maanantai 24. maaliskuuta 2008

Nancy Thayer: Kuumien aaltojen kerhon kesä

Kaipasin mukavaa hömppää luettavakseni ja äidin kirjastolainoista löytyi Kuumien aaltojen kerhon kesä. Kuten nimestäkin saattaa päätellä, ovat tämän hömpän sankarittaret hieman vanhempia rouvia. Päähenkilöt ovat karkeasti ottaen ikäluokkaa 60+, sijainti on Boston, josta lähdetään välillä kesälomanviettoon Nantucketiin.

Kerhoon kuuluvat Faye, Alice, Marilyn, Polly ja Shirley, ja kyseessä on jo neljäs Kuumat aallot -kirja. Päähenkilöt on tyypitelty melko voimakkaasti, kuten yleistä onkin vastaavissa ryhmäkuvauksissa, että jokaiselle lukijalle riittäisi joku sopiva samaistumiskohde. On menestyvää tiedenaista, ylipainon kanssa kamppailevaa herkuttelijaa, hoikkaa miestennielijää. Amerikkalaisuus paistaa välillä läpi hieman liiallisena rahan ja maallisen mammonan korostamisena. Se vielä menee, mutta suomentaja Auli Hurme-Keräsen lähettäisin tekemään kotiläksyjä. Pääosin kirja on aivan sujuvaa suomea, mutta esimerkiksi repliikkeihin on jäänyt luvattoman paljon anglismeja. Eikö kääntäjän kielikorva sano mittään, eikö kustannustoimittaja muka huomaa? Vai pidetäänkö lukijoita niin pöhköinä, etteivät ne kumminkaan mitään tajua?

"- Etkö menisi istumaan ja riisuisi kenkäsi, niin minä laitan sinulle drinkin, hän ehdotti." Ei kukaan käytä suomeksi moista konditionaalirytäkkää. Riittävä ilmaisu suomeksi voisi olla jopa "Istu alas ja riisu kengät", pehmennellenkin voisi sanoa vaikka "Menepä istumaan alas ja ota kengät pois" tms. Nyt alkuperäinen ilmaisu paistaa läpi ja töksähtää ainakin minulla, hidastaen lukunautintoa.

Vaikka kirjan yksi päätavoite selkeästikin on muistuttaa, että vanhatkin naiset ovat ihmisiä ja heillä voi olla hauskaa ja kivaa ja mukavaa, ja että vaihdevuodetkin ovat ihan luonnollinen asia, korostetaan kirjassa minun makuuni silti liikaa esimerkiksi virtsankarkailua. Vähän väliä joku huolehtii pissaamisistaan, tutkii luomiaan, ryppyjään ja roikkuvaa ihoaan. Kirjan aloitusluku saattaisi jo pelottaa herkemmän matkoihinsa: siinä Faye menee ensimmäistä kertaa sänkyyn miesystävänsä, 70-vuotiaan Aubreyn kanssa. Faye ehtii saada kaksi kuumaa aaltoa, analysoida yhden epämiellyttävän luomen ihomuutoksia sekä huolehtia liukastusvoiteesta ja Aubrey saa kivuliaan limapussin tulehduksen olkapäähänsä kesken kaiken. Noh, ehkä tämä on ihan aiheellistakin muistutusta, taidetaanhan nuortenkirjallisuudessakin listata ahkerasti päähenkilöiden finnit ja muut ruumiilliset traumat. Nuortenkirjallisuutta muistuttaa myös suhde sukulaisiin. Teineillä ongelmia aiheuttavat vaativat vanhemmat, rouvaikäisille sankarittarille taas lapset ja heidän puolisonsa ja lapsenlapset, tosin edelleen myös omatkin vanhemmat saattavat olla huolenaiheena.

Ihan niin mukaansatempaava kirja ei ollut, että olisin lukenut sen sanasta sanaan tiiviisti ahmien, vaan välillä keskittymiskykyni herpaantui ja pompin sivuilla nopeasti eteenpäin lukien tiiviimmin sieltä täältä. Tärkeimmän hömppäkriteerin kirja kuitenkin täytti, eli se tarjosi viihdyttävää ja mukavaa menoa, antoi uppoutua mukavien ihmisten mukavaan maailmaan ratkomaan ihmissuhdeongelmia, nautiskelemaan hyviä ruokia ja ihailemaan kivoja maisemia.

5 kommenttia:

  1. Anonyymi24.3.08

    Olen lukenut ekan osan, siitä pidin juuri siksi, että sankarittariksi oli uskallettu ottaa kypsiä naisia. Muiten en ole ehtinyt lukea, vaikka NAncy Thayeria arvostankin.

    Saisikos tämän Hömpän helmiin?

    VastaaPoista
  2. Anonyymi1.4.08

    Luin itsekin kuumissa aalloissa tuon opuksen. Mikäpä siinä, hyvä että meistä kypsistä naisista kirjoitetaan, mutta luvalla sanoen, kuumien aaltojen kesä oli
    sananmukaista hömppää, sieltä huonommasta päästä!- Ei oikein kunnolla viihdyttänyt eikä antanut sen enempää ajattelemistakaan. - Suomennoskin "kyrsi"!

    VastaaPoista
  3. Kyllähän nämä kirjat vähän höpöä on, ja suomennoksen merkitys on tosiaan tärkeä!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi22.6.23

    Olen tulossa vanhaksi, sillä muistan nuoruudestani Nancy Thayerin kirjoittaneen ihan suht pätevän oloisia romaaneja. Hänen ensimmäinen romaaninsa Puolinainen (engl. Stepping) muuten sijoittuu osittain Suomeen missä kirjailija asui lyhyen aikaa. Mutta sitten kirjailija kai päätti vaihtaa selkeästi myyvempään tyylilajiin. Näitä Kuumien aaltojen kerho -kirjoja en ole lukenut, mutta kirjailijattaren nettisivuilta näkee että niiden jälkeen on nähtävästi keskitytty tuottamaan "rakkautta ja romantiikkaa Nantucketissa" -tuotoksia. Lukijan kannalta pienoinen pettymys tuo urakehitys, mutta kukapa minä olen toisen valintoja kritisoimaan. Tuuli

    VastaaPoista