Nytpä tuli paikattua ammottava aukko sivistyksessäni! Toisin kuin monien kirjallisuutta tai kulttuurintutkimusta opiskelleiden kirjabloggaajien kohdalla, minä en ole joutunut "pakkolukemaan" Kalevalaa ikinä. Vapaaehtoisesti olen kyllä yrittänyt. Joskus 1990-luvulla ostin tyylikkään pokkari-Kalevalan omaan hyllyyn, mutta hyydyin lukemiseen jossain Ainon hukuttautumiskuvauksen hujakoilla.
Vaan onneksi on äänikirjat! Bongasin ystäväni luona äänikirja-Kalevalan ja sain siitä idean lainata itsekin Kalevalan äänikirjana kirjastosta. Ja itse asiassa äänikirja on Kalevalalle aivan mahtava formaatti, näin kustantaja Otava asian perustelee:
 |
| Kuva: Otava. |
"Kalevalan tarinat olivat alun perin runonlaulajien välittämää suullista
perinnettä. Antti Virmavirran lukeman äänikirjan myötä ne tulevat
nykyihmisen ulottuville jälleen alkuperäisessä muodossaan: ääneen
kerrottuna ja kuunneltavana. Hankkeessa on mukana Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura."
Antti Virmavirta olikin oiva lukija, joka eläytyi sopivasti eri hahmoihin. Erityisesti kylmän laskelmoiva Pohjan akka kuulosti Virmavirran lukemana upealta! Otavan sivuilta voi kuunnella näytteen. Äänikirjojen puffaamisessa suomalaiskustantamoilla olisi vielä parantamisen varaa. Ääninäytteiden ympärille saisi hienoja trailereita, joita voisi julkaista vaikka Youtubessa.
Kalevala olikin hienoa kuunneltavaa. Ehkä olen itse kirjaharrastajana kypsynyt sitten 1990-luvun, tai sitten äänikirjan kuuntelu oli ääninäyttelijän tulkinnan ansiosta antoisampaa kuin muinainen lukuyritelmäni. Kalevalamitta on kyllä sinänsä tuttua, luin nuorena paljon Eino Leinon runoja ja Leinohan käyttää Helkavirsissä kalevalamittaa. Wikipedian avulla voi opetella luomaan oikeaoppista kalevalamitallista runoutta.
Tykkäsin aika monesta jutusta. Kalevala oli suorastaan vetävää kuunneltavaa. Yllätyin myös huomatessani, kuinka monen sanonnan juuret ovat Kalevalassa. Keskittymiseni herpaantui hetkeksi vain Kullervon synkän tarinan alkupuolella. Kontrasti olikin melko jyrkkä, kun Kullervon vaiheisiin siirryttiin Lemminkäisen elostelusaarelta. Noin yleensä ottaen Kalevalan henkilöt olivat kiehtovia - samaan aikaan yli-ihmisiä ja inhimillisiä. Henkilöiden "supervoimat" olivat mukavan liioiteltuja. Väinämöinen loihtii laulullaan uskomattomia mullistuksia, Seppo Ilmarinen takoo mitä tahansa. Naisasioissa sankarit taas eivät menesty yhtä hyvin...
Pidin myös animistisen maailmankuvan välittymisestä. Ihmiset puhuttelevat esimerkiksi eläimiä ja luonnonilmiöitä ja nämä vastaavat yhtä lailla. Esimerkiksi olut esittää oman runonsa.
Rikasta suomen kieltä arvostavalle kuuntelukokemus oli tietenkin ehdoton värikkään kielen ansiosta! Näin itäsuomalaisena monet taivutusmuodot olivat murrepuheesta tuttuja. Esimerkiksi -oa partitiivin päätteenä tietyissä sanoissa on käytössä kainuun murteessa. Ylipäätään kirjojen ystävälle Kalevalassa kuvattu sanan mahti on mieleen. Suurin osa taisteluista käydään sanallisesti, laulamalla runoja vihollisen pään menoksi. Sana muuttaa maailmaa!
Kansalliseepoksena Kalevala kumoaa sen stereotypian, että suomalaiset olisivat vähäpuheisia jurottajia, joilla on heikko itsetunto. Monisanaista itsekehua ja mahtailua tässä riittää. Kultaa ja hopeaa tuntuu olevan mahtimiehillä läjäpäin. Myös ne henkilöhahmot muistavat kehua itseään, joilla ei aina olisi niin aihettakaan. Esimerkiksi itsepäinen ja itserakas Lemminkäinen on täysin tunnistettava hahmo edelleen. Samanlaisia ihmisiä riittää nykyäänkin. Samoin Kullervon katkeruus on surullisen tunnistettavaa.
Tämän äänikirjan voisin hommata omaankin hyllyyn, jotta Virmavirran luentaan voisi palata uudestaankin. Onneksi oma Kalevalani on odottanut hyllyssä uskollisena kaikki nämä vuodet - eiköhän siihen nyt tule vastaisuudessa tartuttua vähän useammin...
Tekstit
Loistava idea. Itse kuulun myös näihin, joiden ei oel missään vaiheessa ollut pakko lukea Kalevalaa. Äänikirjojen kautta olen nyt muutenkin päässyt käsiksi teoksiin, jotka ovat syystä tai toiesesta jääneet lukematta. Laitankin tämän tilauslistalle kirjastoon, tosin vielä on kolme pitkää äänikirjaa työn alla ennen kuin seuraavaa harkitsen.
VastaaPoistaKivaa! Tämä oli myös äänikirjaksi keskimittainen, vain 13 cd:tä. Eli aika nopeasti kuunneltu itse asiassa!
PoistaVoi tässähän olisi mullekin hyvä äänikirja, sitten kun kyllästyn seuraavan kerran dekkareihin. Kalevala on taatusti parhaimmillaan kuunneltuna.
VastaaPoistaHih, minä olen muuten lukenut Kalevalan ja vielä ihan vapaaehtoisesti. Ääneen. Kun kaksoset eivät alle vuoden vanhoina suostuneet unten maille, istuin sänkyjen välissä lukemassa meidän juhlapainosta monta, monta päivää...
Mielenkiintoista tuo mitä sanot supersankaruudesta - en ole tullut ikinä ajatelleeksi, mutta juuri noinhan se on. Tekisipä Marvel Kalevala-sarjan! :D
Vau mikä urakka! Ehkä kalevalamitta on niin iskostunut suomalaiseen geeniperimään, että sillä tuudittaa noin pienetkin hiljaiseksi? :)
PoistaKalevala-sarjakuvaa on ainakin Petri Hiltusen Väinämöinen. Se on tainnut ilmestyä strippeinä useammassakin sanomalehdessä.
Vitsi, voisi kyllä joskus lainata Kalevalan äänikirjana! Olen kyllä lukenut sen ja pitänyt siitä niinkin, mutta varsinkin arviosi jälkeen uskon, että se olisi myös kuunneltuna erittäin hieno.
VastaaPoistaAinoa haittapuoli oli, että usein kuuntelusession jälkeen huomasi muotoilevansa omia päänsisäisiä ajatuksiaan Kalevalan tyyliin. ;)
PoistaKalevala on musta aivan liian vähälle huomiolla jäänyt, ja varmaan just siksi, että se koetaan jotenkin vaikeaksi lukea/ ymmärtää.
VastaaPoistaOlen sen kerran pakosti, pari kertaa sieltä ja täältä vapaaehtoisesti lukenut ja selannut ja musta Kalevala on niin täynnä mahtavia tarinoita, henkilöhahmoja ja kaikkee mahdollista.
Olen tarjoillut Kalevalaa monesti Rauta-aika-leffana ja pienissä erissä se on mennyt ja uponnut tosi sujuvasti vaikka mihin yleisöön. Näkyy esim. Ylen Elävän arkiston sivuilla (pätkinä).
Toivottavasti Kalevalaa nousis muodossa tai toisessa esiin!
Minusta taas on tuntunut, että Kalevala on esillä tosi paljon. Varsinkin Kalevalan päivän juhlia vietetään mielestäni aika näkyvästi. Samoin Kalevalaan viitataan mielestäni aika paljon. Ja näkyyhän Kalevala arjessakin, kun esimerkiksi tosi monet firman nimet ovat Kalevalasta peräisin...
PoistaEnsi vuonna minäkin saattaisin hankkiutua jonnekin Kalevalan päivän ohjelmaa kuulemaan! Kyllä tällaisesta kulttuuriperinnöstä kannattaa olla ylpeä!
No siis, aika vähän se on esillä juuri siten, että aika moni ei ole lukenut sitä, eikä tiedä, miten viehättäviä tarinoita kirja pitää sisällään.
PoistaMauri Kunnas on tietty tehnyt hienon työn siinä, että monet lapset tuntevat koirien kalevalan. Siinä on vain monta vuotta aikaa unohtaa sitten kaikki Kalevalaan liittyvä.
Ja kyllä, kadunnimiä on varmaan joka kaupungissa Kalevalasta peräisin. Silti aika harvoin esim. julkisuudessa sanotaan, että tuo on kyllä ihan kuin Kullervosta, mutta Linnan Rokan tietävät kaikki. Linnan tyypit on brändätty vähän paremmin....ainakin nimeltä. Kalevalalla on vähän sellainen maine, että se olisi vaikea lukea ja ymmärtää, vaikka siitä tarvii ymmärtää vain joka toinen säe.
Ja siis mun mielestäni kirjallisuus, miksei muukin taide, on kyllä aivan liian vähän esillä Suomen kouluissa, yhteiskunnallisessa arvostuksessa tai keskustelussa ylipäätään. Aika monesti muistetaan kuitenkin mainita eräs puhelimia tekevä firma.
En kyllä muista, milloin viimeksi olisin kuullut jonkun viittaavan Kalevalaan.
Eikös kaikki lukutoukat yleensä toivo, että voi kun kaikki ihmiset lukisivat enemmän ja keskustelisivat kirjoista enemmän. :)
PoistaKaipa Kalevalaan suhtautuminen on vähän vaihdellut ajan kanssa. Onhan se tainnut joinakin vuosikymmeninä olla suorastaan trendi-ilmiö.
Youtubessa muuten löytyi Kalevala-hakusanalla yllättävän paljon koululaisten tekemiä Kalevala-aiheisia videoita.
Tämä oli kiva postaus! Minä "pakkoluin" Kalevalan lukiossa, ja myönnän suoraan, että en pitänyt. Pidän kyllä huikeista tarinoista, mutta en osaa nauttia niistä en sitten yhtään noin vaikeasti nautittavassa muodossa. Ymmärrän toki Kalevalan kulttuurihistoriallisen arvon, mutta en usko siihen ihan heti uudestaan tarttuvani. Paitsi ehkä jokus Koirien Kalevalaan, arvosta Mauri Kunnaksen työtä siinäkin kohtaa tosi paljon :).
VastaaPoistaNuo ideasi äänikirjojen puffaamisen suhteen olivat minusta hyviä. Asuin kesäkuussa viikon yhden saksalaisen näyttelijän kotona joka teki äänikirjojen lukutyötä ja tutustuin vähän sitä kautta aiheeseen. Hänenkin lukemistaan kirjoista löytyy kivoja pätkiä Youtubesta, siis ihan vaan luentoja, mutta jutut toimivat silti tosi hyvin.
Toinen asia johon muistan usein törmänneeni äänikirojen kohdalla on se, että niitä pitäisi myydä paljon muuallakin kuin kirjakaupoissa, koska nillä olisi paljon potentiaalista ei yleensä kirjakaupoissa käyvää yleisöä.
Hih, hyvä kokemus! Tosiaan, kyllähän sitä ihan kohtuullisin ponnistuksin luulisi saavan ääninäytteen kaveriksi aiheeseen sopivaa kuvamateriaalia ja sitten ääninäyte Youtubeen...
PoistaTiedän että äänikirjoja myydään myös mp3-muodossa, mutta enpä ole Kindlea lukuunottamatta ottanut selvää mistä niitä voisi ostaa. Kindlen testaus- ja ostomahdollisuudet ovat loistavat, mutta mitenkähän lie suomalaiset mp3-äänikirjojen saatavuuden laita.
Elisa-kirjasta taitaa muuten ainakin saada äänikirjojakin.
PoistaSaa sieltä. Mutta vähän sama homma kuin sähkökirjojen kanssa: se, että kyseessä on tiedoston käyttöoikeus eikä esineen myynti, ei heijastu riittävästi hinnassa.
PoistaHyviä pointteja teillä molemmilla! Pitääpä minunkin muistaa vilkaista Elisa Kirjan äänikirjavalikoimaa.
PoistaHuokaus... Kalevala on minulla vieläkin lukematta. Kynnys aloittamiseen ei tosin ole enää hirveän korkea, ostin sen miehelle lahjaksi joku aika sitten kun hän siitä puhui. Oma lehmä oli siis ojassa, jospa nyt tulisi helpommin tartuttua kirjaan...
VastaaPoistaMusta tuntuu että tää on "salaohut" kirja, koska toi äänikirjamitta ei todellakaan ollut mikään ylivoimainen. Monet äänikirjat ovat 20 levyn mittaisia. :)
PoistaMuistelen omasta lukukokemuksestani että kirjan ymmärrettävyys vaihteli luvusta toiseen paljonkin, jotkut olivat hyvinkin suoraviivaisia ja jotkut taas kovasti hankalia...ja siellä keskivaiheilla oleva häärunosarja oli kyllä liian pitkä.
VastaaPoistaMutta onhan tässä niin paljon niin hyvää. Sydämestä kouraisi kun Kullervo tulee kotiin jossa odottaa musta koira, Lemminkäisen seikkailut huvittivat (ja erityisesti sen jälkeen kun toisaalta luin kommentteja että Lemminkäisen nimi olisi viittaus flaameihin, kyseessä olisi maahan tullut mannereurooppalainen soturi...mikä selittäisi hölmöyden, huonot käytöstavat ja naisten naurattamisen), Väinämöisen varsin ambivalentti moraali kiehtoi (Sammon ryöstöhän on kirjaimellisesti ryöstö, Louhi oli sopimusten mukaan rehellisesti Sammon omistaja) ja Ilmarisessakin oli kiinnostavan traaginen pohjavire (kiinnostava jatkuva teema oli se, että Ilmarisen tuotokset olivat järjestään aluksi hyvän näköisiä mutta lopulta tuottivat pettymyksiä ja ongelmia...teknologiakriittisyyden lisäksi on huomioitava että Ilmarinen mainittiin myös taivaankannen takojaksi ja näin ollen maailman luontiin osallistuneeksi...)
Totta, hahmot ovat kaikkea muuta kuin mustavalkoisia! Mulla heräsi myös jonkinasteinen hinku lukea jotain Kalevala-tutkimusta, mutta saapa nähdä tuleeko semmoisia etsittyä...
PoistaHäärunosarja oli minusta taas kiinnostava varoituksineen kaikkineen. Ylipäätään oli todella mielenkiintoista, kun ensin seurattiin kuka Pohjan tytin vaimokseen saa, sitten vietettiin mahtipontisia häitä pitkän kaavan mukaan ja sitten kävikin kuten kävi.
Äänikirja on hieno oivallus, joskin varsin vähän käytetty. Yotubea voisi tosiaan hyödyntää.
VastaaPoistaKalevalan tenho pohjautuu sen poljentoon ja se tekee eepoksesta raskaan - tai kiehtovan. Vaan on helpompikin tapa tutustua Kalevalaan. Olen "kääntänyt" Kalevalan tarinaa aivan tavallisen romaanin hahmoon: http://www.jyrkinen.fi/kalevala/ Laitan maksutonta nettikirjaani verkkoon jakso kerrallaan kunhan saan sen viimeisteltyä. (Ja kaikki kommentit ovat kotiinpäin)
Täytyykin käydä kurkkaamassa sivuasi! :) Tsekkasinkin jo kirjaston hausta, löytyisikö myös Kanteletar äänikirjana. En kyllä löytänyt.
PoistaÄänikirja "Kantelettaren lauluja miehen elämästä" on olemassa mutta Kantelettaresta kokonaisuutena minullakaan ei ole tietoa.
VastaaPoistaTuntemattoman runoilijan kalevalainen ote:
Tuho tulkoon tietoverkkoon
piru PC:nsä periköön
nouskoon käry skannerista
pauke kuulukoon koneista!
Loput osoitteessa http://www.saunalahti.fi/eeromari/olipakerran/kalevala.html