M.A. Jeskanen: Santala

Kuva: WSOY.

M.A. Jeskasen Perkele - myytillisiä tarinoita teki minuun vaikutuksen viime keväänä. Luomiskykyinen ja tuottelias Jeskanen teki heti perään Perkeleelle itsenäisen jatko-osan, Santalan. Alaotsikkona onkin Perkele osa II, mutta kyllä Santalan voi mainiosti lukea ilman että olisi lukenut Perkelettä.

Santalassa kohtaavat kaksi merkittävää miestä. Nimihenkilö Santalasta tulee nuorena tietäjä ja noita. Hänen vastakohtansa on "Jumalan verikoira" Laurentius Hornaeus, joka haluaa polttaa Ruotsin valtakunnan noidat roviolla. Vähitellen noitajahti ulottuu myös Suomeen...

Kirja on jaettu kolmeen jaksoon, joissa kuvataan Santalan nuoruutta, keski-ikää ja vanhuutta. Erityisen vaikutuksen tässäkin albumissa teki sivuilta pursuava luomisvoima. Jeskanen on paitsi lahjakas, myös viitseliäs. Mahtava yhdistelmä.

Ihmishahmot ovat usein luonnosmaisiksi tyyliteltyjä, mutta Jeskanen väläyttää taitojaan eri kohteiden piirtämisessä. Kuvailmaisuun syntyy upeaa dynamiikkaa tämän ansiosta. Luminen metsä on täynnä pieniä yksityiskohtia. Eläinhahmot ovat aivan upeasti piirrettyjä. Vanhan vihtahousun ilmestymiset ovat pahimmillaan dramaattisia ja karmivia. Vaikka albumi on mustavalkoinen, tuntuu se värilliseltä. En osaa aina tunnistaa sarjakuvissa käytettyjä tekniikoita, mutta arvelen että Santalassa pehmeät harmaat varjostukset on tehty varmaan harmaalla väriliidulla tai hiilellä tai pehmeällä lyijykynällä. Santalassa on terävärajaista mustaa tussausta ja harmaan sävyjen monipuolista vaihtelua, kokonaisuus toimii upeasti.

Kuva: The Darkest Pits of Hell.

Vaan kuinkahan mones kerta onkaan - taas pitää huomattaa että WSOY:lla olisi pitänyt tehdä vielä pientä hiomista, jotta pikkuvirheet olisi saatu pois. Jeskanen tuntuu olevan synnynnäinen tarinankertoja, mutta pieniä kielivirheitä tekstiin on jäänyt. Kustannustoimittajan olisi pitänyt osata poimia ne pois ja tekstauttaa tarvittaessa osa ruuduista uudelleen. Tosin Jeskasen tekstausjälki on kehittynyt entisestään Perkeleen jälkeen ja on Santalassa niin kaunista, että jopa ne kielikömmähdykset melkein antaa anteeksi sen vuoksi...

Santala on mielenkiintoinen viritys. Suomalainen kansanperinne yhdistyy moderniin kerrontaan. Taiteilija ottaa pieniä vapauksia, mutta tunnelman puolesta albumi oikein hönkii jotain alkukantaisen suomalaista. Tarinat piruista ja noidista ja vanhat uskomukset heräävät eloon.

Toivottavasti Jeskasen sarjakuvia on myyty - ja ostettu - myös kansainväliseen levitykseen. Kyllä näitä kelpaa lukea muuallakin päin maailmaa.  Ainakin Perkele näkyy ehtineen jo toiseen painokseen, mitä voi jo itsessään pitää saavutuksena suomalaiselle taidesarjakuva-albumille.

Lue myös nämä:
M.A. Jeskanen: Perkele - myytillisiä tarinoita 
Essi Kummu: Karhun kuolema 
Heikki Saure: Matka yli ymmärryksen