Flunssa vei mennessään, joten ainakin on ollut aikaa lukea. Onneksi kirjastosta oli löytynyt Jude Deveraux'n Suloisia valheita, se oli aivan täydellistä luettavaa tässä olotilassa. Vähän liiankin täydellistä: ahmin tarinaa eteenpäin kauheaa vauhtia, ja sitten kun pääsin loppuun, harmitti niin kovasti että se loppui ettei tehnyt mieli aloittaa mitään muuta kirjaa vaan haikailin Suloisten valheiden maailmaan takaisin. Näinpä taisi käydä tuon Villiorkideankin kanssa...Suloisia valheita onkin Villiorkidean, Tunteiden talon ja Silkkiäispuun hengenheimolainen, kaukana Ylämaan laulun tyylistä. Toki riittävän romanttinen pohjakuvio tässäkin kirjassa, kun ultimaalisen komea, rikas, hyväkäytöksinen, älykäs, huumorintajuinen ja lapsirakas Mike tekee kaikkensa voittaakseen kovia kokeneen Samanthan rakkauden. Pinnan alla virtaa kuitenkin vakavampia teemoja: esimerkiksi Samantha itse ei suinkaan ole perinteinen rakkausromaanien viaton nainen, vaan 28-vuotias epäonnistuneesta avioliitosta eronnut nainen, joka on menettänyt molemmat vanhempansa olosuhteissa, jotka ovat saaneet hänet tuntemaan ankaraa syyllisyyttä asiasta. Lisäksi juoneen punotaan kiehtovasti 1920-luvun gangsterimaailman kuvioita. Mahtava lukupaketti siis kaiken kaikkiaan!
Suloisia valheita sijoittuu 1990-luvun alun New Yorkiin, jonne Samantha joutuu muuttamaan isänsä kuoleman jälkeen. Testamentin toimeenpanijaksi on määrätty Michael Taggert (kyllä vain, tässäkin kirjassa esiintyvät Deveraux'n vakiosuvut Taggertit ja Montgomeryt) ja yhdessä Samantha ja Mike ryhtyvät selvittämään Samanthan kadonneen isoäidin kohtaloa. Isoäiti tuntuu sekaantuneen nuoruudessaan hämärällä tavalla gangsteripiireihin, ja jäljitys johtaa pääparin vanhojen rikollispomojen, harlemilaisten yökerhon omistajien ja entisten tanssityttöjen kanssa tekemisiin...
Pidin kirjassa niin näistä gangsterikohtauksista kuin Samanthan uskottavasti kuvatusta ahdistuksesta. Olipa tälläkin kirjalla hömppäleima tai ei, ihan varmasti moni lukija pystyy samaistumaan sukulaisettomaksi jääneen ja ihmissuhteessaan epäonnistuneeseen nuoreen naiseen, ja hänen tapaansa yrittää vuoroin paeta ongelmiaan ja vuoroin taas ratkoa niitä. Välillä juonikuviot menevät melko dekkarimaisiksi, ja niiden loogisuudesta löytyy pari häiritseväntuntuista aukkokohtaa, mutta eivät ne koko kuviota onneksi kaataneet. Ja toki kirjaan mahtui riittävät määrät myös romanttisia kohtauksia. ;)
Blogin labeleiden muokkauksessa sain neuvoja Lankavaraston pienennysblogia pitävältä Marjalta. Lisäksi viikon kivoin bloggausuutinen oli se, että Wsoy:lta meilattiin ja kysyttiin haluaisinko tulevaisuudessa joitakin arvostelukappaleita kirjoista, joista voisin blogata. :) Todennäköisesti saatte siis lukea tulevaisuudessa myös kaupallisuuden alttarille uhrattuja korruptoituneita mielipiteitä... Muut kustantajat, ottakaahan oppia näin esimerkillisestä toiminnasta Internetin hyödyntämisestä markkinoinnissa!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti