Palataanpa Finlandia-mietteistä takaisin ihanan epäajankohtaisiin lukuvalintoihini. :) Rauha S. Virtasen Ruususen ostin kirjabloggaaja Saran pitämästä upeasta Tyttökirjaklassikot-verkkokaupasta. Hopi hopi, heti tilailemaan sieltä ihania tyttökirjaklassikoita! Verrattuna vanhaan suosikkiini Antikka.netiin on Tyttökirjaklassikoilla eräs etu puolellaan: siellä on kaikista kirjoista kansikuva. Innostuin palaamaan Virtasen pariin, kun luin Saran tekemän kirjailijahaastattelun. Tilasin lisäksi erään Selja-kirjan ja päätin hankkia vihdoin käsiini myös tänä vuonna ilmestyneen kuudennen Selja-kirjan, nimeltään Seljan Tuli ja Lumi.
Olen lukenut Ruususen aiemminkin, mutta siitä on todella pitkä aika. Minun on täytynyt olla vielä kouluikäinen. Vuonna 1968 ilmestyneen kirjan takakannessa on aika osuva määritelmä: "Rauha S. Virtanen kirjoittaa tällä kertaa aikuisnuorille. Romaanin aihe on arkaluonteinen: abiturienttitytön kiihkeä, uhmakas rakkaus, jolla ei ole onnen mahdollisuuksia. Keskeisen teeman ympärillä elää aito rauhavirtasmainen perheyhteisö tämänpäivän nuorineen, joilla on vastassaan aikuisten normit ja arkitodellisuus. " Kirjan kansi on tietenkin mestarikuvittaja Maija Karman käsialaa.
Kirjassa kuvataan perhe-elämää idyllisessä tamperelaisessa omakotitalolähiössä, joka on nimetty Lehtimetsäksi. Lähteen perheessä on kolme tytärtä: vanhin Niina harrastaa kirjoittamista ja on abi, keskimmäinen Tuire on kulmikasluonteinen 14-vuotias ja nuorin Susanna on touhukas ja ahkera. Kirja pursuaa hienoa ajankuvausta ja nostalgiaa - esimerkiksi käy jo se, että perheen vanhemmat ovat töissä suuressa tamperelaisessa trikootehtaassa, joka on nimetty Pirtamon Trikootehtaaksi. Tehtaan myyntipäällikkönä työskentelevä isä on rakennuttanut perheelleen uuden omakotitalon, ja vanha vuokrataan. Niinpä perheen naapuriin muuttaa kolmihenkinen Rannikon perhe: kirjailija Antti, opettaja Annariitta ja poika Petri.
Tapahtuu perinteinen: runotyttö Niina ihastuu Anttiin ja tämä lietsoo mielellään nuoren tytön ihailua. Verrattuna moneen nykyiseen nuortenkirjaan on aiheen käsittely siistiä, suudelmia pitemmälle tapahtumat eivät etene. Vaan kun muistelen nuoren itseni lukukokemusta, niin muistan, että kirjan tapahtumat tuntuivat silti suorastaan järkyttäviltä: miten se Niina nyt sillä tavalla!
Mutta vaikka tapahtumien draamaa ei äärimmilleen viedäkään, oli kirja monessa mielessä lukunautinto. Kirja on 42 vuotta vanha, joten on helppo arvioida, onko se kestänyt ajan kulumista. Kyllä on, loistavasti. Virtanen kirjoittaa elävästi ja suoraan sydämestä. Vaikka omakotitaloalueen elämänmeno saattaa tuntua monen mielestä porvarillisen keskiluokkaiselta ja idylliseltä, niin minusta Virtasen ihmistuntemus on erinomainen, hän tavoittaa todella hyvin monien pienten vivahteiden kautta nuoren ihmisen ajatusmaailman. Kirja on lämmin, humoristinen, osuva - mainiota luettavaa 2010-luvullakin. Ilman muuta ansaitsisi uuden painoksen, mutta eipä kustantaja WSOY ole kauheasti ottanut uusintapainoksia muista Virtasen kirjoista kuin Selja-kirjoista. Helmet-tietokannan perusteella tuorein painos Ruususesta on vuodelta 1980. Onneksi on kirjastoja ja verkkodivareita, jotta näitä vanhoja ihania kirjoja pääsee lukemaan.
Kirja sopii siinäkin mielessä meidän lukuharrastajien luettavaksi, että siinä viittaillaan ahkerasti eri kirjoihin ja keskustellaan kovasti kirjallisuudesta. Luonnollisesti esimerkiksi Pieni runotyttö mainitaan. Pikkusisko Tuiren näkökulmasta Niinan kirjailijafanitusta kuvataan näin:
"Pari kolme vuotta sitten Niina oli ollut höpsyimmillään. Kun kadulla kulki Eeva-Liisa Manner tai Väinö Linna, hän jäykistyi etukenoon kuin teeren keksinyt lintukoira, tarrasi Tuiren käsivarteen ja tuijotti nälkäisesti tulijaa. Sitten ampaistiin perään. Monet kerrat he olivat kulkeneet kuin kaksi vainukoiraa jonkun kuuluisuuden hännillä katua ylös ja toista alas, ja jos riista sattui poikkeamaan johonkin kauppaan, niin sinne hekin. Tuire oli ostanut purkan ja Niina tähtäillyt ihailunsa kohdetta hellittämättä hyllyjen takaa."
Jos jotain pientä moitittavaa haluaa löytää, niin ehkä sen, että miksi kirjojen runotytöt aina ovat huonoja matikassa, vaikka muuten pärjäisivät hyvin koulussa? Minä pidin matematiikasta ja opiskelin sitä erittäin mielelläni myös osana DI-tutkintoa, vaikka yliopiston matikan kursseilla kieltämättä piti välillä nähdä vaivaa, että pääsi eteenpäin. Matematiikka on antoisaa! No onneksi Tuulen viemän Scarlett on samaa mieltä kanssani.
Mikäli kirjasta ansaittu uusintapainos otettaisiin, olisi hyvää yleisön palvelemista lisätä siihen pieni taustoittava esipuhe. Siinä voisi kuvata, miten kansa- ja oppikoulujärjestelmä erosi nykyisestä peruskoulusta ja mitä olivat koulujen teinikunnat. Myös muuta kiinnostavaa ajankuvausta kirjassa riittää, mutta se ei missään tapauksessa estä kirjasta nauttimista, vaan päinvastoin lisää lukunautintoa.
Kansiliepeessä suositellaan muita aikuisnuorten romaaneja. Kiinnostava voisi olla vaikka Hertta Tiitan Avoimien ovien talo, jonka kerrotaan olevan "Nuorten Kirjan palkitsema romaani, jonka tapahtumaympäristönä on kansainvälinen työleiri." Sekin muuten näköjään löytyisi Tyttökirjaklassikkojen valikoimasta.
Tekstit
Hei Salla ja kiitos kaunis kehuistasi ja linkityksistä! Minä en ole ehtinyt vielä Ruususta lukemaan ja samoin haluaisin lukea muutkin Rauhan kirjoittamat nuortenkirjat. Seljat luin kaikki. Olen kerännyt kirjat myös itselleni ja aion seuraavaksi johonkin tarttua, ehkäpä juuri Ruususeen!
VastaaPoistaRauha kirjoittaa todella hyvin ja elävää kieltä ja hänellä on mainiota huumoria mukana. On todella kiehtovaa lukea noita ajankuvauksia ja nuorten maailmankuvasta. Seljoissahan nuoret ovat hyvin aktiivisia "maailmanparantajia". Minä olen myös ihmetellyt, että hänen muista kirjoistaan ei ole otettu uusintapainoksia, vaikka ne ovat edelleenkin suosittuja.
Tämä ihana kirja löytyy nuoruusvuosieni kirjahyllystä, jonka sisältö on suurimmilta osin vielä vanhempieni vintillä. Täytyypä käydä siellä jonain päivänä penkomassa ja verestämässä vanhoja muistoja!
VastaaPoistaMä en ole tainnut tätä lukea, aika paljon Virtasia muuten kyllä (vaikkei kirjailija kovin korkealla olekaan suosikkilistallani). Avoimen ovien talon olen lukenut ja se oli muistaakseni hyvä.
VastaaPoistaEt olis vinkannut nettikaupasta. Mulla ei ole rahaa kirjaostoksiin ja nyt ketuttaa.
Velma, mikäs sinua sitten Virtasessa tökki? Ja hei, käytettyjen kirjojen ostaminenhan on aika edukasta... :)
VastaaPoistaEtkös kirjoittanut joskus Potter-kirjoista ja joskus linkannut sen kommentin, jossa puhuttiin luokkayhteiskunnasta ja natseista kyseisissä romaaneissa. Vai kirjoititko sen itse vai muistanko väärin?
VastaaPoistaKuitenkin, tässä linkki: http://takkirauta.blogspot.com/2010/11/harry-potter-ja-pysahtynyt-aika.html
Varmaan tää Grezenin tekemä Päiväkuvitelmia-strippi on kyseessä. Linkkasin siihen Harry Potter 1-7 -kirjoituksessani. Pitääkin lukea Potter-mietteesi ihan ajan kanssa!
VastaaPoistaMinä löysin kerran kirppikseltä Ruususen ja luin sen, kivasti siinä kuvataan tiettyä aikakautta.
VastaaPoistaNiin, olen samaa mieltä tuosta matematiikasta:)
Kivaa hippityttö :) Kyllä sitä voi olla matemaatikko-Ruusunenkin halutessaan.
VastaaPoistaKiitos blogistasi! Eksyin sivuillesi ja oli nautinto lukea esimerkiksi juuri tätä Ruususta koskevaa kirjoitusta. Ruusunen merkitsi minulle paljon ja olen kolunnut uskollisesti läpi kaikki Rauha Virtasen kirjat. Seljat luin noin 10-11-vuotiaana, kun äiti antoi ensimmäisen osan lahjaksi. Voi noita hetkiä Seljan perheen parissa!Ruususen rakkauden/ihailun tuskaa oli ihana lukea ja jotenkin samaistuin Niinaan. Mutta tästä eteenpäin olen blogisi uskollinen ystävä!!!
VastaaPoistaOsasin tulla tänne yhden jutun perässä, ja pitää sanoa heti, että kannatti :-). Rauha S. Virtanen on yksi parhaista ! Seljat ovat ainakin kestäneet aikaa mainiosti, miksei siis tämäkin.
VastaaPoistaJa kiitos verkkokauppalinkistä. Internet on iloinen asia, ainakin toisinaan :-)
Tervetuloa joukkoon, Anonyymi ja Petriina! Ruusunen on nyt saanut niin monta kehua, että uusintapainos alkaisi näyttää entistä perustellummalta...
VastaaPoistaEikö siinä tosiaan muuta kuin pussattu? Minulle on nuoruudesta jäänyt mielikuva, että "Ruusunen" oli jotenkin eroottinen. Ehkä se oli vain se hurja ajatus nuoren tytön ja aikuisen miehen suhteesta.
VastaaPoistaSamoin, mulle tää jäi sen nuoruuden lukukokemuksen jälkeen mieleen jotenkin todella hurjana! Mutta ei siinä tosiaan ollut mitään sen "pahempaa". Intensiivisiä katseita tietty oli myös paljon.
VastaaPoistaTämä siis todistaa Virtasen kirjailijanlaadun puolesta. Hän on osannut mitoittaa tapahtumat ja tunnelman juuri sopiviksi, jos ne nuoriin lukijoihin vaikuttavat näin suuresti, vaikka oikeasti ei mitään erityisen hurjaa tapahdukaan.
Hei! Innostuin heti Rauha S. Virtasen kirjoista,kiitos! Olen lapsuuteni ja nuoruuteni vielä Tampereella viettänyt ja syntynyt 50-luvulla, joten uskon kirjojen tuovan juuri sitä ajankuvaa ja nostalgiaa, joka näin vanhemmiten tuntuu tärkeämmältä ja tärkeämmältä <3
VastaaPoistaHellevi, sinulle nämä kirjat ovat sitten varmasti vielä nostalgisempia kuin vaikka minulle! Hyvää luettavaa ovat ja lisäksi Virtasen tuotanto on kohtalaisen laaja.
VastaaPoistaAh, ihanaa törmätä tähän! Kirjan nimi oli minulta jo vaipunut unholaan, mutta silloin joskus herkkinä nuoruusvuosina tämä teki suuren vaikutuksen. Väärinymmärretty runotyttö ja mahdoton rakkaus... Minunkin mielikuvissani Ruususen sisältö taitaa olla huomattavasti rohkeampi kuin tosiasiassa onkaan.
VastaaPoistaIhanaa Luru! Ruusunen taitaa olla sellaisia "salatunnettuja" kirjoja - vaikkei uusintapainoksia ole ollutkaan hetkeen, todella monella tuntuu olevan lukumuistoja tästä kirjasta.
VastaaPoistaKiitos tästä tekstistä! Linkitin sen Siipien kantamat -postaukseen (Sinisen linnan kirjasto-blogiini). Onhan ok?
VastaaPoistaMinulla oli joskus Ruusunen lainassa kirjastosta, mutten ehtinyt silloin lukea ennen eräpäivää. Nyt innostuin uudestaan...
Kivaa! Ei linkittämiseen tarvitse lupia kysellä (tai en minä ainakaan kysele), Internethän on kasa linkkejä. :)
VastaaPoista