torstai 20. toukokuuta 2010

Blogin ulkoasun päivitys

Blogini täytti keväällä neljä vuotta, joten juhlistetaan sitä näin jälkikäteen, kun blogin uusi ulkoasu valmistui. Joissakin blogipalautteissa on kaivattu värikkäämpää ulkoasua. Pidin tiukasti kiinni neutraalista bloggerin vakiopohjasta, koska olen ajatellut että kirjablogissa, aivan kuten kirjassakin, teksti on pääosassa. Vilkkuvälkkypohjalta lukeminen on ärsyttävää. Vähitellen kuitenkin aloin ajatella, että ehkä persoonalliseen pohjaan olisi kiva panostaa, varsinkin kun se vanha on käytössä todella monessa blogissa (mikä ei ole ihme, koska se on niin selkeä ja helppolukuinen). Ajattelin ensin kokeilla itse muokata blogia uuteen uskoon, mutta koska en moneen kuukauteen ehtinyt ja jaksanut, vaikka asia mielessä olikin, niin noudatin perussääntöä, jonka mukaan kannattaa ulkoistaa kaikki, mikä ei ole omaa ydinosaamista. Uuden ulkoasun toteutti Cloud9:n Jani, kiitos sinne! Voin suositella Janin palveluja. :) Yläpalkin kuva on iStockista ja pääotsikon Athelas Italic -fontti on ostettu Type Togetherista.

Kuten olette huomanneet, olen jo jonkin aikaa lisännyt blogipostauksiin kuvan kirjasta. Sain joululahjaksi kameran ja päätin alkaa lisätä kuvia myös blogini enemmän, osittain tuon palautteenkin vuoksi. Tässäkin olin pitkään fanaattinen, ja tietoisesti en halunnut lisätä blogiin kirjan tai kirjailijan kuvaa. Perusteena se, että kirja on sama, näyttipä kirja millaiselta tahansa. Ei esimerkiksi ole väliä, mitä painosta lukee, sama teksti siellä on, vaikka kuinka olisi koreat kuoret. Samoin ilmeisesti jopa kirjailijoilla alkaa olla ulkonäköpaineita. Tämän voi päätellä siitä, että esimerkiksi kirjojen markkinoinnissa hyödynnetään innokkaasti niitä kauniita ja komeita kirjailijoita, vaikka rumempikin kanssakirjailija taatusti ihan yhtä laadukasta tekstiä voi tuottaa. En ole halunnut olla puffaamassa tätä ilmiötä. Kuvien lisäämistä pohtiessani päätin myös, että yritän näyttää hyvää esimerkkiä enkä enää kopsaile satunnaisia kirjankansikuvia sieltä mistä niitä löytyy. Käytän itse ottamiani kuvia tai kustantamojen virallista, mediakäyttöön tarkoitettua materiaalia. Ja meinasinpa muokata myös vanhoja kirjoituksia lisäämällä niihinkin kuvia - kunhan jaksan järjestää jonkun superkuvaussession... Muistakaa silti, että kirjan voi lukea myös erinäköisenä painoksena. ;)

Muitakin uusia toiminnallisuuksia minulla on ollut mielessä. Sitten iski haikeus: mitä vanhalle rakkaalle blogilleni tapahtuu? Jos alan muokkaamaan ja myllertämään kaiken uusiksi, harmittaa jos paluuta vanhaan ei olekaan. Päätin ratkaista tilanteen ottamalla blogistani paperitallenteen. Siinä blogi on tallessa kronologisessa järjestyksessä ja alkuperäisasussaan. Vanhojen blogijuttujen lukeminen järjestyksessä olikin todella mukavaa ja monia kirjamuistoja ja lukijoiden antamia kirjavinkkejä tuli mieleen. Koska neljän vuoden tekstien tulostelu yksi kerrallaan olisi ollut hirmuinen urakka, tein niin että otin ensin joka jutusta pdf-tulosteen, tallensin pdf:t järjestyksessä usb-tikulle ja vein tikun Kopio-Niiniin. Siellä blogi tulostettiin ja mapitettiin nätisti järjestykseen. Aika massiivinen mappi tulikin, vai mitä:

Yksi uusi laajennus, joita olen miettinyt, on pyörinyt netissä jo vähän aikaa: avasin Twitter-tilin. Se on ollut vielä kokeilun asteella: tweettaan englanniksi ja puffaan suomalaisia kirjoja, samoin tietenkin kommentoin muunmaalaisiakin kirjoja. Tutustuin Twitteriin ja kokeilin tehdä hakuja eri kirjailijoiden perusteella. Eipä löytynyt mitään Pentti Saarikoskesta tai Veikko Huovisesta. Nyt löytyy - tai pitäisi löytyä, sillä tällä hetkellä Twitterin haussa on näköjään joku vika, "older tweets are temporarily unavailable". Twitter-näkyvyyttä sen sijaan oli esimerkiksi Mika Waltarilla ja kaikkein eniten tietenkin Sofi Oksasella, josta löytyi monta tweettiä. Kiva väline. Jos bloggaus sallii rönsyt, niin Twitterin vahvuus on juuri tiivistämisessä.

Lisäksi olen miettinyt kirja-aiheisten Youtube-videoiden tekemistä, mutten ole vielä keksinyt sopivia tapoja. Yksi tapa olisi käydä kuvaamassa lyhyesti kirjojen tapahtumapaikkoja ja kertoa niistä, mutta maantieteellinen sijainti asettaa tietenkin omat rajoituksensa. :) Muutaman korttelin päässä on esimerkiksi muistolaatta Pentti Saarikosken asumisesta Fredrikinkadulla, siitä olisi helppo aloittaa. Mutta vaikka Tuulen viemää -aiheisten videoiden teko vaatisi jo paljon enemmän mielikuvitusta. Saa nähdä mitä tapahtuu! Ja kuten moni muukin bloggaaja, olen välillä miettinyt, mitä keinoja voisi olla saada blogista tuloja. Eiköhän niitäkin tule tässä viriteltyä.

Kirjan ja ruusun päivänä Hesarissa oli koko kulttuuriosaston etusivu pyhitetty kirjallisuuskritiikille ja verkkokritiikille. Oli mahtavaa että kirjablogitkin saivat näin näkyvästi huomiota! Olenkin vähän seuraillut, että koska kirjablogit alkavat saada samanlaista näkyvyyttä kuin vaikka ruoka- tai muotiblogit. Parin kommentin verran keskusteluakin juttu aiheutti.

Kuten sanoin, hienoa että blogit saavat huomiota, mutta muutama kohta tuossa kirjoituksessa on, joihin tekee mieli inttää vastaan. Ensinnäkin jo otsikko: henkilökohtaisuus hämärtää blogien kirja-arvioita. En tietenkään voi puhua muiden puolesta kuin omastani, mutta minun blogini suhteen tuossa on jo kaksi hieman harhaanjohtavaa väitettä:

Ovatko tämän blogin jutut kirja-arvioita? Palautteen perusteella todella moni lukee näitä kirja-arvioina. Ei se huono tulkinta ole. Muttaa blogin perustamisen motiivi minulla oli aloittaa lukupäiväkirja, siis kirjoittaa muistiin ne ajatukset, joita kirjan lukeminen minussa herättää. Ennen ne ajatukset jäivät päähän surraamaan, nyt olen voinut jäsentää ne blogiini ja jopa vaihtaa ajatuksia muiden lukijoiden kanssa. Kirja-arvioiksi en näitä tekstejä kirjoita. Tämä vapaamuotoisuus ja henkilökohtaisuus on ollut riemastuttavan vapauttavaa - ei tarvitsekaan olla objektiivinen, vaan saa olla rehellisen subjektiivinen. "Oikeita" kirja-arvioitani on julkaistu mm. Etelä-Saimaassa, niitä voi selata Kritiikkiportin kautta tekemällä haun nimelläni. Lista ei ole kattava, sillä Etelä-Saimaa tiukensi vuodenvaihteessa linjaa, siellä päätettiin rajata netissä ilmaiseksi jaettavan sisällön määrää ja keskittyä paperilehteen. Harmi minun kannaltani, mutta ymmärrettävää lehden kannalta. Tuskinpa kuulun noihin kirjoituksessa mainittuihin 6-12 oikeasti hyvään Suomessa vaikuttavaan kirjallisuuskriitikkoon, mutta eivätköhän nuo lehtijuttuni ole ainakin muodollisesti sillä lailla pätevää kirjallisuuskritiikkiä, kuin Sirpa Pääkkönen tarkoittaa.

Harmillista on myös sivulauseessa ilmenevä vanhojen kirjojen vähättely - eikö kirjan lyhyt kaupallinen elinkaari olekaan harmillinen asia ja eivätkö vanhatkin kirjat ansaitse näkyvyyttä? Tavallinen kirjastossa kävijä lainaa ja lukee kaikenikäisiä kirjoja, ei vain kuumimpia uutuuksia.

Henkilökohtaisuus ei siis mielestäni hämärrä näitä blogijuttujani, vaan on olennainen osa niitä. "Perinteisessä" kirjallisuuskritiikissä kun on mielestäni kaksi ulottuvuutta: kirja ja kirjailija. Lukupäiväkirjassa mukana on myös kolmas ulottuvuus: lukija. Lukijathan voivat lukea kirjoja aivan sillä lailla kuin haluavat, oikein tai väärin, oikealta vasemmalle tai alhaalta ylös. Mahtavia esimerkkejä on linkkilistaltani löytyvässä jämsäläisten oppilaiden lukupäiväkirjoissa. Niissä ei kuvia kumarreta eikä kirjoja sijoiteta välttämättä millään lailla kirjallisuuden kaanoniin. Oppilaat lähestyvät kirjoja tasan tarkkaan vain omasta näkökulmastaan käsin.

Siinä olen Pääkkösen kanssa samaa mieltä, että blogien taso vaihtelee. Yritän usein bongata vaikka Blogilistan kautta kirja-aiheisia blogeja. Moni ainakin väittää kirjoittavansa kirjoista, mutta käytännössä blogi saattaakin olla täynnä tarinoita tiskivuoroista tai työkiireistä ja kirjajutut ovat jääneet jalkoihin. Usein kyllästyn nopeasti enkä jaksa etsiä lisää. Lisäksi joskus hyvät blogit katoavat: harmittaa kun esimerkiksi Koskikaran hyvää blogia ei enää olekaan näkyvillä. Olen itse pyrkinyt kirjoittamaan vain kirja-aiheisilla otsikoilla, vaikka onhan tässä pari poikkeusta vuosien aikana ollut, niin kuin tämänhetkinenkin jaaritus.

Kirjablogien hyvä puoli on se, että niistä tosiaan löytää kirjavinkkejä. Itse olen lukenut esimerkiksi Marenkikeijun Nono-blogin innoittamana. Joskus kirjat ovat synnyttäneet suorastaan meemejä. Esimerkiksi Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä on käsitelty Kirjatohtorin, minun, Morren ja Grezenin blogeissa.

Blogisyntymäpäivälahjaksi toivoisinkin Sinulta, arvon lukija, pientä palautetta: oletko lukenut jonkun kirjan blogini innoittamana ja jos olet, minkä? Lukijapalautteita aika ajoin on tullut aiheen tiimoilta, mutta koetetaan kerätä tähän vähän pitempää listaa, jos lukukokemuksia on blogin kautta syntynyt. :)

Kiitos tähänastisesta blogikokemuksesta - Sallan lukupäiväkirjalla on melkein 800 lukijaa viikossa ja yhteensä sivulla on käyty 125 000 kertaa. Suosituinta juttua, Aleksis Kiven Seitsemää veljestä, on luettu melkein 11 000 kertaa. Minulla on ollut mukavaa, toivottavasti teilläkin!

23 kommenttia:

  1. Hieno uusi ulkoasu! :-)

    VastaaPoista
  2. Ihana ulkoasu tosiaan! Linjoilla pysytään :)

    VastaaPoista
  3. Todella hieno tämä uusi ulkoasu!

    Niin, mie löysin tänne joskus aikoinaan, kun etin Wikipediasta tietoa L. M. Montgomerysta; siellä oli viite/lähde siun blogiisi. Tämä olikin sitte ensimmäinen kirjablogi, johon tutustuin, nyttemmin seuraan tosi monta muutakin.

    Tämän blogin pohjalta olen lukenut paljonkin, ainakin Jude Deveraux'lta Tunteiden talon, Ylämaan laulun, Villiorkidean ja lukuisia muita; Jari Tervon Pyhiesi yhteyteen; Mika Waltarin Johannes Angelosta aloitin, jäi kesken; Amélie Nothombin Antikristan; Majgull Axelssonin Huhtikuun noidan, Ravilon Mesimarjani, pulmuni, pääskyni ja Pahan tytär, joista sinulla tosin ei ole arvioita, mutta blogisi kautta Ravilosta kiinnostuin; Lionel Shriverin Poikani Kevinin; Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan aloitin, jäi kesken; Pirjo Rissasen Posliinihäät ja Sarah Watersin Yövartiota aloitin, jäi kesken.

    Oho, olipas niitä monta. Noiden lisäksi olen ajatellut lukea"vanhojen suomalaisäijien" eli Turusen, Ahon, Huovisen & kumpp. tuotantoa.^^
    Ja juu, on miullakin ollut hauskaa! :)

    VastaaPoista
  4. Anteeksi äskeinen töpeksimiseni. Yritän uudelleen:

    Olen siis pitänyt puhdasta vanhanaikaista (?) kirja-arviointiblogia vuodesta 2006; henkilökohtaisuudet ovat jääneet kirjojen arviointeihin. Jos niin kuin kiinnostaa:

    Luetut 2006-2010
    http://luetut.blogspot.com/

    VastaaPoista
  5. Blogisi uusi ilme on erinomaisen raikas, ilo silmälle.

    Ilo se on muutenkin. Kirjablogeja on tosiaan aika vähän, joten sinun neljävuotias urasi on todella hieno.

    Minähän aloitin Koskikaran vähän sinun blogisi linjoilla, vaikka se sitten tuppasi eksymään milloin mihinkin. Yksi ratkaisevia lopetussyitäni oli se, että minun on hieman mahdotonta kirjoittaa omalla nimelläni. Silti myönnän tietyt arvostelut anonymiteettia kohtaan oikeiksi.

    Luen juuri Juha Seppälän Paholaisen haarukkaa - kirjailijahan myös bloggasi Satakunnan kansan puitteissa melko pitkään. Se miten hän purkaa blogikokemuksia kirjaan, kertoo myös aika tarkasti omia syitä, miksen enää jatka. Hän siis osuu.

    Sinun suositustesi pohjalta tutustuin Hilkka Raviloon. Hän on hyvä kirjailija, mutta kuten joskus ennenkin olen havainnut, kirjamieltymykset ovat ennen kaikkea mieltymyksiä, joille haetaan hyviä perusteita. Mieltymysten synty taas lienee jo psykologiaa.

    Erinomaista jatkoa sinulle, on upeaa, kun jaksat kirjoittaa näitä.

    Koskikara - Hannah

    VastaaPoista
  6. Erittäin komia uusi ulkoasu blogillasi!

    En muista olenko poiminut sulta kirjavinkkejä (luultavasti), sillä poimin niitä niin ahkeraan joka paikasta. Se, että kirjoitan omaa kirjablogiani omalla nimelläni tuli kuitenkin sulta; nimimerkkiaikanakin sääntöni oli kirjoittaa asioita, jotka voisin sanoa myös päin naamaa.

    Itse en ole koskaan miettinyt, miten blogista voisi hyötyä rahallisesti. Vaikka tekstini promoavatkin kirjoja ilmaiseksi, minulle ei tulisi koskaan kuuloonkaan lähteä kapitalismin junaan niin rankasti. Tietyssä mielessä rahallinen vapaus tarkoittaa myös mielen vapautta: kukaan ei voi päättää mihin suuntaan tekstini voivat mennä ja mistä voin kirjoittaa.

    VastaaPoista
  7. Kiitos tähänastisista! Almafiina: kivaa että noin monta vinkkiä on löytynyt! Mette: sinun blogisi on varmaan niitä ihan ensimmäisiä toisia kirjablogeja, joihin olen tutustunut, ja käyn sitä säännöllisesti vilkuilemassa. Hanna'h: mahdatkohan olla siviilissä joko jonkun kustantamon johtohahmo, kirjakauppaketjun sisäänostaja tai jonkun apurahainstituution vastuuhenkilö? :) Yritin miettiä syitä, miksi omaa nimeä ehdottomasti ei voisi käyttää... Hreathemus: ei mulla mitään kovin rankkoja juttuja ole mielessä, mutta mainosmyyntiä saatan yrittää, todistetusti mainoksia on joissakin blogeissa nähty.

    Yritin muistella blogin käynnistystä, miksi tein päätöksen pitää blogia omalla nimellä enkä nimimerkillä. Eräs siihen vaikuttava asia oli, etten halunnut ajautua mihinkään "salailumoodiin" - että pitäisi hirveästi pelätä, että henkilöllisyyteni paljastuu. Päätin että parempi valita sellainen aihe, jota voi reippaasti pitää omalla nimellään.

    VastaaPoista
  8. Hannah23.5.10

    Oi ei, lähdit etsimään syitä väärästä päästä, kun niitä pitää etsiä kaikenlaisen pätevyyden puuttumisesta. Sinä olet kriitikko muutoinkin, ja blogi sopii kuvaan. Muutoinkin aika jolloin blogit olivat villejä, vapaita ja vastuuttomia alkaa olla jo ohi. Nyt ne ovat muuttuneet kanaviksi, joita käyttää niin lehdistö kuin poliitikotkin. Siksi kirjablogistinkin on jo syytä olla vähintään kirjallisuudenopiskelija, tai jotain mainitsemasi kaltaista, jotta mielipiteelle olisi jokin tausta. Lukijuus ei välttämättä ole enää tarpeeksi.

    VastaaPoista
  9. Tästä blogista olen saanut idean, että voisin ruveta lukemaan nuoruusvuosieni lempikirjoja (vanhanaikaisia tyttökirjoja siis) uudestaan. Vielä en ole aloittanut, mutta aion todellakin tehdä sen =)

    VastaaPoista
  10. Hups, Hannah. Minä olen sitä mieltä, että lukijuus nimenomaan on se tarpeellinen. Jos kustantajan edustajat kirjoittavat ammattikriitikoille ja nämä taas kirjailijoille, ja he yliopiston professoreille, niin kirjat nostetaan tukasta ilmaan vaaleanpunaisen hattaran päälle. Kirjallisuus ja lukeminen ovat kuin Herakleen tarinan jätti Antaios; kosketus Äiti Maahan on aina säilytettävä, muuten ollaan mennyttä jättiä.

    VastaaPoista
  11. Minäkin olen sitä mieltä, että juuri tavallisten lukijoiden mielipiteille netissä on tilaa! Sitä paitsi minullakin bloggaus alkoi ensin ja sitten vasta juttupalkkiopohjaisten kritiikkien kirjoitus. Blogi toimi suorastaan työnäytteenä!

    VastaaPoista
  12. Tännehän on tullut pitkä kirjoitus sitten viime näkemän! Kiinnostavia pohdit!

    Minä tykkään, että blogissa on kuvia. Jotenkin koen, että netistä on kuitenkin sen verran hankalampaa lukea kuin paperilta, että mielelläni otan joukkoon kuvia piristämään ja jaottamaan tekstiä. Minä otan myös aina itse omat kuvani niin ei tarvitse miettiä loukkaanko jotain tekijänoikeuksia jossakin.

    Minulla ei muuten ole edes varmuuskopiota blogistani. Pitäisi ottaa pian. Ihan kamalaa, jos Vuodatus joskus kaatuu ja monen vuoden tekstit katoavat bittiavaruuteen… Olen vaan niin laiska copy-pastaamaan…

    Noi Youtube-video-ideat on hauskoja! Kerro ihmeessä, jos noita voi joskus katsella jossain.

    Mä en jaksanut omassa blogissani edes kommentoida tota Hesarin juttua. Tuli tunne, että siinä oli ymmärretty koko kirjallisuusblogien idea väärin. En minäkään koe kirjoittavani kirjallisuusarvosteluja. Kirjoitan nimenomaan lukupäiväkirjaa, mutta myös muuten ajatuksia ja mietteitä liittyen kirjallisuuteen. En yritä olla pätkän vertaa puolueeton, vaan nimenomaan piehtaroin puolueellisessa ja persoonallisessa rakkaudessani kirjallisuutta kohtaan. Minun blogini on juuri minun näköiseni ja itselleni hyvin tärkeä. En haluaisi sen olevan viisaampi tai puolueettomampi mutta toisaalta en kaipaa enempää klitteriäkään tai muotiblogien kymmenentuhatta-lukijaa-päivässä-menoa.

    Sinällään olen hämmästynyt, ettei useampi kirjailija kirjoita blogia. Kai he sitten kirjoittavat kirjoja senkin ajan ;-) Itse tykkään ehkä eniten Anita Konkan blogista, joka on ollut aktiivinen jo vuosien ajan. Siksi olikin omituista, ettei sitäkään mainittu tuossa Hesarin jutussa. Tosin Konkka kirjoittaa paljon myös muusta kuin kirjallisuudesta. Myös Kirsti Ellilän blogi on kiinnostava. (Pitäisikin joskus lukea joku Ellilän kirjoista!)

    Täytyy sanoa, että tykkään tästä blogistasi kovasti ja olen ollut lukijana jo kauan! Olen varmasti saanut täältä vinkkejä paljonkin. Erityisesti on mieleen jäänyt se L.M.Montgomeryn elämäkerta, se pitäisi vielä joskus saada käsiin ja lukea!

    VastaaPoista
  13. Hei Salla

    Tämän blogin innostamana olen löytänyt Romanttisesta hömpästä Jude Deverauxin kiitos siitä. Ja myös Kaari Utrio on hyvä kirjailija. Ja eräs Hyvä historiallisen hömpän kirjoittaja Catherine Cookson kuuluu niihin hyviin kirjailijoihin jonka kirjoja olen lukenut. Oletko sinä lukenut Catherine Cooksonin kirjoja.

    VastaaPoista
  14. Kiitos Reeta ja Jukka-Pekka! Hyvä etten ole ainoa, jonka mielestä blogeja oli juttuun luettu vähän eri näkökulmasta kuin yleensä. Uusimmassa Kirkko ja kaupunki -lehdessä oli haastateltu Nuoren voiman toimittajaa, joka myös vetosi siihen, että "blogiviidakko" ei riitä kirjallisuuden harrastajille, he kaipaavat hyvin toimitettua kirjallisuusasiaa. Aivan kuin blogit ja lehdet olisivat toisensa poissulkevia! Eivätköhän ne ole toisiaan täydentäviä kuitenkin.

    VastaaPoista
  15. Ensin ulkonäölliset asiat eli blogisi uusi ulkoasu miellyttää. Se on selkeä, vaikka väriä onkin.

    Ja minusta kirjablogeihin sopii mainiosti kaikenlainen muukin kirja- ja kirjallisuuspohdinta; ei siis ainoastaan puhtaasti jotain tiettyä kirjaa koskettavat kirjoitukset.

    Kirjablogejakin on erilaisia. Itse en jaksa kiinnostua niistä blogeista, joihin on vain kopsattu kirjan takakansi ja sitten noin kaksi virkettä – jos senkään vertaa - kirjoitettu omaa mielipidettä. Kyllähän niitä takakansia pääsee helposti lukemaan näin nettiaikana, tärkeämpää minulle on kirjan herättämät ajatukset.

    Paitsi että olen sortunut tuohon itsekin muutaman kerran, mutta minulle kirjablogini toimii myös muistiona siitä, mitä olen lukenut. Etenkin aiemmin minulla oli pakkomielle kirjata sinne ihan kaikki lukemani, mutta nykyään olen alkanut joustaa juuri siksi, etten halua vain kopsata niitä takakansia sinne.

    Tietenkin sama kirja voi lukijasta riippuen herättää hyvinkin erilaisia ajatuksia, mutta minusta se nimenomaan on mielenkiintoista. Toisaalta tykkään lukea toisten mielipiteitä kirjoista, jotka olen itse jo lukenut. Se voi antaa uutta näkökulmaa tai oivallusta kirjan tulkintaan.

    Löysin sinun blogisi joskus Hömpän helmien kautta. Sitä kautta tutustuin ainakin Jennifer Weinerin kirjaan Hyvä Sängyssä. Minulla on sellainen pieni vihkonen, johon merkitsen kiinnostavia kirjailijoita/kirjoja.

    Joskus saattaa kestää kauankin ennen kuin hankin kyseisen kirjan. Suurin osa näistä kirjoista/kirjailijoista tulee listaani nimenomaan kirjablogien kautta.

    Tykkään myös lukea kriikioiden tekstejä kirjoista, mutta ne haluan yleensä lukea vasta sen jälkeen, kun olen lukenut kirjan.

    En pidä kaikkien kriitikoiden tyylistä: Joskus kritiikkiä lukiessa tulee tunne, että sen kirjoittajalla on itsellään kova tarve olla ”sanataituri” kritiikissään ja enemmän kuin itse kritiikkiinsä, hän keskittyy olemaan ”muka-hauska” ja” muka-nerokas”.

    Lisäksi väite, että kriitikoiden tekstit aina olisivat objektiivisia, on mielestäni potaskaa.

    VastaaPoista
  16. Onnea 4-vuotias !

    Luen lukupäiväkirjaasi, ja sitä kuten muitakin subjetiivisia lukijakokemuksia on mukava ja mielenkiintoista lukea. Erityisesti pidän siitä, että luetuissasi on moninaisuutta: lasten- ja nuortenkirjoja, viihdettä, vanhoja klasikkoja, nykykirjallisuutta yms.

    Ei minusta ammattikriitikkokaan voi välttyä subjetiivisuudelta, sellaista täydellistä objektiivisuutta tuskin on olemassakaan. Neutraalia, täysin väritöntä, mautonta ja hajutonta kritiikkiä sen sijaan on. Ja ammattikritiikki voi, ikävä kyllä, olla juuri siksikin melkoisen tylsää luettavaa. Sori vaan ammattilaiset.

    Blogikirjoitukset kirjoista eroavat toki kovasti toisistaan, ja joskus hyvän kirjan äärelle johdattaa yksi ainoa lause (näinkin on käynyt, heh). Henkilökohtaisuus ja sen tuominen julkisesti esille, kirjan esittelyssä/arvioissa/kritiikissä (mitä sanaa nyt halutaankin käyttää) on minusta hyvä asia, se on hyvän kirjajutun ansio eikä puute.

    Ammattikriitikoilla on sidoksensa, lojaliteettinsa, heidän pyrkimyksensä objektiivisuuteen ei ole aina ollenkaan sitä miltä se näyttää. Siksi henkilökohtaiset lukukokemukset ovat hyvä sekä hyvin arvokas osa kirjallisuuskeskustelua. Lukija on kirjalle aina tärkeä asia.

    Kirjoittamisen iloa sinulle jatkossakin, näitä lukee mieluusti.

    VastaaPoista
  17. Kiitokset vielä Hirliille ja Elegialle - olen tässä kesähelteellä koettanut käydä läpi kommentteja ja vastata niihin, joihin en aiemmin ole vastannut. :)

    VastaaPoista
  18. Jaaha18.8.10

    Luin arvostelujasi taaksepäin (pidän tyylistäsi) ja törmäsin tähän laatta-kommenttiin Pentti Saarikoskesta. Heti tuli mieleen, että totta kai pitää toisen suuren ajattelijan laatta kuvata täältä samoilta nurkilta: Mauri Sariola ja Vuorimiehenkatu, siinä Leninin laattaa vastapäätä). :D

    (Vakavasti siis Sariolan kirjat mielestäni enemmänkin koomisia, mutta elihän hän sentään värikkään elämän).

    VastaaPoista
  19. Kiitti Jaaha! Mä en ole tota Sariolan laattaa bongannutkaan. Pitänee mennä etsimään. :) Kaikenlaisia hassuja laattoja tai muistomerkkejä välillä vastaan tulee, onneksi.

    VastaaPoista
  20. Olen löytänyt blogisi kautta laatusarjakuvat. Olin kyllä tietoinen, että sarjakuvia tehdään myös aikuisille, mutta en ollut koskaan jotenkin innostunut niitä lukemaan. Sitten blogissasi käsiteltiin sarjakuvia ja outoa kyllä, rohkaistuin siihen, että jos siekin luet sarjakuvia ja käsittelet blogissasi, niin kyllä niistä oikeasti voi nauttia.

    Sarjakuva, jota käytän, on kyllä sinällään jotenkin vähättelevä sana, kun vertaan että graphic novel englanniksi antaa jotenkin paljon laajemman merkityksen näille kaikille ihanille tarinoille, joihin olen nyt uponnut.

    Tänään kävin hakemassa kirjastosta ison kasan varaamiani englanninkielisiä sarjakuvia ja mukava kirjastosetä tuumasi, että he olivat aamulla kollegansa kanssa miettineet, että onpas jollakin hyvä sarjakuvamaku. Ilahduin kovasti näistä kommenteista, sillä olen innostumiseni myötä löytänyt todella paljon tarinoita.

    Ihailen sitä, että osaat kirjoittaa sarjakuvista pitkiä juttuja, sillä itse vielä ujostelen mielipiteitteni julkituomista. Kirjoista on jotenkin helpompi kirjoittaa, kun kuvista. Olen aloittanut myös oman sarjakuvakokoelman keräämisen, kun näin sen kuvan sinun kirjahyllystäsi. :)

    Käyn aina välillä lukemassa näitä "vanhoja" juttuja, koska aloin aktiivisesti seurata kirjablogeja vasta nyt viime syksynä.

    VastaaPoista
  21. Kuulepa Hanna, tämä kommentti merkitsee minulle enemmän kuin arvaatkaan. :)

    Sarjakuvaharrastajia tuntuu vieläkin välillä vaivaavan sellainen "tämähän on niin marginaalia ettei kukaan ymmärrä" -kompleksi, mitä toki nettikeskustelut ovat lievittäneet. Tosin ehkä taidesarjakuva (laatusarjakuva, aikuissarjakuva, miksi ikinä sitä sanookaan) taas ihan pienen askeleen otti Suomessakin eteenpäin, kun Q-teatterin Corto Maltese -näytelmä on saanut hyvin näkyvyyttä mediassa viime aikoina. Oli muuten tosi hyvä näytelmä, pääsin viikonloppuna sen katsomaan ja pidin todella paljon!

    Englannin kielen termit "comic" ja "graphic novel" erottelevat tosiaan tyylilajit tehokkaasti, toisaalta suomen kielen sana "sarjakuva" on yksinkertaisuudessaan todella kattava. Sitähän se on, sarja kuvia.

    Kuvien analysointi on mullekin vaikeampaa kuin tekstin, sarjakuvan kuvakieli on oma maailmansa ja siinä on vielä valtavan paljon variaatioita. Onneksi omaan blogiin saa kuitenkin kirjoittaa mitä tykkää, ei tarvitse olla tässäkään asiassa ammattilainen. Kvaak.fi -portaalista löytyy laaja kirjo sarjakuva-arvioita, toiset todella ammattitaitoisesti kirjoitettuja, toiset rehellisesti harrastajapohjalta.

    Joten lähetän kovasti rohkaisevia tuulia sinne suuntaan, jaa ihmeessä sarjakuvan ilosanomaa blogissasi. Minusta ainakin olisi todella mukavaa lukea sarjakuvakommenttejasi vaikka lyhyestikin blogistasi!

    Aivan mahtava tuo kirjastonhoitajan kommentti. :) Kivaa jos olet päässyt kirjastonhoitajan lempilapseksi varausvalikoiman perusteella. :)

    VastaaPoista
  22. Mie olen myös menossa ensiviikolla katsomaan sen Corto Maltesen!! Minulla on tulossa nyt aika kasa sarjisbloggauksia, kunhan saan näpyteltyä. Illalla luin aivan haltioituneena näitä kirjastosta kotiin kantamiani. :)

    Mukava, että kommenttini lämmitti. Itse mietin, et voisin ehkä joskus myös tulostaa kaikki bloggaukset paperille itselleni muistoksi. Yhtä koska saattaa blogger-tili kadota jne..

    VastaaPoista
  23. Kivaa! Odotan innolla ;)

    VastaaPoista