Sain Ville Rannan Kurissa ja nuhteessa kustantaja WSOY:lta arvostelukappaleena. Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeen mukaan vaikuttajamarkkinointi pitää merkitä selkeästi. Tämä artikkeli on määritelmän mukaan markkinointia eli mainos.
 |
| Kansi: WSOY. |
Aiheiden puolesta ajanjakso on oikea runsaudensarvi: kirjassa käsitellään koronapandemiaa ja sen hoitamista, Nato-option lunastusyrityksiä, Ukrainan sotaa, intersektionaalista feminismiä, ilmaston lämpenemistä ja toki myös suomalaiskansallisia erityispiirteitä. Parhaimmillaan useampi aihe yhdistyy samaan kuvaan, kuten tässä piirroksessa, joka on julkaistu alun perin huhtikuussa 2021:
 |
| Kuva: Iltalehti / Kurissa ja nuhteessa. |
Yhteen putkeen luettuna kokoelma toimi suorastaan katharttisena lukukokemuksena. Pitkä ja paikoin absurdeja käänteitä saanut pandemia-aika painaa harteita vieläkin ja Ranta onnistuu tuomaan esiin päätöksenteon, vellovuuden ja ihmisten eriskummalliset reaktiot valtiovallan ohjeisiin. Ja koska tänä vuonna on hyvästelty Sanna Marinin hallitus, on Rannan piirroksissa tallessa monia herkullisia hetkiä. Vaikkapa Marinin ja Krista Kiurun välinen dynamiikka vaikuttaa olleen Rannalle erityisen kiinnostava aihe.
Ranta nostaa esiin korona-ajan hallinnollisia päätöksiä ja itse päädyin peilailemaan omia tuntojani. Mielestäni en ollut korona-ajan pahin panikoija, mutta toisaalta yritin kyllä kunnioittaa virkavallan antamia ohjeita ja pyrin noudattamaan niitä. Näin jälkikäteen voi toki sanoa, että ohjeiden täydellinen noudattaminen oli mahdotonta, tai oikeastaan niitä olisi kyllä voinut noudattaa, jos todella olisi viettänyt maaliskuun 2020 ja huhtikuun 2022 välisen ajan täydellisessä eristyksessä. Eli ei olisi mennyt edes ruokakauppaan. Ja jos ihminen viettää yli kaksi vuotta ilman sosiaalisia kontakteja, onko rohto pahempi kuin tauti? Tämän ristiriitaisuuden Ranta kiteyttää piirroksissaan.
Erinomainen esimerkki Rannan taidoista on tämä alun perin kesäkuussa 2022 julkaistu piirros. Kuva on härski, mutta ei niin härski etteikö aikuinen lukija sitä kestäisi. Piirros irvailee samaan aikaan suomalaisten vankkumattomalle uskolle presidentti-instituutioon, suomettumisen perinteelle ja vuosikymmeniä eläneen "Nato-option" käsitteelliselle hölmöydelle. Piirros on omiaan herättämään mielipahaa sekä konservatiivisessa Turkissa että itseään länsimaisena pitävässä Suomessa.
 |
| Kuva: Iltalehti / Kurissa ja nuhteessa. |
Kypsänä ammattipiirtäjänä Rannan luonnosmainen kynänjälki on varmaa ja vakuuttavaa. Häneltä sujuvat niin uskottavat karikatyyrit, värien käyttö, visuaalinen ilmavuus ja viestinnällinen iskevyys. Lisää näitä!
Tekstit
Voisi ehkä tutustua. Hieman vierastan Rannan piirrosjälkeä, tykkään selkeämmästä otteesta. Hyvä kuitenkin, että pilapiirtäjien ammattikuntaa edelleen löytyy.
VastaaPoistaSuosittelen! - Salla (Bloggerin kirjautumisongelmat kommenttikenttään näköjään jatkuvat taas)
PoistaHienoa että nostit esiin tuon mainos-asian. En ollut tuommoisesta ohjeesta kuullutkaan. Mietin asiaa omalta kannaltani. En ole suoraan saanut kustantajilta kirjoja, mutta voi olla että jotkut blogeeraajien pitämistä arpajaisista voittamistani kirjoista voivat olla kustantajien sille arpajaisten pitäjälle lahjoittamia. Olen muistaakseni aina maininnut kirjan olleen arpajaisvoitto siitä ja siitä blogista. Mainoksesta en ole arvannut mainita. Miten sitten lie asia viimeksi lukemani kirjan kanssa, jonka nappasin itselleni kaatopaikan kierrätyskontista. Pitäisikö mainita kaatis yhteistyökumppanina? Entä kirjastot? Pitäisikö mainita että ilmaiseksi lukemani kirja oli Senjasen kunnan kirjastosta lainattu?
VastaaPoistaSuosittelen lukemaan linkkaamani KKV:n ohjeen rauhassa, sieltä löytyy vastaus kaikkeen (https://www.kkv.fi/kuluttaja-asiat/tietoa-ja-ohjeita-yrityksille/kuluttaja-asiamiehen-linjaukset/vaikuttajamarkkinointi-sosiaalisessa-mediassa/).
Poista"Vaikuttajamarkkinoinnilla tarkoitetaan yritysten ja vaikuttajien välistä kaupallista yhteistyötä, jonka tavoitteena on yrityksen tuotteiden myynnin edistäminen tai brändin tunnettuuden kasvattaminen. " Kaatopaikka ei pyri myynnin edistämiseen laittaessaan kirjoja kierrätyskonttiin. Niitä saa kuka tahansa ottaa. Näinpä niistä kirjoittaminen ei ole mainostamista.
Kirjaston palveluihin pätee sama juttu. Mainonnaksi tämä muuttuisi vasta, jos kirjasto solmisi yhteistyösopimuksen bloggaajan kanssa ja bloggaaja saisi joko rahaa tai rahanarvoista tavaraa sopimuksen kautta.
Kustantajalta tuleva arvostelukappale sen sijaan täyttää määritelmän, jossa yritys pyrkii edistämään myyntiä. Kustantamot ovat yrityksiä ja niiden tarkoitus on myydä kirjoja. Kirjoja ei tavanomaisesti jaeta ilmaiseksi. Bloggaajat voivat saada arvostelukappaleita, koska blogiarvio on näkyvyyttä.
Kaksi juttua tuli vielä mieleen. Numeroin ne niin muistan itsekin:
Poista1. Jos blogin pitäjä saakin kirjan kustantajalta ja väittää lainanneensa kirjan kirjastosta, jonka hän tietysti on voinut tehdäkin ja on vielä lahjoittanut arvostelukappaleen jollekin hyvälle ystävälleen, miten voitaisiin erottaa blogistin lukukokemus jonkun toisen kirjastosta kirjan lainanneen lukukokemuksesta?
2. Jos lukija ei pidä lainkaan kirjasta, jonka on lahjaksi saanut ja kirjoittaa tämän julkisesti kaikkien luettavaksi, onko sekin mainosta? Jotenkin tuo mainos-ajatus vaikuttaisi lähtevän siitä, että lukija-bloggaaja automaattisesti kehuu kirjaa. Mainos ei yleensä ole sellainen mielipide, joka ihmettelee, miten tällaista kirjallisuutta ylipäätään julkaistaan. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, että kirjoittaja on Hesarin kirja-arvostelija. Ja voi toimia silloin paremmin kuin oikea mainos.
Kohtaan 1 sanoisin, että tätähän ulkopuoliset eivät voi tietää. Tuskinpa tällaista mitenkään laajamittaisesti selvitettäisiin tai valvottaisiin ainakaan kirjablogeissa. Toki jokainen kirjoittaja itse päättää, haluaisiko tietoisesti johtaa lukijoita harhaan.
PoistaKohtaan 2 sanoisin, että koska KKV:n ohje ei analysoi tekstilajien eroja, on silloin sellainenkin teksti mainos, jossa kirjasta kirjoitetaan negatiivisesti. Esimerkiksi itse en omasta mielestäni kirjoita mitenkään eri tyylisesti arvostelukappaleista enkä pidä omia bloggauksiani tekstilajin osalta markkinointiviesteinä. Mutta kuluttajasuojan kannalta olennaista ei niinkään ole, kehuuko vai moittiiko tuotetta, vaan olennaista on, onko bloggaaja saanut rahallista tai rahanarvoista vastinetta yritykseltä bloggauksestaan.
Ehkä itse kiinnitin rahaa tai muuta vastinetta enemmän huomiota tuohon sanaan "mainos". Kai se on myönnettävä, että kaikenlainen "mainitseminen" voi toimia mainontana. Jos mainonnan tarkoitus on saada kuluttaja kiinnostumaan tuotteesta, niin jopa tuotteen haukkuminen julkisesti saattaakin aiheuttaa ostoryntäyksen. Ja toisaalta kehnosti toteutettu kehuva mainos voi lupsauttaa kuluttajien mielenkiinnon tuotteeseen vähäiseksi.
PoistaToisaalta jään edelleen miettimään sitä, mitä eroa on kirjasta syntyvän mielikuvan suhteen sillä, onko blogistin lukema kappale ollut peräisin kirjastosta vai kustantajalta? Tämä KKV:n ohje tuntuisi soveltuvan paremmin sellaisiin tuotteisiin, joita ei voi käyttöönsä ilmaiseksi hankkia.
Mutta kiitos Sinulle, Salla, kun jaksoit minulle vastailla!
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että bloggaajan mielipide ei yleensä heilu sen mukaan, lukiko kirjan kirjastolainana vai arvostelukappaleena. KKV ei kuitenkaan ota tähän kantaa, vaan siihen, että arvostelukappaleena saatu kirja on rahanarvoinen etu.
Poista