A Tangled Web on hauskimpia Montgomeryn kirjoja, ja se on paljon sanottu, onhan kirjailijan humoristinen ominaislaatu muutenkin todella viihdyttävää. Itse en tiennyt kirjasta ennakkoon juuri mitään, ja lukeminen yllätti erittäin positiivisesti: nostan kirjan Montgomeryn tuotannon parhaimmistoon, ja esimerkiksi Anna-sarjan turhimpiin jatko-osiin verrattuna kirja on aivan erinomainen.Kun ensimmäinen Anna-kirja on ilmestynyt 1908 ja A Tangled Web 1931, huomaa kirjailijanlaadun kehittymisen selkeästi. Jälkimmäinen teos on paljon nopeakäänteisempi, sen henkilögalleria on erittäin laaja, useat henkilöt hahmotellaan nopeasti mutta kattavasti muutamalla lauseella. Modernimpi maailma näkyy myös tarinassa itsessään: kirjassa ajetaan paljon autolla, osa naisista jopa meikkaa, lisäksi eräät henkilöhahmot kiroilevat ja juopottelevat runsaasti!
Kirjassa Montgomery revittelee yhdellä lempiaiheistaan: pienen yhteisön sisäisillä jännitteillä ja perhesuhteilla. Dark- ja Penhallow-sukujen muodostama klaani Prinssi Edvardin saarella joutuu melkomoiseen myllerrykseen, kun matriarkka Becky-täti kuolee ja jättää ohjeet perintömaljakon saajasta. Vihoissa olevat aviopuolisot, nuoret rakastavaiset, vanhatpiiat ja -pojat, surevat lesket ja monet muut hahmot joutuvat ennenkuulumattomien haasteiden eteen maljakon vuoksi. Toki itse maljakko on melko lailla sivuseikka, pääpaino on värikkäissä luonteenkuvauksissa, humoristisissa kohtauksissa ja henkilöiden ponnisteluissa yhteisön asettamia sosiaalisia rajoja vastaan. Näitä rajoja koetellaan välillä ankarasti, kun yksi ja toinen ryhtyy toimimaan normista poikkeavalla tavalla...
Koska kirjan huumori on hyvin pitkälle The Blue Castle -postauksessa kuvaamaani farssimaisuutta (kohtaus alkaa näennäisen normaalina ja ryhtyy kiihtymään kovenevalla vauhdilla yhä hullumpaan suuntaan), en taida ottaa mitään tekstikatkelmaa mukaan tähän, koska en voisi siteerata sitä tarpeeksi pitkälti. Mainitsemisen arvoisia ovat kuitenkin vanhapoika Pennycuik Darkin käynti kirkossa, jossa hän arvioi kirkkokuoron vanhatpiiat ja lesket kosimismielessä läpi, sekä Donna Darkin ja Peter Penhallow'n yritys karata salaa vihille. Mutta eipä koko kirjassa yhtään tylsää tai huonoa kohtausta ole, joten suosittelen sitä erittäin lämpimästi Montgomeryn ystäville ja avoimin mielin kaikille muillekin!
Nyt taitaa olla aika ottaa lukuohjelmaan jotain muuta kuin Montgomerya, sekä sen takia ettei lukupäiväkirja näyttäisi niin yksitoikkoiselta että siksi, että noita lukemattomia, ihania Montgomery-kirjoja pitää säästellä tulevaisuudenkin varalle. Kuolleissa kirjailijoissa surullista on se, ettei heidän tuotannolleen tule jatkoa... Minulle uusien, ennen lukemattomien Montgomery-kirjojen aloittaminen on ollut käsittämätön nautinto. Harmi vain että tätä nautintoa on enää rajallinen määrä jäljellä. Mutta sen jälkeen täytyy kai toteuttaa se aikomus ryhtyä lukemaan Montgomeryn julkaistuja päiväkirjoja - niissä onneksi ainakin sivuja riittää...
Tekstit
Tämä on lähes ainoa Montgomeryn romaani, jota en omista (minulla on jopa melkein kaikki Montgomeryn sanomalehtinovellien kokoelmat) enkä ole kirjastostakaan löytänyt. Viimeksi kun katsoin verkkokaupasta, The Tangled Webin olisi voinut ostaa kovakantisena kolmellakympillä, jäi tilaamatta...
VastaaPoistaMuistan kuinka teininä katsoin sanakirjasta, että kirjan nimi tarkoittaa "sotkuista vyyhteä". Pohdin mitä kirja mahtaa käsitellä, ja joskus myöhemmin löysin googlella Montgomery-juttujasi, tämänkin :). Nykyään, kun käyttää nettiä ja hakukonetta, tuntuu ihan hullulta, että olisi vaikea selvittää, mistä kirja kertoo!
Tää pokkari jonka ostin Amazonista maksoi vain muutaman euron. Kai näissäkin saatavuus vaihtelee.
VastaaPoistaOletko sinä muuten lukenut tuota Mary Henley Rubion Montgomery-elämäkertaa? Olen hehkuttanut sitä monessa yhteydessä, sen luulisi olevan antoisaa luettavaa kelle tahansa Montgomery-fanille.