maanantai 7. elokuuta 2006

Pirjo Rissanen: Posliinihäät

Kari Hotakainen Iisakin kirkkoineen joutui taas syrjinnän kohteeksi, kun kirjaston varausjonosta sain uusimman Pirjo Rissasen kirjan. Rissanen kuuluu, jälleen kerran, niihin hyviin viihdekirjailijoihin, joiden kirjat siis viihdyttävät eivätkä ärsytä. Äidin kautta tämäkin kirjailija tuli tutuksi - äiti oli lainannut Kevätniemi-sarjaa (Onnen tyttäret, Askelten taito, Kotimme Kevätniemi) parisen vuotta sitten, ja kun kerran oli kirjaan tarttunut niin ei sitä laskeakaan voinut. Kaikki Rissaset on sen jälkeen tullut luettua ja uusinta odotettua aina kovasti. Suosikkini on vuonna 1999 ilmestynyt Rakkaus kuin lupiininkukka, jossa Rissasen savolainen huumorintaju pääsee parhaiten valloilleen. Romantiikka savolaiseen tapaan kun ei välttämättä enää kovin romanttista ole. :)

Tai ehkä viihdekirjailija on taas kerran liian leimaava käsite. Jossakin haastattelussa Rissanen kertoo, kuinka hän ensimmäisten kirjojensa ilmestyttyä luuli, että hänen kirjansa ovat ihan tavallisia kirjoja, mutta sitten alkoi se leimojen iskeminen: viihdettä, viihdettä. Vielä hassumpi määritelmä minusta on Gummeruksen käyttämä, lähes joka kirjan kansiliepeissä ja takakannessa lukeva "naiskirjailija". "Rissanen on armoitettu naisten kuvaaja... hän kertoo taitavasti eri-ikäisistä naisista." Haloo. Kyllä niissä kirjoissa miehiäkin on, ihan yhtä paljon kuin naisiakin. Savolaisesta huumorintajusta näytteeksi riittänee Suuri Kuu -kirjakerhon sivuilta löytynyt kirjailijapäiväkirja, jolle itse ainakin nauroin hillittömästi. Onneksi muillakin tuntuu olevan välillä hieman käynnistysvaikeuksia työhön tarttumisessa...

Posliinihäät toistaa monista Rissasen kirjoista aiemmin tuttuja teemoja. Tuttuudesta huolimatta kirja maistuu yhtä lailla rakkaudella kirjoitetulta kuin aiemmatkin. Päähenkilö on keski-ikäinen Aina Mikonmäki, joka joutuu pohtimaan uusiksi suhdettaan aviomieheensä, lapsiinsa, sisareensa ja entiseen rakastettuunsa. Keski-ikäisen naisen kriiseihin oleellisesti kuuluvat liika kiltteys, velvollisuudentunto ja ylihuolehtiminen - kuinkas sitten käykään kun Aina yhtenä päivänä kaasuttaakin auton nokan kohti Helsinkiä ja humputtelee siellä sydämensä kyllyydestä...

Ainan pohdinnat oman elämän kulusta ja ihmissuhteista ovat mukavaa ja helposti samaistuttavaa luettavaa. Parasta on se, ettei kunnollinen Aina kuitenkaan mikä moraalisaarnaaja ole, vaan häneltäkin löytyy ne luurangot vaatekaapista ja lisääkin ehtii ilmaantua ennen kirjan päättymistä. Vahva suomalaisen arkielämän maku, kesän tuntu ja perhe-elämän kuvaus, siinäpä niitä asioita joiden vuoksi Pirjo Rissasen kirjoja on niin mukava lukea. Annetaanpas vielä pieni näyte Posliinihäistä:

"- En minä oikeastaan tullut tänne shoppailemaankaan. No, eilen tuli kyllä vähän vingutettua visaa Stokkalla, mutta minä kyllä lähdin -
Hän vaikeni. Vingutettua visaa Stokkalla! Miksi ihmeessä hän käytti tuota typerää sanontaa ja tuota tekonuorekasta kieltä, jota oli aina inhonnut. Sitä paitsi hän ei äkkiseltään keksinyt edes kunnon tekosyytä, selvästä valheesta puhumattakaan, miksi oikein oli Helsinkiin tullut. Hänhän vain lähti, jätti kääntymättä kotiin valtatieltä, polki kaasua ja jatkoi kohti etelää. Miten sen selittäisi toiselle?"



6 kommenttia:

  1. Nimetön20.7.09

    Luin tämän joku aika sitten, tässä kesällä kuitenkin. Olin mummolassa yötä ja huomasin teoksen hänen kirjastokirjapinossaan. Äitinikin oli kehunut kirjailijaa ja suositellut häntä minulle. No, eipä siinä kummempaa lukemista tainnut olla, joten tartuin kirjaan ja silloin iltapäivällä lopetin sen ja lopetin seuraavan päivän iltapäivällä. Erittäin vetävä kirja siis!
    Kirja oli paikka paikoin ahdistavakin; miten voi päätyä tilanteeseen, jossa ei tunnu tuntevan edes omaa miestään? Miksi suku ja perhe on täynnä salaisuuksia, joista ei puhuta?
    Ja kun Mikonmäet löytävät Ineksen talosta kasapäin mätäneviä kalmanliljoja (vai mitä valkoliljoja ne nyt oikealta nimeltä ovatkaan, ne hautajaiskukat kumminkin), myönnän että sydänalassa hypähti säikähdyksestä.

    Kun tämä päähenkilö tapasi tulevan tyttöpuolensa ja tyttö selitti miten hän odottaa äitiään, vaikkei tämä koskaan ole tullut, kyyneleet valuivat jo virtanaan poskilla. Olen lapsesta asti itkenyt tuollaisille tilanteille, mm. Pojan ja ilveksen Tomille ja eräällä Peppi Pitkätossu-videolla pepille, joka lähettää terveisiä äidilleen, joka "on enkelinä Taivaassa".
    En oikein ymmärrä, että mistä se johtuu, itselläni on aina ollut isä ja äiti elämässä, turvallinen ja onnellinen lapsuus jne. Tai ehkäpä se johtuukin siitä: kun on itsellä niin onnelisesti, on kamalaa lukea surullisista kohtaloista.

    Oho, tulipa jaaritusta. Ai niin, se kohtaus päähenkilön siskon kanssa oli mainio. Nauratti kamalasti siskon kertoessa edesmenneestä miehestään, kun tämä ensin haukkui tämän ja sitten kuitenkin itki ikäväänsä. Ja mietti, mitäköhän olisi tapahtunut, jos hän kesken ristikon täytön olisi sohvalla pamauttanut: Minä rakastan sinua. No, eihän sellaiselle saisi kai nauraa, mutta minkäs sitä luonnolleen mahtaa.:)
    PS: Oletko lukenut Hannu Väisäsen Vanikan palat? Luulen, että se olisi sinun mieleesi, mitä nyt olen blogiasi lueskellut. Jos et, niin se on mustalla huumorilla maustettu kuvaus pikku pojan elämästä sodan jälkeisessä Suomessa. Lasten äidin hautajaisista kertovassa kohtauksessa nauroin ääneen, mikä ei ole minulle ominaista. ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos pitkästä kommentista! Kyllä Rissasen kirjojen kanssa aika tosiaan hurahtaa salamannopeasti!

    Olen tuon Vanikan palat joskus lukenut, ilmeisesti ajalta ennen blogin aloittamista. Ihan ok kirja, muutamia aika hurjia kohtauksia siihen oli saatu, pikku-Anteron taiteellisuus ja isän sotilaallisuus eivät aina niin sopineet yksiin.

    VastaaPoista
  3. Nimetön25.2.10

    Hei Salla
    Minulla juuri tällä hetkellä menossa Pirjo Rissasen Posliinihäät. Minä pidän myös Pirjo Rissasen kirjoista Rissasen kirjat ovat niin elämänmakuisia ja uskottavia. Minä lainasin myös Pirjo Rissasen Sielunsisaret joka on jatkoa Posliinihäät kirjalle. Oletko sinä lukenut Sielunsisaret?

    VastaaPoista
  4. Heippa! Olen lukenut Sielunsisaret, arvio löytyy tuosta pdf-linkistä jonka laitoin bloggauksen loppuun. Olenkin ihmetellyt milloin Rissaselta tulee uusi kirja, ja nyt kun katsoin Googlesta, niin näköjään ihan äskettäin on julkaistu uusi romaani Muistot. Se pitää lukea!

    VastaaPoista
  5. Nimetön10.3.10

    Hei Salla
    Lainasin kirjastosta myös pari Pirjo Rissasen kirjaa. Sun ystäväsi armaasi Paju pieni Oletko sinä lukenut nämä kirjat?

    VastaaPoista
  6. Olen lukenut nekin. :) Olen tainnut lukea kaikki Rissasen aikuisromaanit ja pitänyt niistä kovasti. Onneksi on ilmestynyt taas uusi!

    VastaaPoista