Minulla on fiilis, että joskus lukioikäisenä seurasin ainakin vähän nykyrunouden uutuuksia, mutta nykyään en ole mitenkään erityisen hyvin kärryillä uusien runokokoelmien suhteen. Marianna Kurton nimi kuulosti sentään etäisesti tutulta, varmaan Hesarin aiempien arvioiden kautta. Auringon koko voimalla on Kurton kolmas runokokoelma.
Pidin kokoelmasta kovasti. Ihanaa, että on rohkeutta valita iso aihe: eurooppalaisen historian tunnetuimpia tarinoita, voittoisa Napoleon joka karkoitettiin tappion jälkeen St. Helenan saarelle. Runoissa ei tarvitse olla kirjoittamassa historiaa - tunnelmat ja välähdykset riittävät. Runoissa vuorottelevat yksinäinen Napoleon saarellaan ja lapsuuttaan, nuoruuttaan ja mennyttä keisarinnan loistoa muisteleva Joséphine. Tai eihän henkilöitä nyt aivan tarkasti edes nimetä, heistä käytetään enimmäkseen lyhenteitä N. ja J.
Tämän aamun Hesarin kulttuurisivuilla puolestaan oli Mervi Kantokorven nasakka puolustuspuhe nykyrunoudelle. Jutun voi lukea Hesarin maksullisilta sivuilta, otsikko on Vai että kevytmodernismia, ja teksti alkaa näin: "Kritiikin uutisissa (1/2011) kirjallisuuskriitikko Maaria Pääjärvi avaa keskustelun "kevytmodernismiksi" kutsumastaan 2000-luvun runoudesta. Tämä hyvän maun runous on valtavirtaistunutta modernismia, jota luonnehtii tiiviys, kauneus, kuvallisuus ja runominän läsnäolo. " Enpä osaa näin suoralta kädeltä sanoa mahtaako Kurton kokoelma olla "kevytmodernismia" vai ei, mutta mukavaa luettavaa se kuitenkin oli. Iso teema antoi sen verran tarinallisuutta, että runoja pystyi lukemaan jatkumona, ja runot säilyivät minun makuuni riittävän konkreettisina. Kuitenkin Kurtolla on mukavan itsevarma ote kirjoittamiseen: teksti on vahvaa ja toimivaa. Mirkka Rekolan ja Sirkka Seljan tyyleistä nousi etäisiä mielleyhtymiä.
Mukana on typografialla leikittelyä. Kielikuvat ovat usein arvoituksellisia. Parissa kohti vilahtaa moderni sana, joka rikkoo historiallisen illuusion:
"Jos minut kastettaisiin valkoisessa kirkossa technicolor-saarella saisinko pitkän ja kauniin nimen, niin pitkän ettei se olisi nimi, valkoisessa mekossa saisin jasmiinit ja appelsiinit, värit, häikäistyisin, näkisinkö mitään. Kolibri olisi kämmenellä kaunis ja räpyttelisi, siipiään, silmiään, tuntuisi poskiluissa asti."
Moderni runous viehättää minua samasta syystä kuin moderni taide: ei kaikkea ole pakko "ymmärtää", vaan voi antautua kuuntelemaan omia mielleyhtymiään, joita taideteos synnyttää. Oikein tuntee, kun aivoissa kihisee, kun jokin harvoin käytetty aivojen osa joutuu töihin, ratkomaan arvoituksia ja kaivelemaan uusia merkitysyhdistelmiä. Ja lisäksi runokokoelmat ovat usein nopealukuisia, joten jos epäröi itselleen tuntemattomiin runoihin tarttumista, voi lohduttautua sillä ettei yksittäisissä runokirjoissa yleensä ole kovin paljon sivuja, paksut kokoomateokset ovat toki erikseen. :)
Kannesta en osaa ihan varmasti sanoa tykkäänkö vai en. Tavallaan hieno, tavallaan tuntuu vähän liikaakin retrografiikan kierrätykseltä.
Ps. Kevytmodernismista löytyi Maaria Pääjärven omasta blogista tyhjentävä kuvaus. ;)
Tekstit
Kerroit niin kiehtovasti tuosta runokokoelmasta, että uskon hankkivani sen aika pian. Pitääpä mennä kirjakaupan hyllyille selailemaan.
VastaaPoistaVahinko, kun muuten upea kansi on pilattu tuolla tekstillä! Aivan silmiä häikäisee.
Käyhän ihmeessä tutustumassa tähän! Jäin miettimään että ehkä tuossa kannessa minua häiritsi, että kovin on synkät värit vaikka nimessä mainitaan aurinko. Vaikka ehkä kannen tekijä on nimenomaan päättänyt välttää ilmeisiä aurinkovärejä kuten keltaista... Sininen on kyllä sinänsä osuva että merta, tuulta ja muuta luontoa löytyy näistä runoista.
VastaaPoistaHei Salla, olen seurannut blogiasi jonkin aikaa, pidän siitä kovasti. Lisään omasta puolestani vielä palasen kevytmodernismipeliin, vastasin Mervi Kantokorven kommenttiin täällä:
VastaaPoistahttp://www.luutii.ma-pe.net/?p=318
En ole itse vielä lukenut Marianna Kurton kokoelmaa, mutta olen kuullut hänen lukevan joitakin tekstejä siitä. Hyviltä kuulostivat.
Kiitos Maaria! Täytyykin tulla lukemaan. Kevytmodernismismi-kirjoituksesi oli siinä mielessä osuva, että minä ainakin olen pyöritellyt juuri noita samoja fraaseja kuvaillessani runoja... :)
VastaaPoista