K-blogin Jenni muisti minua The Gorgeus Blogger -palkinnolla, kiitos siitä! Olen ollut vähän huono vastailemaan näihin haasteisiin, mutta tässä on ollut kivat kysymykset ja on ollut mukava lukea muiden vastauksia.
1. Milloin aloitit blogisi?
Maaliskuussa 2006, joten pian onkin aika viettää virtuaalisia blogisynttäreitä. Tuolloin elettiin jonkinlaista blogibuumia. Eräs opiskelukaveri oli perustanut matkablogin ja toinen käsityöblogin. Mietin, että bloggaus voisi olla kivaa, ja pohdin sopivaa aihetta. Halusin aiheen, josta voi kirjoittaa omalla nimellä, eikä tarvitsisi pelätä henkilöllisyyden paljastumista. Koska olen aina harrastanut lukemista, valitsin kirjat.
2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Aikoinaan Blogilistalle kirjoittamani määritelmä on edelleen aika pätevä: "Kommentoin lukemiani kirjoja ja kerron niiden herättämistä ajatuksista ja mielleyhtymistä. Kerron myös omasta lukijahistoriastani ja suhteesta lukemiini kirjoihin."
Blogiyhteisö on nykyään mahtavan vuorovaikutteinen paikka kirjaharrastajille. Ennen kuin aloitin blogin, olin jo tottunut ja turtunut siihen tunteeseen, että lukeminen on nykymaailmassa jotenkin vanhanaikainen ja epätrendikäs harrastus. Tuntui siltä, että jos totesi satunnaiselle tuttavalleen lukeneensa jonkun kirjan, sai osakseen pitkän katseen nenänvartta pitkin ja kommentin "ei minulla vaan ole aikaa lukea". Netin kautta on hienoa vaihtaa ajatuksia ja tilittää kirjamieltymyksiään muille samanhenkisille. Eikä lukeminen todellakaan ole vanhanaikaista, niin paljon kirjojen ystäviä Suomessa on!
3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Positiivista palautetta olen saanut kirjavalikoiman monipuolisuudesta. Kyllähän täällä näkyykin, että "peruskirjallisuuden" lisäksi pidän mm. historiallisista romaaneista, sarjakuvista ja hömppäviihteestä. Myös pitkiä ja perusteellisia pohdintoja on kiitelty. Toisaalta tiedän, että pitkät jutut ovat monien mielestä tylsiä, ja viralliset verkkokirjoitusohjeet korostavatkin sitä, että pitäisi kirjoittaa lyhyesti. Olen salaa eri mieltä: verkosta ei tila lopu kesken, tänne voi kirjoittaa niin paljon kuin haluaa. Toisaalta, blogini lukijat ovat henkilöitä jotka itsekin harrastavat lukemista, joten jos jaksaa lukea kirjan, jaksaa varmasti lukea myös pitkähkön blogitekstin.
Erityisen kivaa on ollut saada joskus palautetta hyvästä kirjoitustyylistä ja hyvästä kielestä, koska nämä asiat ovat minulle lukijana tärkeitä. Näissähän voi pyrkiä paremmaksi vaikka loppuelämänsä, valmista ei tule koskaan.
Olen myös pohtinut, olisiko blogillani voinut olla pikkupikkuriikkinen osuus siihen, että Minerva-kustantamo aloitti Montgomeryn suomentamattomien kirjojen kääntämisen. Olen blogini neljännessä kirjoituksessa kirjoittanut Montgomery-suhteestani ja ihmetellyt kirjojen kääntämättömyyttä, tätä jatkoin aika monessa Montgomery-kirjoituksessa. Vuonna 2009 Minerva-kustantamo alkoi kääntää Montgomeryja, jo viisi uutta, tasokasta suomennosta on tullut. En tiedä onko tämä sattumaa, ehkä on vähän itserakasta kuvitella että näillä asioilla on jokin yhteys.
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Kun olin blogin aloittanut ja muutaman tekstin kirjoittanut, aloin ymmärtää mikä mahtava paikka lukupäiväkirja netissä onkaan. Saa vuodattaa jonnekin ne kaikki mielenliikahdukset, joita hyvä kirja herättää. Kirjoittamisessa on se merkillinen puoli, että kun alkaa kirjoittaa, huomaa muotoilevansa ajatuksia, joita ei välttämättä etukäteen olisi tiedostanut. On ollut todella mukava jäsentää ja pohtia kirjan herättämiä mietteitä täällä.
Lisäksi ajattelin, että lukupäiväkirja palvelisi niitä lukuharrastajia, jotka etsivät mielipiteitä jostakin kirjasta. Hakusanatilastojen perusteella tämä toteutuukin. Tyypillinen hakusana, jolla blogiini tullaan, on jonkun kirjan tai kirjailijan nimi.
Nykyään olen jo niin tottunut bloggaamiseen, että tuntuu suorastaan välttämättömältä purkaa luetun kirjan ajatukset muistiin, että voi aloittaa seuraavan kirjan "puhtaalta pöydältä".
5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Genrelaajennuksia voisin yrittää. Scifiä lukevat kirjabloggaajat, kuten Booksy, Tessa ja marjis ovat saaneet minut muistamaan, että voisin kokeilla pitkästä aikaa jotain scifiä. Ehkä voisi aloittaa helposta, muistelen että lukioikäisenä lukemani Sheri S. Tepperin Ruohojen maa oli hyvä.
Viime keväänä mietin kirja-aiheisten videoiden tekemistä. Se olisi edelleen toteuttamisen arvoinen idea, mutta pitäisi ensin opetella videoeditoinnin perusteet. Vinkkejä otetaan vastaan. Digikamerallani saa kyllä kuvattua videoita, perus-Canonini riittäisi varmasti ensimmäisen vaiheen tekniseksi laitteistoksi. Voisin vaikka kulkea Senaatintorilla, Kauppatorilla tai Esplanadilla, kuvata nykymaisemia ja lukea ääniraidaksi valittuja pätkiä Kaari Utrion kirjojen epookki-Helsingin kuvauksista. (Tämän idean saa vapaasti napata ja toteuttaa.) Kirja-aiheisille videoille on olemassa oma portaali, Kirjavideo.fi, mutta se tuntuu olevan keskittynyt kirjailijoiden haastatteluihin.
Pohdin myös, pitäisikö ottaa joku kausi jolloin lukisi vain tuhteja klassikoita. Oikein järeiden kirjojen lukemiseen minulla menee helposti kuukauden verran, jospa pyhittäisin jonkun vuoden teemalle "12 kirjaa vuodessa". Silloin voisi tankata antaumuksella kirjallisuuden painavimpia klassikoita. Toisaalta, olen huomannut että joskus paksujen kirjojen kanssa tarvitsee välipalakirjoja, jolloin lukeminen etenee pätkittäin, että ehkä tällaista etukäteisilmoitusta ei tarvitsisi tehdä. Muutenkin pyrin välttämään "pakkolukemista", siksi en ole uskaltanut laittaa monen bloggaajan suosimaa "nyt luen" ilmoitusta näkyviin, koska voihan olla että mielihalut lukuvalintojen suhteen pomppivat.
En nimeä tätä palkintoa kenellekään erikseen, jokainen halukas saa tämän vapaasti napata omaan blogiinsa. :)
1. Milloin aloitit blogisi?
Maaliskuussa 2006, joten pian onkin aika viettää virtuaalisia blogisynttäreitä. Tuolloin elettiin jonkinlaista blogibuumia. Eräs opiskelukaveri oli perustanut matkablogin ja toinen käsityöblogin. Mietin, että bloggaus voisi olla kivaa, ja pohdin sopivaa aihetta. Halusin aiheen, josta voi kirjoittaa omalla nimellä, eikä tarvitsisi pelätä henkilöllisyyden paljastumista. Koska olen aina harrastanut lukemista, valitsin kirjat.
2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Aikoinaan Blogilistalle kirjoittamani määritelmä on edelleen aika pätevä: "Kommentoin lukemiani kirjoja ja kerron niiden herättämistä ajatuksista ja mielleyhtymistä. Kerron myös omasta lukijahistoriastani ja suhteesta lukemiini kirjoihin."
Blogiyhteisö on nykyään mahtavan vuorovaikutteinen paikka kirjaharrastajille. Ennen kuin aloitin blogin, olin jo tottunut ja turtunut siihen tunteeseen, että lukeminen on nykymaailmassa jotenkin vanhanaikainen ja epätrendikäs harrastus. Tuntui siltä, että jos totesi satunnaiselle tuttavalleen lukeneensa jonkun kirjan, sai osakseen pitkän katseen nenänvartta pitkin ja kommentin "ei minulla vaan ole aikaa lukea". Netin kautta on hienoa vaihtaa ajatuksia ja tilittää kirjamieltymyksiään muille samanhenkisille. Eikä lukeminen todellakaan ole vanhanaikaista, niin paljon kirjojen ystäviä Suomessa on!
3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Positiivista palautetta olen saanut kirjavalikoiman monipuolisuudesta. Kyllähän täällä näkyykin, että "peruskirjallisuuden" lisäksi pidän mm. historiallisista romaaneista, sarjakuvista ja hömppäviihteestä. Myös pitkiä ja perusteellisia pohdintoja on kiitelty. Toisaalta tiedän, että pitkät jutut ovat monien mielestä tylsiä, ja viralliset verkkokirjoitusohjeet korostavatkin sitä, että pitäisi kirjoittaa lyhyesti. Olen salaa eri mieltä: verkosta ei tila lopu kesken, tänne voi kirjoittaa niin paljon kuin haluaa. Toisaalta, blogini lukijat ovat henkilöitä jotka itsekin harrastavat lukemista, joten jos jaksaa lukea kirjan, jaksaa varmasti lukea myös pitkähkön blogitekstin.
Erityisen kivaa on ollut saada joskus palautetta hyvästä kirjoitustyylistä ja hyvästä kielestä, koska nämä asiat ovat minulle lukijana tärkeitä. Näissähän voi pyrkiä paremmaksi vaikka loppuelämänsä, valmista ei tule koskaan.
Olen myös pohtinut, olisiko blogillani voinut olla pikkupikkuriikkinen osuus siihen, että Minerva-kustantamo aloitti Montgomeryn suomentamattomien kirjojen kääntämisen. Olen blogini neljännessä kirjoituksessa kirjoittanut Montgomery-suhteestani ja ihmetellyt kirjojen kääntämättömyyttä, tätä jatkoin aika monessa Montgomery-kirjoituksessa. Vuonna 2009 Minerva-kustantamo alkoi kääntää Montgomeryja, jo viisi uutta, tasokasta suomennosta on tullut. En tiedä onko tämä sattumaa, ehkä on vähän itserakasta kuvitella että näillä asioilla on jokin yhteys.
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Kun olin blogin aloittanut ja muutaman tekstin kirjoittanut, aloin ymmärtää mikä mahtava paikka lukupäiväkirja netissä onkaan. Saa vuodattaa jonnekin ne kaikki mielenliikahdukset, joita hyvä kirja herättää. Kirjoittamisessa on se merkillinen puoli, että kun alkaa kirjoittaa, huomaa muotoilevansa ajatuksia, joita ei välttämättä etukäteen olisi tiedostanut. On ollut todella mukava jäsentää ja pohtia kirjan herättämiä mietteitä täällä.
Lisäksi ajattelin, että lukupäiväkirja palvelisi niitä lukuharrastajia, jotka etsivät mielipiteitä jostakin kirjasta. Hakusanatilastojen perusteella tämä toteutuukin. Tyypillinen hakusana, jolla blogiini tullaan, on jonkun kirjan tai kirjailijan nimi.
Nykyään olen jo niin tottunut bloggaamiseen, että tuntuu suorastaan välttämättömältä purkaa luetun kirjan ajatukset muistiin, että voi aloittaa seuraavan kirjan "puhtaalta pöydältä".
5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Genrelaajennuksia voisin yrittää. Scifiä lukevat kirjabloggaajat, kuten Booksy, Tessa ja marjis ovat saaneet minut muistamaan, että voisin kokeilla pitkästä aikaa jotain scifiä. Ehkä voisi aloittaa helposta, muistelen että lukioikäisenä lukemani Sheri S. Tepperin Ruohojen maa oli hyvä.
Viime keväänä mietin kirja-aiheisten videoiden tekemistä. Se olisi edelleen toteuttamisen arvoinen idea, mutta pitäisi ensin opetella videoeditoinnin perusteet. Vinkkejä otetaan vastaan. Digikamerallani saa kyllä kuvattua videoita, perus-Canonini riittäisi varmasti ensimmäisen vaiheen tekniseksi laitteistoksi. Voisin vaikka kulkea Senaatintorilla, Kauppatorilla tai Esplanadilla, kuvata nykymaisemia ja lukea ääniraidaksi valittuja pätkiä Kaari Utrion kirjojen epookki-Helsingin kuvauksista. (Tämän idean saa vapaasti napata ja toteuttaa.) Kirja-aiheisille videoille on olemassa oma portaali, Kirjavideo.fi, mutta se tuntuu olevan keskittynyt kirjailijoiden haastatteluihin.
Pohdin myös, pitäisikö ottaa joku kausi jolloin lukisi vain tuhteja klassikoita. Oikein järeiden kirjojen lukemiseen minulla menee helposti kuukauden verran, jospa pyhittäisin jonkun vuoden teemalle "12 kirjaa vuodessa". Silloin voisi tankata antaumuksella kirjallisuuden painavimpia klassikoita. Toisaalta, olen huomannut että joskus paksujen kirjojen kanssa tarvitsee välipalakirjoja, jolloin lukeminen etenee pätkittäin, että ehkä tällaista etukäteisilmoitusta ei tarvitsisi tehdä. Muutenkin pyrin välttämään "pakkolukemista", siksi en ole uskaltanut laittaa monen bloggaajan suosimaa "nyt luen" ilmoitusta näkyviin, koska voihan olla että mielihalut lukuvalintojen suhteen pomppivat.
En nimeä tätä palkintoa kenellekään erikseen, jokainen halukas saa tämän vapaasti napata omaan blogiinsa. :)
Minulla on ihan sama tuon "nyt luen" -ajatuksen kanssa. Huomaan usein, että vaikka sanoisin jollekin, että luen tämän saman kirjan pian loppuun ja samassa mielenkiintoni katoaa ja tartun johonkin muuhun. Parempi olla lupaamatta. :)
VastaaPoistaRiittää, että nyt pakolliset luentoihin luettavat kirjat tulee luettua, vaikka niistäkin mieli vaeltelee toisten teosten pariin.
Samma här, ei uskalla julistaa mitä lukee, voi mennä valheellisen mainonnan puolelle jos kirja jää kesken :-)
VastaaPoistaSitä paitsi mieliala vaihtelee, tilanteet samoin, on kiva säilyttää vapaus ottaa se kirja, joka käteen tuntuu kurkottelevan.
Ja jos ei ole tullut suoraan sanotuksi niin sanotaan nyt tässä: fanitan täysillä blogiasi ja sitä miten kirjoitat. Sujuvaa ja ilmaisuvoimaista tekstiä joka kerta. Täällä Pohjanmaalla sanottaisiin: priimaa pukkaa, priima pukkaa :-D
Niin totta - kirjasta (ja samalla muustakin) löytää päänsä sisältä aivan uusia ajatuksia, kun vaikutelmia alkaa kirjoittaa. Jotenkin myös buustaa se, että tietää jonkun muunkin niitä ajatuksia lukevan. Vaikka suosittelen kyllä paljon lukeville ajatusten muistiinpanoa, vaikkei niitä julkaisisikaan. Nuo lukuhaasteet tuntuvat minustakin vähän ahdistavilta, koska lukemisen valinta on vähän mystinen ja intuitiivinen juttu ja sitä on hauska seurata - yksi aihe johtaa toiseen kunkin kirjan myötä ja kohta on huomaavinaan jonkin loogisen kaaren aihevalinnoissaan. Ehkä vuosien kuluttua voi jopa blogiarkistosta nähdä, mitkä aiheet milloinkin ovat olleet itseä lähellä... Mutta kiitos Salla monesta hyvästä lukuvinkistä, selkeää ja asiantuntevaa blogiasi on ilo lukea.
VastaaPoistaNo onpas kiva että löytyy muitakin jotka ajattelevat näin. Minäkään en ole haasteisiin tarttunut vaikka kiinnostuneena niitä seuraankin, juuri sen vuoksi että ei tee mieli pakottaa itseään. Tosin esimerkiksi 10 klassikkoa -haasteessa saattaa tulla osumia joka tapauksessa, johan mä luin Siepparin ruispellossa joka siihen sopisi. Vaikka luen kyllä klassikoita samasta syystä kuin muitakin kirjoja - viihtyäkseni.
VastaaPoistaBooksy kiitos - ja kyllä mäkin olen jo oppinut että sinun blogissasi on laatutakuu, aina kun sinne tulee uusi juttu niin tietää että mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää luettavaa on luvassa. Ei sitten paineita tästä. ;)
Arja, minullakin yksi taka-ajatus oli että voi vähän yrittää tilastoida lukemisiaan. Tosin sen verran sekalaista kamaa on kertynyt, että helpointa on tilastoida negaatioiden kautta. Esimerkiksi dekkareita luen näköjään melko vähän, ei ole pitkään jatkunut dekkaribuumi minuun pahemmin tarttunut. Samoin kaavamaisimmasta fantasiasta olen tainnut kasvaa ulos.
Sinä todella hallitset hyvän, oikeaoppisen suomen kielen ja kirjoitat taitavasti! Juttujasi on aina ilo lukea jo pelkästään senkin takia - vaikka sisältökin on tietysti tärkeää :--)
VastaaPoistaTämä haaste oli kyllä harvinaisen mukavaa luettavaa :). Sinun bloggauksillesi on kyllä tyypillisiä, että vaikka ne olisivat pitkiä ja syvällisiäkin, ne pysyvät silti helppolukuisina. Luulen, että tuo lyhyyden suositus pätee lähinnä teksteihin jotka ihmisten on luettava halusivatpa tai eivät.
VastaaPoistaMinäkään en enää oikein uskalla tehdä "seuraavaksi luettavaa" -lupauksia, sillä välillä hyväkin kirja voi jäädä kesken tai siihen ei jaksa edes tarttua jos ei vain tunnu siltä.
Olen muuten myös harkinnut videopostauksen tekoa, tosin se tulee olemaan ihan vaan omalla pärställä. Pieniä kuvausharjoituksia tosin vaaditaan vielä täälläkin. Maisemat taustana kuulostivat myös aivan ihanilta!
Hei Salla ja onnittelut tunnustuksesta! Olet ensimmäinen kirjabloggaaja, jonka blogia aloin seurata. Sinulla on hyvä kirjoitustyyli ja tekstisi ovat kiinnostavia, vaikka en itse kirjaa lukisi, niin on mukava lukea kokemuksistasi ja terävää analyysiasi. Minäkin olen miettinyt tuota postausten pituutta juuri sen takia, kun ohjeistetaan kirjoittamaan lyhyesti ja itse en aina todellakaan kirjoita lyhyitä juttuja blogiini. No niitä lukee, ken jaksaa.
VastaaPoistaOlen yrittänyt esittää myös kääntämistoiveita joistain kirjoista ja tulen niitä sitten myöhemminkin esittämään. Hienoa, että Minerva lähti kääntämään Montgomeryn kirjoja Sisko Ylimartimon avustuksella!
Kiitos kaikille. :) Ja minäkin kyllä mielelläni luen pitkiä blogikirjoituksia. Antakaa mennä vaan!
VastaaPoistaHei, jos tykkäsit Tepperin Ruohojen maasta, niin kokeile ihmeessä myös muita Teppereitä joskus - yksi omista suosikeista on Portti naisten maahan. Tykkään!
VastaaPoistaPeesaan Rooibosta, Portti naisten maahan on minunkin suosikkejani; on mulla tosin englanniksi joten suomennoksesta en tiedä.
VastaaPoistaHyvä tietää, pietäänpä mielessä!
VastaaPoista