 |
| Kuva: WSOY. |
Minulle tämä oli paras lukemani Rannan sarjakuva-albumi. Tarina sijoittuu 1800-luvun Ouluun ja Ranta kertoo taiteilijan vapaudella historiallisista henkilöistä. Kirkkoherran virkaa tavoitteleva leskimies Hans Nyman kaipaa vaimoaan ja katsoo tyttäriensä perään. Herännäisyydestä hengellisen kodin löytänyt Maria Piponius taas palaa kotiin Ouluun pitkältä laivamatkalta, mutta tavallinen arki tuntuu tarkoituksettomalta.
Kuvat näyttävät vesiväreillä maalatuilta ja Ranta osaa erityisen upeasti loihtia valon tunnelmaa väreillään. Kolakka keli näkyy vilua värisyttävän sinivihreänä tai harmaana. Kynttilänvalon tai lieden hohkaessa tunnelma on punakeltainen, valoisat kesäyöt ovat pastellisen lempeitä. Ruutureunoja ei ole vaan kuvat virtaavat vapaasti.
Tarinassa pääpaino on ihmisissä, mutta historialliseen miljööseen uppoaa ilokseen. Autenttista tunnelmaa luovat siellä täällä siteeratut vanhalla kirjasuomella kirjoitetut tekstit.
Erityisen hienoa on kuitenkin Rannan taito kuvata ihmiset inhimillisen ristiriitaisina. Takakannessa mainitaan "hengen ja lihan päättymätön ristiveto" ja se kuvaakin tarinaa osuvasti. Sekä Hans että Maria ajautuvat tahoillaan seksikokemuksiin, jotka ympäristön silmissä ovat syntiä. Kumpikaan ei kuitenkaan halua loukata ketään tahallaan ja kumpaakin ohjaa myös kaipuu sielulliseen hyvään.
Varsinkin Marian eroottisen syntiinlankeemuksen kohdalla pöyristyin ensilukemalla. Sitten ryhdyin miettimään, että tämä on Rannalta melkoinen taidonnäyte - onhan seksi sekä taiteessa että viihteessä niin perinpohjaisen kaluttu luu, että on hyvin vaikea keksiä seksistä mitään kohua nykyään. Ranta pystyy herättämään pahennusta hienovaraisin ja taitavin keinoin. Eikä seksillä mässäillä, vaan yhtä perinpohjaisesti tutkaillaan ihmisen kokemaa kaipausta, häpeää, tyhjiin raukeavia lupauksia ja tekopyhyyttä.
Kauneuden rinnalla kulkee myös rumuus. Mahamakkarat ja reisiselluliitti ovat yhtä selvästi näkyvissä kuin typeryys tai ärsyttävyys. Esimerkiksi Marian pikkusisko Bina on raivostuttava murrosikäisenä koheltajana, samoin Nymanin pikkutytöt ovat melkoisen rasavillejä.
Lainasin Kyllä eikä ein kirjastosta, mutta pitää ostaa tämä jossain vaiheessa omaan hyllyyn. Tarina kestää varmasti useita lukukertoja ja hivelevän kauniita ja taitavia kuvia voi uppoutua katselemaan pitkäksi aikaa.
Tekstit
Mie ostin kirjan messuilta itselleni, mutta en ehtinyt lukea sitä ennen kuin lähdin tänne mökkilomalle. En ottanut sitä myöskään mukaan, sillä se painoi "liikaa". Yleissilmäyksellä pidin siitä, kuinka värikäs teos on ja kuinka kauniisti eri aukeamat oli tyylitelty samalla värillä.
VastaaPoistaPalaan kuitenkin, kun olen itsekin teoksen lukenut.
Muistelinkin, että tämä näkyi messuostospinoissasi. Odotan jo mielipidettäsi! :)
PoistaKirja kuulostaa todella kiinnostavalta ihan kaiken suhteen. Olen nyt lukenut tämän kirjoituksen kolme kertaa. :) Harmi, ettei kirja ole sinulla omana, pyytäisin lainaan! Hyvä kuitenkin, että tämän saa kirjastosta.
VastaaPoistaPalautinkin eilen tämän kirjastoon, joten sieltä sen löytää! Veikkaan kyllä että saattaisit löytää tästä paljon sinua kiinnostavia asioita.
Poista