Finlandia-palkinto Ulla-Lena Lundbergille

Minulla oli ilo käydä seuraamassa kirjallisuuden Finlandia-palkinnon jakoa Vanhalla ylioppilastalolla. Tänä vuonna Finlandia-palkinnon valitsi presidentti Tarja Halonen. Avauspuheessa Suomen Kirjasäätiön edustaja muistutti asiaankuuluvasti joulumyynnin merkityksestä, sitten Halonen piti palkintopuheen. Minusta puhe oli hyvä - jokaiseen ehdokaskirjaan löytyi hyvä näkökulma, joten valinta oli selvästi tehty perusteellisesti harkiten.

Ja voitonhan vei Ulla-Lena Lundberg kirjallaan Jää, alkuteos on ruotsinkielinen ja nimeltään Is. En ole itse kirjaa lukenut, mutta olen kuullut siitä vain hyvää, joten eiköhän sen voisi joskus lukeakin. Kirja on saanut blogeissa laajalti kiitosta, kannattaa tutustua vaikka Ilselän, Lumiomenan, Sinisen linnan kirjaston ja Täällä toisen tähden alla -blogin arvioihin.

Myös useita muita Finlandia-ehdokkaana olleita kirjoja on luettu blogeissa paljon, katsotaan, näkyykö tämä myös Blogistanian Finlandian äänestyksessä!

Palkinnon kunniaksi tarjoiltiin kakkukahvit. Tilaisuus itsessään oli näin ensikertalaisen silmiin tyylikäs, tosin muutamia perisuomalaisia ilmiöitä nähtiin. Juuri kun Halonen aloitti puheensa, ryhtyi erään rouvan kännykkä pirisemään äänekkäästi, ja rouvaparalla kesti ikuisuus löytää puhelimensa ja sammuttaa se. Samalla tarjoilijat siirsivät kahvipöytää keskemmälle ja oikein jyrisyttivät pöydänjalkoja lattiaa vasten. No sattuuhan näitä paremmissakin piireissä...

Ehdin jo miettiä, olenko liian vaatimattomasti pukeutunut, mutta tässäkin suhteessa vieraiden tyylikirjo oli laaja. Jään suomennoksen kustantaja on Teos, ja Teoksen perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Niklas Herlin edusti kustantamoaan aika vapaamuotoisessa asussa. 

Ulkokirjallisista seikoista erityisen hieno juttu on, että Ulla-Lena Lundbergilla on jo 50 vuotta kestänyt kirjailijan ura takanaan. Eli ainakaan tällä kertaa kukaan ei pääse sanomaan, että kirjailijana voi menestyä vain hyvin brändätty nuori missukka. Onnittelut Lundbergille!