keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Susan Sellers: Vanessa & Virginia

Kansi: Nina Kairisalo / Into Kustannus.
Lukupiiri-ilta on aina mukava - niin oli eilenkin, kun livelukupiirini kokoontui puimaan Susan Sellersin kirjaa Vanessa & Virginia. Kirja oli minulle nimeltä tuttu, se on vilahdellut tänä vuonna blogeissa siellä täällä. Ainakin Leena Lumi, Ilselän Minna, Sinisen linnan kirjaston Maria ja Täällä toisen tähden alla -Jaana ovat lukeneet kirjan.

Minulle kirjan lukeminen oli hieman pakkopullaa, sillä en oikein päässyt kirjaan sisälle pintaa syvemmältä. Tiesin kuitenkin monen pitävän kirjasta ja myös lukupiirissämme on lähes aina vastakkaisia mielipiteitä luetusta kirjasta, joten haluan yrittää hieman perustella, mikä mätti.

Kansiliepeessä kirja määritellään näin: "Se on dramaattinen uudelleentulkinta paitsi sisarusten elämästä myös yhdestä 1900-luvun kirjallisuuden kuuluisimmista murhenäytelmistä - Virginia Woolfin itsemurhasta." Olen eri mieltä. Kirja kyllä kertoo Virginia Woolfista hänen sisaren Vanessa Bellin näkökulmasta, mutta kirjan lopussa tapahtuva itsemurha suorastaan livahtaa ohi. Ja pääpaino on kyllä Vanessan itsensä elämässä. En myöskään osaa sanoa, missä määrin kirja on uudelleentulkinta, sillä minulla ei ollut juuri pohjatietoa Vanessa Bellin ja Virginia Woolfin elämästä. Jaana miettiikin bloggauksessaan, mahtaako kirja kovin hyvin avautua jos ei tunne tosielämän taustoja.

Minusta romaanin pitää toimia itsenäisenä romaanina, vaikka taustalla olisikin tositapahtumia. Vaikka lukija ei olisi ikinä kuullutkaan Virginia Woolfista, pitäisi Vanessan & Virginian silti toimia fiktiivisenä romaanina. Sellaisena se ei kuitenkaan minusta oikein kanna. Henkilöt tuntuvat pintapuolisilta, ihmisiä tulee ja menee, ajankuva jää viitteelliseksi ja ohueksi, merkittäviä tapahtumia osoitellaan ja alleviivataan. Kronologisuus tuntuu samanlaiselta läpijuoksutukselta kuin monissa elämäkertaelokuvissa: leikataan peräkkäin nopeaan tahtiin lyhyitä tunnelmapaloja, jotta saataisiin kasattua tiiviiseen pakettiin kaikki olennaiset käänteet kohteen elämästä.

Kirjassa esiintyvä väkimäärä on melkoinen. Onneksi toisten blogiarvioista ja lukupiiriläisten kommenteista hoksasin googlettaa tietoa Bloomsburyn ryhmästä. Wikipediasta löytyvät ryhmäläisten elämäkerrat ovat todella mielenkiintoista luettavaa, kirjassa esiintyvistä henkilöistä minua kiinnostivat erityisesti Angelican ja Bunnyn kohtalot.

Hyvänä puolena voi sanoa, että kirja herätti halun lukea jotain Virginia Woolfin kirjoittamaa - minulla kun on aukko sivistyksessä Woolfin kohdalla. Lisäksi lukupiirissä vinkattiin Michael Cunninghamin Tunneista. Siitä löytyy paljon bloggauksia, linkitän tässä Annan kirjoituksen.

Käännöksestä

Suomentaja Soili Takkala tekee kohtuullisen hyvää työtä. Kieli on pääsääntöisesti sujuvaa suomea. Dialogiin on jäänyt jonkun verran paperinmakuisia anglismeja, kuten valitettavan usein käännöksissä tuntuu käyvän. Parissa kohdassa ihmettelin sanavalintoja, kuten tässä:

Lakkaan kirjoittamasta katsellakseni lintuja, jotka nokkivat Gracen nurmikolle heittämiä pekoninkuoria.

Pähkäilimme lukupiirissä, että pekonilla ei ole kuoria, mutta kyllähän lintuja usein ruokitaan rasvalla, vaikkapa talipalloilla. Kenties alkutekstissä on tarkoitettu vaikka kamaraa tai ihraa?

Jonkinlainen kiireen sivumaku käännöksen kieleen tuntuu jääneen. Näine puutteineenkin käännös tuntuu keskivertoa paremmalta uusien englannista suomennettujen kirjojen joukossa.

18 kommenttia:

  1. Vaikka pidin kirjasta, niin minustakin fragmentaarisuus oli jossain määrin häiritsevää. Sisarusten elämässä oli ollut aineksia paljon täyteläisempään kerrontaa.

    Minusta myös tämä oli ennen kaikkea Vanessa tarina, jossa Virginia nähtiin ainoastaan suhteessa sisareensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ihan ei osunut tuo esittelyteksti kohdalleen, tosin eipä ole harvinaista sekään...

      Poista
  2. Minulla tämä odottaa vuoroaan yöpöydällä... kyllä minä vielä...lupaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä on kyllä mukava saada erilaisia mielipiteitä, koska hajontaa on aika lailla. :)

      Poista
  3. Minullakin tämä odottaa lukemista. Fanitan kovasti Woolfia, joten totta kai tämä kiinnostaa. Ja Woolfia tosiaan kannattaa lukea - sinulle suosittelisin erityisesti Omaa huonetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se taitaa olla hieman lyhyempikin kuin Woolfin muhkeimmat teokset, eli kenties hyvä aloitus siinäkin mielessä. :)

      Poista
  4. Olen samaa mieltä, että romaanin pitäisi toimia itsenäisenä teoksena silloinkin, kun se kertoo jostain oikeasti eläneestä ihmisestä. Kirjan pitäisi aueta kaikille lukijoille, niillekin joille aihe on tuntematon.

    Mutta Virginia Woolf on yksi suosikkikirjailijani (oma suosikkini on Mrs. Dalloway, mysö Orlando on huikea) ja siksikin haluaisin lukea tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistelen nähneeni Orlando-elokuvan joskus aikoja sitten. Siitä jäi erikoinen jälkifiilis.

      Poista
  5. (Höh, kommenttini hävisi jonnekin, uusiksi lyhennettynä)

    Samaa mieltä tuosta romaanin toimimisesta itsenäisenä teoksena – nyt kun sanoit, se ei tainnut toteutua Vanessan&Virginian kohdalla. Minullekin Sellersin romaani jäi jotenkin etäiseksi, vaikka tykkäsin kauniista kielestä ja aihe (siskokset, ja erityisesti nämä taiteilijasiskokset) on todella kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukupiirissä mietittiinkin, että Woolfin elämänvaiheet ovat varmaan brittilukijoille paljon tutumpia kuin suomalaisille, joten ehkä sikäläisten lukijoiden on helppo yhdistää kirjan tapahtumat tosielämän taustoihin...

      Poista
  6. Anonyymi13.11.13

    Mitkä ovat olleet sitten näitä oikein huonoja käännöksiä, joihin viittaat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vakkariesimerkkini on Valtaistuinpelin suomennos, tosin kommentteihin on kertynyt paljon vastamielipiteitäkin: http://sbrunou.blogspot.fi/2011/04/george-rr-martin-valtaistuinpeli-tulen.html

      Myös Silmänkääntäjän suomennos oli aika töksähtävä: http://sbrunou.blogspot.fi/2008/02/sarah-waters-silmnkntj.html

      Poista
    2. Anonyymi13.11.13

      Aika pieni otanta, vaikka väität, että tämä selvästi keskivertoa parempi. Uusien suomennosten joukossa!

      Poista
    3. Heh, kieltämättä tuo keskiarvosta puhuminen on todellakin tunneperäistä, koska en ole sen kummemmin pisteyttänyt lukemieni käännösten kielen tasoa. Kävin huhtikuussa erittäin mielenkiintoisessa käännöskritiikkiseminaarissa ja sen jälkeen olen yrittänyt muistaa aina kirjoittaa käännöksestä lyhyen kommentin erikseen. Olen myös kirjoittanut yleisempää pohdintaa äidinkielellä lukemisesta ja alkukielellä lukemisesta.

      Tässä linkit:

      Käännöskritiikkiseminaarissa Tampereella

      Miksi kannattaa lukea suomeksi kirjoitettuja kirjoja?

      Miksi kannattaa lukea englanniksi kirjoitettuja kirjoja?

      Poista
  7. Minä pidin tästä aika paljon ja luotin siihen, että Sellers on tutkinut faktat fiktion tueksi, sillä olihan hänellä käytössään vanhoja kirjeitä yms. Olen itse syvästi hullaantuntu Woolfiin ja luen suunnilleen kaiken, mikä edes liippaa häntä, enkä löytänyt mitään 'epätotta'. Sen sijaan Vanessa on todellakin tässä esillä paljon ja se oli minusta erityisen nautittavaa, koska en hänestä paljon mitään tiennyt eli tätä luki nyt sitten sisarussuhdekirjana. Tästä kirjasta kaikki vain jatkui ja luin Erään avioliiton muotokuvan ja nyt on kaksi lukematonta Woolf-kirjaa taas odottamassa..

    Jos miettii tällaista fiktiivistä elämänkerrallista kirjaa, voi ottaa esimerkiksi vaikka satu Koskimiehen Hurmion tyttäret, jossa kerrotaan runoiljoista Katri Vala ja Elina Vaara. Satu kertoi kuin menneensä runoilijoiden pään sisälle ja siitä se sitten alkoi...Minä pidin!.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutkijana Sellers eittämättä onkin pätevä, hänhän toimii akateemisella uralla kirjallisuuden professorina Englannissa. Hurmion tyttäristä olen kuullut paljon hyvää, sitä voisi kyllä joskus kokeilla!

      Poista
  8. Varjoon jäänyt sisko sai näin äänensä kuuluviin, uskottavasti, ja sisaruudesta sai hienosti särmäisen kuvan. Kieli kyllä kökköili välillä. Tyrkkään tähän kaikkki tuumani: http://tuijata.wordpress.com/2013/08/25/siskoni-mun-todesta-tarinaan/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä! Tämän kirjan tv-sarjasovitus saattaisi tosiaan olla jopa toimivampi kuin romaani...

      Poista