella moni muukin ajattelee näin! Yhdessäkään kirjablogissa ei ole tullut vielä vastaan tämäntapaista kommenttia: Ihanaa, kaikki suosikkini ovat ehdolla. Arvasin etukäteen, että juuri nämä romaanit sinne valitaan. On päivänselvää, että Romaani X on ehdolla, onhan se niin laadukas!

Sen sijaan kirjablogeissa on lähes poikkeuksetta kerrottu, että ehdokkaat ovat vieraita, ehdokaskirjoja ei ole luettu, osa kirjoista on sellaisia, joista ei ole koskaan kuullutkaan, ja sellaiset tänä vuonna ilmestyneet kirjat, joita itse on pitänyt hyvänä, eivät ole ehdokkaaksi päässeet.

Tämän vuoden ehdokkaathan ovat Joel Haahtelan Katoamispiste, Markus Nummen Karkkipäivä , Riikka Pulkkisen Totta, Mikko Rimmisen Nenäpäivä, Alexandra Salmelan 27 Eli kuolema tekee taiteilijan ja Erik Wahlströmin Kärpäsenkesyttäjä (Flugtämjaren). En ole lukenut mitään näistä kirjoista, mikä tosin selittyy osittain silläkin, etten muutenkaan keskity lukemaan uutuuksia, vaan luen kaiken ikäisiä kirjoja. Mikko Rimmistä olen harkinnut lukevani, Pussikaljaromaani on kerännyt kehuja. Lisäksi kävi ilmi, että kampaajani tuntee Rimmisen, sehän lisäsi oitis kiinnostusta. ;) Riikka Pulkkistakin olen harkinnut lukevani, sen verran paljon häntä on kehuttu, viimeksi tänään työkaveri kehui Totta-kirjaa kovasti. Olen Helmi Kellokumpu -kirjoitukseni kommenteissa kertonut, että Raja-kirjan mainonnassa minua ärsytti Pulkkisen naaman näkyminen joka paikassa. Mutta kun mietin Totta-kirjaa, niin enhän voi olla ulkonäkörasisti mihinkään suuntaan. Ei ole Pulkkisen vika, että hän näyttää ihmiseltä eikä ladon seinästä reväistyltä ravunsyötiltä, ja että kustantamon markkinointiosasto hänen kasvokuviaan mielellään hyödyntää.

Joel Haahtelalta olen lukenut yhden kirjan enkä pitänyt siitä. Minun mielestäni kirja oli "kahvinjuontikirjallisuutta" pahimmillaan, siis sellaista että pannaan kirjan henkilöt juomaan kahvia kun ei keksitä, mitä muuta ne voisivat tehdä, ja tämän pitäisi sitten ilmaista syvällisyyttä. Ei ole tehnyt mieli lukea mitään muuta Haahtelalta.

Markus Nummen nimen tunnistan, mutta jostain syystä ei ole ollut ikinä houkutusta lukea hänen kirjojaan. Alexandra Salmelan esikoiskirjasta muistan lukeneeni kehuja, mutta kiinnostuskynnys ei ole ainakaan vielä ylittynyt niin paljon, että olisin etsinyt kirjan käsiini. Erik Wahlströmiä arvelin Tanssiva pappi -kirjan kirjoittajaksi. En ole kirjaa lukenut, mutta Google vahvisti että sama mies on kyseessä ja Tanssiva pappi oli vuonna 2004 Finlandia-ehdokkaana. Yksi seikka mikä minua muuten Finlandiassa ärsyttää, on tuo "kiintiöruotsinkielinen" kirja. Miksei välillä voi olla enemmän ja välillä ei yhtään? Miten ihmeessä sieltä ruotsinkielisistä aina löytyy juuri yksi sopiva ehdokas?

Kun mietin, mitä positiivisia assosiaatioita Finlandia-palkinnosta tulee mieleen, muistan joitakin. Hilkka Ravilon kirja Mesimarjani, pulmuni, pääskyni oli aikanaan Finlandia-ehdokkaana, ja löysin Ravilon kirjat juuri sen vuoksi, että kirjasta tehtiin kisan aikana Hesariin arvio. Sitten muistan, että vuonna 1995 ehdolla olivat Jari Tervon Pyhiesi yhteyteen ja Hannu Mäkelän Mestari. Olin lukenut molemmat ja pidin Tervon kirjaa tosi hyvänä ja Mäkelän kirjaa puisevana ja tylsänä, ja sitten harmitti kun Mäkelä voitti Finlandian. Kari Hotakaisen Finlandia-palkitun Juoksuhaudantien olen lukenut, ja se oli ihan ookoo. Samoin Hannu Raittilan Canal Grande oli minusta hyvä. Ja kun luin pari kesää sitten Riku Korhosen Lääkäriromaania, ajattelin että tämä on hyvä kirja ja sen tyylinen, että tämä pääsee väkisinkin Finlandia-ehdokkaaksi. No ei päässyt. Mutta Lääkäriromaani sai tänä vuonna EU:n kirjallisuuspalkinnon. Sofi Oksasen Puhdistus taitaa olla ainoa Finlandia-palkittu kirja, jonka olen lukenut ennen kuin se on palkinnon saanut ja josta olen myös pitänyt.

Kaikki Finlandia-palkitut ja samana vuonna ehdolla olleet voi tsekata täältä. Lista on pitkä, ja suurinta osaa listalla olevista kirjoista en ole lukenut. On siellä joitakin, joista olen samaa mieltä - esimerkiksi Matti Yrjänä Joensuun ja Jari Tervon kirjoista pidän.

No kenelle ne palkinnot sitten olisi pitänyt antaa? Ainakin Heikki Turusta arvostan, samoin vuosi sitten edesmennyttä Veikko Huovista. Turunen ei ole listalla kertaakaan, Huovinen oli vain vuonna 1984 Puukansan tarinalla, ei voittanut. Anja Kauranen / Snellman ei myöskään ole ollut ehdolla kuin kerran, Ihon ajalla vuonna 1993. Reidar Palmgren loistaa poissaolollaan, edesmenneet Arto Salminen ja Harri Sirola eivät päässeet elinaikanaan ehdolle. Ja jos miettii, kuka elossa olevista suomalaisista kirjailijoista on pitänyt minua otteessaan jo 20 vuoden ajan, saanut minut lukemaan koko tuotantonsa 2-3 kertaan ja jonka uusin kirja on minulle aina ehdoton must, niin sehän on Kaari Utrio.

Eipä siis ole tullut paljon Finlandian puolesta jännitettyä, koska se ei ole tuntunut olevan minua varten. Lukemani ja arvostamani kirjat taitavat olla pääsääntöisesti jotain muita, kuin niitä jotka nostetaan ehdokkaiksi. Kummallista on, että jos esikarsintaraati vaihtuu vuosittain ja palkinnon valitsija vaihtuu vuosittain, niin miksi tyyli ei silti muutu miksikään? Joitakin poikkeuksiakin on, hienoa että Johanna Sinisalo palkittiin vuonna 2000, sillä scifi- tai fantasiaulottuvuuksia sisältäviä kirjoja ei yleensä vieläkään pidetä "hienona korkeakulttuurina".

Olen kuvitellut olevani ainoa juntti, joka harrastaa lukemista mutta ei niin välitä Finlandiasta. Vaan ihana oli huomata ettei näin olekaan, kun samantapaisilla kommenteilla Finlandiaan on muissakin kirjablogeissa otettu kantaa.

Lue myös tämä:
Elina Jokinen: Vallan kirjailijat
Kaari Utrio: Kiilusilmä feministi eli miksi en enää matkusta junassa
Heikki Turunen: Maalainen