 |
| Kuva: Vertigo / Turun Sarjakuvakauppa. |
Lukukokemukseni oli kaksijakoinen. Malttamattomana pitkän tauon jälkeen en jaksanut keskittyä hitaampiin jaksoihin, vaan paahdoin läpi Fabletowniin sijoittuvan juonikuvion. Ensireaktioni oli pettymys. Sovinismia, keskeisen henkilön äkkikuolema, kuin tyhjästä tupsahtanut pahis! Plääh!
Muutaman päivän jälkeen alkoi kuitenkin kutkuttaa palata sarjakuvan pariin. Luin albumin siten kuin Fablesit kannattaa lukea: keskittyneesti, makustellen, suvantovaiheistakin nauttien. Nyt sain tarinasta irti paljon enemmän.
 |
| Turha yrittää Lumikille, niin! |
Pitkähkö Oziin sijoittuva alkujakso oli yksi syy, mikä sai minut hyppimään albumissa eteenpäin. Bufkinin ja Lilyn seikkailut tuntuivat väsyneeltä läpältä. Toisella lukukerralla nautin silti niistäkin: jakso on kirjoitettu aika lailla kieli poskella ja sitä paitsi Oz-juonikuvio tuli tällä erää päätökseen.
Peräti kaksi keskeistä hahmoa kuolee albumin aikana ja yksi vanha tuttu palaa mukaan pitkän tauon jälkeen. Kuolemista jälkimmäinen oli ensin melkoinen paukku ja aiheutti myös pettymyksen. Mietin, onko sarjaa enää järkeä jatkaa, kun todella moni keskeinen hahmo on jo poissa. Sarjan idea perustuu kuitenkin kaikille tuttujen satuhahmojen hyödyntämiseen ja Willinghamin pitäisi marssittaa kohta tilalle iso liuta uusia kaikille tuttuja satuhahmoja, jos haluaa samalla idealla jatkaa. Etualalle ovat kuitenkin nousseet monet Willinghamin luomat hahmot - mahtaako niiden vetovoima jatkossa riittää?
Toisen lukukerran jälkeen minulta herui kuitenkin enemmän ymmärrystä ratkaisulle. Tarinankerronnan kannalta ei ole hyvä, jos yksi tai useampi hahmo nousee liian ylivoimaiseksi. Tästä uhkaa seurata tylsyyttä, jos aina käy niin että "hahmo X" saapuu paikalle ja pelastaa kaikki pulasta. Draaman kannalta ristiriidat ja epäselvyydet ovat kiinnostavampia - yksittäinen hahmo ei saa olla liian supersankarimainen muihin nähden. Siinä mielessä Willinghamin veto oli rohkea tapa puhdistaa pöytä - seuraavissa Fablesin numeroissa nähdään varmasti uudenlaisia voimatasapainoja.
Ja itse asiassa ei se pahiskaan ihan tyhjästä tupsahtanut. Hän on esiintynyt sarjassa aiemminkin ja ihan loogisessa roolissa nyt nähtyyn verrattuna. Sovinismi taas lytättiin loppukäänteissä maan rakoon...
Lisäksi täytyy antaa pisteet tarinankerrontatekniikasta. Haveniin ja Fabletowniin sijoittuvia jaksoja kommentoi minäkertoja, josta käy ilmi että hän kuvailee tapahtumia tulevaisuudesta käsin. Hän pystyi sekä luomaan uhkaavan tunnelman jo alkuasetelmassa ja lisäksi käytännössä tekemään tyhjäksi "kuolleista paluun". Tästä ihan erityinen kiitos Willinghamille. Kuolleiden henkilöhahmojen paluu elämään on populäärikulttuurissa niin usein toistuva temppu, että se alkaa olla jo vitsi. Kyllästyin tähän jo teininä Ryhmä-X:ää lukiessani - saattoi olla käytännössä varma, että jos joku kuoli, ei mennyt kauaa kun hän palasi sarjaan takaisin. Maneeriksi asti tämä ilmiö toistui myös Kauniit ja rohkeat -tv-sarjassa, jota seurasin vuosikausia. Monille hahmoille yksi kuolema ei edes riittänyt, jotkut kuolivat ja palasivat kuolleista kaksikin kertaa!
Ainakaan vielä yksikään Fablesin kuolleista ei ole palannut henkiin, vaikka asiaa on joidenkin hahmojen kohdalla uumoiltu ja parikin porsaanreikää on jätetty. En tiedä pitäisikö tässä tehdä julkinen lupaus lopettaa sarjan seuraaminen, jos näitä messiaanisia paluita alkaa tupsahdella. En nimittäin ole ihan varma, mihin suuntaan Willingham voi tarinaa viedä. Nyt on nähty kaksi pitkää tarinalinjaa (kokoomaosissa 1-11 ja 12-16) ja niiden jälkeen on ollut jälkien siivoamista ja uusia versoja. Toivon, että seuraavaksi ei nähtäisi kolmatta maailman pahinta pahista jota vastaan Fabletown joutuu taistelemaan, sillä maailman pahimmat pahikset tuppaavat pitemmän päälle käymään lähes yhtä tylsiksi kuin kuolleista heräämiset.
Tähänastisen perusteella sanoisin, että jos haluaa tietää mistä Fablesissa on kyse, voi halutessaan tehdä lukemiselle stopin kokoomaosaan 11. Ensimmäinen pitkä tarinakaari oli huikean hieno ja kiehtova. Sen jälkeen tulleissa jaksoissa on paljon hyvää ja monien hahmojen taustoja on syvennetty kiehtovalla tavalla. Minä taidan olla niin syvällä koukussa että ihan pienestä en lukemista lopeta, mutta on kuitenkin vaikea nähdä, että Willingham voisi kiihdyttää Fablesit enää yhtä hyvään vauhtiin kuin vaikkapa kokoomaosissa 2, 4, 6, 8 tai 11.
Tästä huolimatta Fablesin nykymenokin on viihdyttävää ja aika moniulotteistakin saippuaoopperaa, jossa on kiehtovia henkilöhahmoja, huumoria, poliittista juonittelua ja yllättäviä käänteitä.
Tekstit
Kappasta, tätä on ilmestynyt lisää! Menee ostoslistalle, varsinkin nyt kun alkoi hirveästi mietityttää kuka siellä kuolee. :-)
VastaaPoistaUseampi henkilö. ;)
Poista