Mike Carey - Peter Gross: The Unwritten vol. 3 - Dead Man's Knock

The Unwritten koukutti minut kovemmin kuin ensi lukemalta arvasinkaan. Kun kävin kirjastossa hakemassa sarjan kolmososan Dead Man's Knock, kädet tärisivät samaan tapaan kuin teininä, kun löysi kirjastosta Belgarionin tarun uuden osan tai kaupasta jatkuvajuonisen sarjakuvalehden uusimman numeron. Melkein harmitti, että olin mennyt sopimaan kaverin kanssa uimarantapiknikin illaksi, koska tiesin pääseväni uppoutumaan tarinaan vasta sen jälkeen. (Joo, säälittävää. Oikeasti arvostan toki kovasti sitä, että minulla on ystäviä joiden kanssa lähteä uimarantapiknikille.)

Tämäkin piti lukea kaksi kertaa peräkkäin, ja heti toisella kerralla huomasi monia asioita, joissa olikin kaksois- tai jopa kolmoismerkitys. Tämä metatarinoita sisältävä tarina tarinoista tekee minulle sen, mitä kaikki tarinankertojat haluavat uhrilleen tapahtuvan: haluan ehdottomasti tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, janoan lisää ja lisää!

Vaan annetaanpa esipuheen kirjoittaneen scifikirjailija Steven Hallin kertoa mistä on kyse:

"Most people don't have the first idea about the true power of stories. I'm sure you know this. I'm sure you do, because you're a reader - you've reading this book right now. You're bound to know a thing or two about it.

Maybe you're the woman on the train who doesn't ever let the raised eyebrows of grey-looking office workers put her off her comic books. Maybe you're a kid at high school who gets teased for always having his nose buried in a Stephen King. Maybe you're a writer, like me, who was always being told, "When are you going to grow up and do something useful with your life?""

Koska The Unwrittenin vetovoimasta iso osa johtuu mutkikkaista ja monitasoisista juonenkäänteistä, en viitsi kauheasti kertoa mitä tässä tapahtuu. Tässä kuitenkin suljetaan kolmen ensimmäisen osan pääjuonikuviot - unohtamatta kuitenkaan jättää paljon täkyjä ja avoimia asioita. Harry Potter -ilmiön irvailua, kipeitä perhesuhteita, tarinankerronnan mahtia, salaliittoteorioita, taikuutta, fiktion ja faktan risteämistä tässäkin siis nähdään.

Jälkimmäisin seikkahan on koko sarjan kantava voima. Milloin tarina muuttuu todeksi? Milloin fiktio voi vaikuttaa reaalimaailman tapahtumiin? Sarjassa on nähty esimerkkeinä tästä mm. Rolandin laulu ja Jud Süss. Minulle tulee mieleen esimerkiksi Setä Tuomon tupa - lässyttävä kertomus amerikkalaisesta orjuudesta, joka kuitenkin oli niin vahva tarina omana aikanaan, että se oli öljyä sodan liekkeihin. Suomalaisista tarinoista ainakin Täällä Pohjantähden alla menee samaan kategoriaan - se synnytti "historiasodan", kun Väinö Linna romaanillaan kertoi kansalaissodasta punaisten näkökulmasta. Mitä teille tulee mieleen?

Aloin järjenvastaisesti haaveilla, että voi kun Carey ja Gross kuljettaisivat seikkailunsa johonkin suomalaiseen tarinaan. Vaikka Kalevalaan. Mutta tuskinpa niin käy, eiköhän tässä keskitytä eniten angloamerikkalaiseen kirjallisuuteen. Tämä albumi tarjoilee herkkua erityisesti Dickens-faneille. 

Dead Man's Knock veti jalat alta siinäkin, että eräs jaksoista olikin "tarinapeli":

Luin Lizzie Hexamin tarinan ensin yhdellä tavalla, enkä tietenkään malttanut olla palaamatta alkuun ja lukematta kaikkia muitakin vaihtoehtoisia tarinoita. Tämän jälkeen pää olikin pyörällä - Mike Carey ja Peter Gross muistuttivat tehokkaasti, että tarinat syntyvät lopullisesti vasta lukijan/kokijan pään sisällä. En enää ollutkaan varma, mikä tarinoista oli "oikea" - ja sehän kai oli tarkoituskin. Oliko kyse vaihtoehtoisista todellisuuksista vai siitä, mitä Tom Taylorkin joutuu pohtimaan - että totuus jää usein tulkintojen, vaihtoehtoisten tarinoiden alle piiloon? Vaikka näemme jonkun asian selvästi, emme useinkaan osaa tehdä yksiselitteisiä ja varmoja tulkintoja.

Meitsi tykkää. Nelososa onkin näköjään ilmestymässä vasta syksyllä. Toivottavasti tulee kirjastoon, tosin tämän sarjan voisin kerätä omaankin hyllyyn. Amazonista näitä ainakin saa. Ja kivaa, myös Akateemisen kirjakaupan kautta tätä voisi tilata, Suomalaisen kirjakaupan haku taas ei näitä löytänyt.

Lue myös nämä:
Mike Carey - Peter Gross: The Unwritten vol. 1-2
Javier de Isusi: Mikä-mikä-maan saari
Emily Brontë: Humiseva harju