Viime viikonloppuna kävin Helsingin sarjakuvafestareilla. Olikin ensimmäinen kerta ikinä, vaikka olen toki tiennyt jo vuosikausia, että moiset festarit joka syksy järjestetään. No, nyt näin siellä sarjakuvatuttuja ja ostelin maltillisesti hyllyntäytettä. Paikalla kumminkin olivat kaikki Suomen kustantamot, jotka sarjakuvia julkaisevat, ja jokaisella oli pöydissään mahtavat festaritarjoukset. Corto Maltese - Nuoruus kymmenellä eurolla oli sen sortin tarjous, ettei siitä voinut ohi kävellä, onhan minulla hyllyssäni melkein kaikki Cortot. Kimmo Lakoman listasta kannattaa katsoa, mikä on oikea ilmestymisjärjestys Cortoille. Tuo on suht pitkälti käsittääkseni myös Corton tarinan etenemisjärjestys, poislukien tämä Nuoruus, joka on Corton kronologiassa varhaisin.Kuten listasta näkyykin, joitakin albumeja on julkaistu eri nimillä, sivumäärät ja ruutujako vaihtelevat, välillä on värillistä ja välillä mustavalkoista... Kvaak.fi -foorumilla joskus kaiveltiin syitä moiseen, kunnes eräs ranskalaisen sarjakuvan harrastaja selvensi taustoja tälle melko tyhjentävästi täällä. Jos ymmärsin oikein, ovat kaikki Prattin alkuperäissarjat mustavalkoisia, ja Prattin leski on näitä sitten väritellyt jälkikäteen. Hän on myös ottanut kaiken hyödyn irti julkaisemalla Cortoja myös mangapokkari -formaatissa. Yleensä ottaen värit ovat kyllä varsin onnistuneita. Olen itse lukenut Nuoruus-seikkailun aiemmin tuona 44 sivun versiona, tässä pitemmässä siis ruutukoko oli isompi, kun sivuilla oli vain kolme ruuturiviä neljän sijaan.
Mitä nämä Cortot sitten oikein ovat? Ne ovat runollisia, historiallisia, väkivaltaisia ja romanttisia seikkailuja "onnensoturien" maailmassa. Suurin osa Corto-tarinoista sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaan tai 1920-luvulle. Tämä tarina tapahtuu Venäjän-Japanin sodan aikaan, vuonna 1904. Suomenkin historiaan merkittävästi vaikuttanut sota on taustoitettu tiiviisti albumin erinomaisessa esipuheessa. Siinäkin mielessä Cortot ovat mukavia, että niitä lukiessa saa yleensä tuhdin tietopaketin historiaa. Prattin kuvituksia esimerkiksi eri joukkojen univormuista löytyy nytkin esipuheesta runsaasti. Pratt piirsi Cortoa 1960-luvulta 1980-luvulle asti, ja mitä myöhäisemmästä tuotannosta on kyse, sitä pelkistetympi, vapaampi ja lennokkaampi hänen viivansa on. Nuoruus on jo sitä aikaa, jolloin mestari vetelee hahmojaan välillä roisisti vähän sinne päin, toisaalta hänen kynänjälkensä on niin kiehtovaa, että tällainen tuntuu vain viehättävältä tyyliseikalta. Itse henkilökohtaisesti nostaisin omiksi suosikeiksi ainakin tällä hetkellä varhaiset Corto-lyhyttarinat, esimerkiksi Kelttiläistarinoita-kokoelman. Suosikin titteli on kyllä vaihdellut aika ajoin, lähiaikoina pitäisi tulla uusi painos Corto Maltese Sveitsissä -tarinasta, jossa konkretiaa ei ole enää nimeksikään mutta mystiikkaa sitäkin enemmän. Tykkäsin siitä jossakin vaiheessa tosi paljon.
Prattilla on tapana tehdä ensin seesteisiä, henkisiä kohtauksia, joissa henkilöt filosofoivat viisaanoloisesti ja tuijottelevat taivaanrantaan. Nämä vaihtuvat yhtäkkiä toimintaan, joka voisi olla suoraan Korkeajännityksestä: tappeluita, ammuskelua, väijytyksiä. Henkilöhahmot ovat harvoin yksiulotteisia, ja Cortoa ja toiseksi useimmin sarjassa esiintyvää Rasputinia en osaa luonnehtia tyhjentävästi vieläkään, vaikka olen sarjaa jo yli kymmenen vuotta lukenut. Molemmat ovat taitavia ja kylmäverisiä tappelijoita ja kullan perässä seikkailevia onnensotureita, mutta Cortossa on herkkyyttä joka Rasputinilta puuttuu. Senkö takia Rasputin tappaa häikäilemättömämmin eikä kadu tekosiaan? Nuoruudessa Rasputinin tarinaan tulo on varsin räväkkä, ruumiita jää taakse enemmän kuin pienellä hautausmaalla. Corto itse asiassa tulee kuvaan mukaan vasta albumin loppupuolella, sitä ennen varsinainen päähenkilö on nuori sotakirjeenvaihtaja, kirjailija Jack London.
Tällä kerralla en kovin ihmeitä säväreitä tarinasta kuitenkaan saanut. Ei tämä kyllä säikähdyttänyt, koska Cortoa olen ihaillut jo niin kauan, että tiedän palaavani hänen seikkailuihinsa tasaisin väliajoin uudestaan. Milloin siihen vanhempaan, "realistiseen" tyyliin, milloin uudempiin, "metafyysisempiin" tuotokseen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti