No, vellin sain lahjaksi häätalkoohommista elokuussa. Juha Vuorinen on toki nimeltä tuttu, ovathan hänen kirjansa valtavan suosittuja, Juoppohullun päiväkirja etunenässä. Aiemmin en silti ole hänen tekstejään lukenut. Olen kyllä ihaillut miehen tyyliä: hän perusti oman kustantamon saadakseen kirjansa julki. Oikein! Voihan sitä vikistä ja vinkua olevansa väärinymmärretty nero, jota julmat kaupalliset kustantamot syrjivät, jos ei saa tekstejään julki, mutta parempi tyyli on tehdä asialle jotain itse. Vuorisen kirjat myyvät todella hyvin ja mies pyörittää itse kustantamoaan ja verkkokauppaansa.Vuorisen tekstien maine räävittöminä sikailujuttuina oli siis tuttu. Niinpä No, velli ei sen puolesta yllättänyt, kun aloitustarinakin kertoi joulupukin irstailuista. En itse nyt yli kaiken ihastunut näihin juttuihin, mutta mielenkiintoista niitä kyllä oli lukea. Paras tarina oli kertomus hotellikohtaamisesta, kun lääkäri, kirjastonhoitaja ja suntio sattuvat samaan saunaan, ja lääkäri opettaa estyneempiä tovereitaan maailman pahuuksiin. Noin yleisesti ottaen luonnehtisin Vuorisen tyyliä arvaamattomaksi. Teksti kulkee nimittäin mukavan oikullisia latuja. Ihan kuin mies keksisi tarinaa lisää sitä mukaa kuin kirjoittaa, välittämättä juurikaan siitä, millainen kokonaisuus lopputuloksena on. Tällainen rentous saisi levitä hieman laajemmallekin suomalaisessa kirjallisuudessa. Pakkoko sitä aina on hioa, puristaa, tiivistää ja työstää tekstejään aina vaan sliipatumpaan muotoon. Antaa mennä vaan!
Karkeat roiskejäljet toki saattavat tuottaa myös hieman huteja. Nämä novellit ovat vähän kuin koulupojan ainekirjoituksia, eivätkä maailmankirjallisuuden mestariteoksia etsivät kriitikot varmastikaan nostaisi näitä tyylipisteiden kärkeen. Osittain juuri tämän takia ymmärränkin Vuorisen suosion. Nämä ovat helppoa luettavaa sellaisellekin, joka ei kirjallisista kikkailuista välitä. Jos taas ei halua lukea tekstejä, joka pitää sisällään kiroilua, irstailua ja mauttomuuksia, kannattaa jättää No, velli rauhaan. Tämä on miehisen läpänheiton ystäville. Vuorinen itse on arvioinut - viimeksi tämän viikonlopun Hesarin kuukausiliitteen haastattelussa - että hänen lukijakuntansa sukupuolijakauma menee melko tasan, naislukijoita on noin puolet.
Tekstit
Heippa!
VastaaPoistaPakko on kommentoida tuota arvosteluasi Juha Vuorisen kirjasta No, velli.
Suosittelen lämpimästi lukemaan Vuorisen muita kirjoja niin ehkä käsität, mikä niissä vetoo ihmisiin. No, velli on mielestäni yksi huonoimmista Vuorisen kirjoista.
Kannattaa lukea esim. Juoppohullunpäiväkirjoista osat Tolppa-Apina, Raskausarpia, Vaippaihottuma. Myös dekkari-sarja on ihan hauska (Nokimusta Seikkailu, Veljekset Vaselin..)
Kristianin nuoruusvuodet oli myös hauska.
Itse en lämmennyt Viimeisestä Suuresta Seikkailusta enkä juuri No,Vellista. Ensimmäinen Juoppiskaan ei ole paras, vaan ne myöhemmät kirjat :)
Kandee lukee ne!!
Mietin tuossa sellaista, että kuka määrittelee mielestäsi sen asian, että "parempi tyyli on tehdä asialle jotain itse"?
VastaaPoistaSuurin osa maailman huipuista kirjoittamisen saralla, musiikissa, sekä muissa taiteenlajeissa eivät saaneet kustantamoilta, yhtiöltä jne. muuta kuin märän rätin naamalleen. Sen jälkeen he hoitivat asian omilla neuvoillaan ja yllättäen heistä tuli niin suuria nimiä, kuten esimerkkinä musiikkibisneksen puolelta Lady Gaga toimii hyvänä esimerkkinä.
Kuulostaa aivan kuin olisin vastannut omaan kysymykseeni ;D
En tosin ymmärrä politiikkaasi asiassa, että on "tyylikkäämpää" julkaista itse omat teoksensa. Mitä tyyliä se on? Nähdäänkö tätä samaa tyyliä Pariisin muotiviikoilla ja äänestetäänkö se Idolssissa jatkoon vai kotimatkalle?
Moikka Anonyymi! Viittasin tyylillä siihen, että monet ihmiset rupeavat vain valittamaan, kun saavat asiasta X kielteistä palautetta. Osa ei tyydy valitukseen, vaan hoitaa hommansa niin, että mitään valittamisen aihetta ei enää ole. Sitä tarkoitin ja sellaista asennetta ihailen. :)
VastaaPoista