Maria Pettersson: Historian jännät naiset

Kansi: Maria Manner / Atena.

Olen yrittänyt korona-aikana ostaa kirjoja hieman tavallista useammin. Kulttuuriala on kärsinyt hirvittävästi pandemian aikana, eikä tukiaisia ole juuri herunut. Kirja-ala on tosin tainnut olla ilahduttava poikkeus, sillä kirjamyynti on hieman kasvanut pitkään jatkuneen kotoilun aikana. 

 

Maria Petterssonin Historiat jännät naiset oli kirja, jota luin kauan ja hartaasti. Muistelen törmänneeni Twitterissä Petterssonin tarinoihin historiallisista naisista ja kirja meni ostoslistalle heti ilmestyttyään.

 

Populääritietoteos tarjoilee minielämäkertoja, jotka on ryhmitelty teemoittain. Kirja sopii siis mainiosti pätkäluettavaksi ja sitä voi myös selailla sieltä täältä, jos ei jaksa tai halua lukea paksua kirjaa kannesta kanteen.

 

Vaikka inhoan sanaa "voimaannuttava", en keksi parempaakaan sanaa kuvaamaan kirjaa. Fiktion puolella perinteisestä hoivaajan, objektin tai äidin kapeasta roolijaosta poikkeavat naishahmot kokevat usein karmean kohtalon. Tämä on niin tyypillinen ja toistuva tapa fiktiossa, että huomasin Historian jänniä naisia lukiessani oikein odottavani, että kohta tämä seksihurjastelija/rosvopäällikkö/kapinallinen jää kiinni ja kohtaa traagisen kuoleman. Sen sijaan suurin osa elämäkerroista päättyi siihen, että vietettyään hurjaa ja jännittävää elämää nainen eleleekin 90-vuotiaaksi tai peräti satavuotiaaksi ja kuolee rauhallisen kuoleman vanhusiässä. Miten mahtavaa! Ehkä jännittävän seikkailijattaren elämäntavat ovat peräti syynä näiden naisten onnelliseen ja seesteiseen vanhuuteen?

Toinen huomion kiinnittävä seikka on sama, joka sai Petterssonin aloittamaan projektinsa: miksi ihmeessä en ole kuullut suurimmasta osasta näitä naisia koskaan aikaisemmin? Miksei heitä ole esitelty historian kirjoissa, historiallisessa viihteessä tai fiktiossa tai missään muuallakaan? Miksi oman aikansa näkyvätkin julkkikset ovat unohtuneet, siinä missä miesten elämäntarinoita toistetaan, paisutellaan ja muutetaan viihdeteollisuuden raaka-aineeksi?

Ikävä vastaus on varmaankin rakenteet - se, miten miehet suosivat toisia miehiä tai miten miesrahoittajat antavaa tukea ja resursseja miestaiteilijoiden projekteille, joissa usein keskitytään miesten väliseen toimintaan. Mutta jos keskittyy positiivisiin puoliin, on Petterssonin teos ja sen lukeminen jo itsessään näitä rakenteita murtava teos. Kiitos kirjasta!

En osaa päättää, kuka kirjan naisista olisi suosikkini, koska monet elämäkerrat ovat niin vetäviä. Eräs parhaiten mieleen jääneitä oli "Äiti Jones", radikaali ay-aktivisti Yhdysvalloista. Hän ja monet muut kirjan naiset antoivat minulle kunnon tujauksen energiaa - naisena ei tarvitse jäädä kapeiden roolimallien ja odotusten vangiksi, vaan naisena saa ja kannattaa tehdä mitä ikinä haluaa.

 

Lue myös nämä:
Heini Maksimainen: Vauvattomuusbuumi 
Antti Häkkinen: Rahasta - vaan ei rakkaudesta
Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin