Kirja kertoo suomentaja Anuirmeli Sallamo-Lavista ja hänen kokemuksistaan henkimaailman parissa. Sallamo-Lavin persoonallinen nimi on tullut tutuksi monen kirjan suomentajatiedoista. Yhteydet henkimaailmaan olivat yllätys, joten mielenkiinnolla kirjan luin.
Kirjan alussa ja lopussa lahtelainen toimittaja Heikki Saure valaisee omaa skeptikon maailmankuvaansa, mutta kertoo ymmärtäväisesti, että Sallamo-Lavin matkassa hän on kokenut asioita, joihin ei arkijärjen mukaista selitystä ole löytynyt. Pariin kertaan kirjassa verrataan suomalaisten suhtautumista kristinuskoon ja spiritualismiin, joka on parhaiten osuva nimi Sallamo-Lavin katsomukselle. Luterilaisessa kulttuurissa kasvaneelle kristinusko tuntuu tietenkin kaikkein "järkevimmältä", mutta jos uskontoja tarkastellaan rationaalisen, luonnontieteellisen maailmankuvan kautta, on selvää ettei mitään uskontoa voi määrittää toista järkevämmäksi. Kaikki uskonnot ovat nimensä mukaisesti uskontoja, eli ihminen uskoo johonkin, joka ei kuulu luonnonlakien todistusvoiman piiriin.
Arja suhtautui kirjaan melko kriittisesti, mutta minusta tämä oli hyvin kirjoitettu ja antoisaa luettavaa. Pientä toistoa joistakin kohdista löytyi, ehkä tarkoituksellisestikin. Parasta oli, että kirjassa ei saarnata vaahto suussa minkään asian vuoksi. Parapsykologisista asioista syntyy helposti käsittämätöntä julistusta, jossa vauhkotaan vaikkapa ufohyökkäyksistä ja maailmanlopusta. Sallamo-Lavi korostaa ihmisen itsetuntemuksen, intuition ja elämänvalintojen merkitystä. Tutuimmillaan vaikkapa omien unien muistiin kirjaaminen ja tulkintojen pohdiskelu tukee ihmisen sisäisiä oivalluksia ja vahvistaa itsetuntemusta. Sallamo-Lavi vain kuvaa päässeensä kosketuksiin paljon unia laajemman keinovalikoiman kanssa: transsin, henkioppaiden, kummitusten, henkiparantamisen, selvänäkemisen.
Kirjassa kuvataan muitakin henkimaailman kanssa toimivia suomalaisia. Yhteiseksi tekijäksi mainitaan jonkinlainen herkkyys oudoille ilmiöille.
Luin kirjaa kiinnostuneesti ja eläytyen. En kuitenkaan koe tarvetta lähteä todistelemaan tapahtumien uskottavuutta suuntaan tai toiseen. Kannattaa pitää mielessä rinnastus evankelisluterilaiseen uskoon. Ei peruskristittyjäkään leimata hörhöiksi. Anuirmeli Sallamo-Lavi osaa kertoa omasta vakaumuksestaan yrittämättä tuputtaa näkemyksiään muiden kurkusta alas. Siitä kannattaa ottaa oppia.
Tekstit
Kiitos kommentista ja kiva kun luit arvioni, Salla! Kriittisyys on toinen nimeni... mutta itse aiheesta, eipä enempää sanottavaa kuin jo tuli kirjoitettua - ja mitä sinä ja Ina hyvin kerroitte. Monenlaista mahtuu (kirja-)maailmaan. Ja saa mahtuakin. Ehkä siitä nousee jopa pienimuotoinen buumi, ken tietää. Tämä aihepiiri ei kuitenkaan ole lukulistani kärkipäässä jatkossakaan.
VastaaPoistaTämän kirjan lopussa oleva kirjallisuusluettelo oli mielenkiintoinen, todella laidasta laitaan. Löysin sieltä sellaisiakin kirjoja, joita olen selaillut kirjaston parapsykologiahyllyllä joskus yläasteikäisenä. Kuten totesit, nuorilla on monesti vaihe, jolloin kaikki yliluonnollinen kiinnostaa. Hullua kyllä, esimerkiksi horoskooppikirjojen innokas tutkiminen heijastelee varmaan juuri nuoren ihmisen tarvetta oppia tuntemaan itsensä. Horoskooppien "pakettiratkaisut" antavat siihen tarpeeseen helppoja vastauksia.
VastaaPoista