lauantai 15. toukokuuta 2010

Kaari Utrio: Uhritulet

Piipahdin jokin aika sitten Sofian antikvariaatissa ja sieltä löytyi mahtavia saaliita. Suositeltava divari: siisti, kirjat hyväkuntoisia ja hyvässä järjestyksessä. Ostettavaa löytyi helposti. Eräs matkaan tarttuneista kirjoista oli erinomaisessa kunnossa oleva Kaari Utrion Uhritulet ensipainoksena.

Kirja on ilmestynyt vuonna 1993 ja muistelisin lukeneeni kirjan heti tuoreeltaan. Olen täyttänyt tuona vuonna 16 vuotta ja minulla oli jo monen vuoden Utrio-lukuhistoria takanani. Tämä kirja jätti muistaakseni hieman hämmentyneen olon. Olen lukenut kirjan myöhemminkin uudelleen, mutta lempi-Utrioitani tämä ei ole. Kirjan sankaritar Judit edustaa niitä ujoja ja vaatimattomia Utrion sankarittaria ja tarina sijoittuu 1300-luvun loppupuolelle.

Kirjassa erikoista on ylilyövä raakuus, suoranainen sadismi. Judit-parka joutuu kokemaan tai todistamaan milloin mitäkin kauheuksia: raiskauksia, sukurutsaa, perhemurhia, häkkiin vangitsemisia ja vaikka mitä. Näissä Utrion keskiaikaan sijoittuvissa kirjoissa yhtenä elementtinä toki on aina ollut kuoleman jokapäiväisyys ja väkivallan näkyminen arkielämässä, mutta aivan näin kärjistettynä raakuuksia ei yleensä kuvata. Uhritulet tuntuu hieman välityöltä: ujon Juditin persoonallisuus on niin häivytetty, että hän alkaa saada vasta kirjan loppupuolella edes jonkinlaista persoonallisuuden tuntua. Vastaparina toimiva sankari on tällä kertaa nimeltään Sten Balk, hurskas ja urhoollinen soturi, piispan veli. Rakkaustarina lähtee hieman hitaasti liikenteeseen, ja vaikka loppu onkin onnellinen, kamalasti kärsimystä ehditään sitä ennen kokemaan.

Jos päähenkilöt eivät tällä kertaa aivan parasta A-ryhmää olekaan, niin 1300-luvun poliittisten tapahtumien kuvaaminen on kirjan mielenkiintoisinta antia. Kirja sijoittuu ajallisesti hieman Vendela-kirjan jälkeen, drotsi Bo Jonsson Gripin valtakauden jälkeen. Vendela onkin yksi kaikkien aikojen suosikkihahmoistani Utriolta, ja ilahduttavasti hän vierailee tässä kirjassa lyhyesti. Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen ajautuu sotaan Tanskan kuningatar Margareetaa vastaan, ja levottomat olot koettelevat myös syrjäisen Itämaan kaupunkeja: Turkua, Viipuria, Raaseporia, Porvoota. Erityisesti saksalaissyntyiset vitaliaanimerirosvot ryöstelevät Itämeren rantoja armotta.

Lukuajoitukseni oli näköjään oivallinen, sillä Tammen nettisivujen perusteella kirja on tulossa uusintapainoksena tässä kuussa, tyylikkäässä Kaarin kirjasto -sarjassa. Nykyään kustannusmaailmassa ei enää kovin paljon suosita piirrettyjä kansia, joten aika lyhyessä ajassa kansikuvataiteestakin on ehtinyt tulla nostalgiaa. Alkuperäisestä Uhritulet-kannesta vastaa taiteilija Matti Kota, joka on vastannut useista muistakin 1980- ja 1990- lukujen Utrio-kansista.

Olen aina lukenut mielenkiinnolla Utrion kirjojen pukukuvauksia. Nyt innostuin hakemaan kuvaesimerkkejä syrcotte-puvuista, ja osuin hauskaan ohjesivustoon. Turun kulttuurikeskuksen keskiaikaprojekti on toteuttanut erilaisia ompelukaavoja keskiaikaisille puvuille. Ymmärrettävää, ovathan erilaiset keskiaikatapahtumat ja liveroolipelaaminen suosittuja harrastuksia nykyään.

6 kommenttia:

  1. Hei Salla!

    Kaari Utrio on ollut minunkin suosikkejani ja 12-13-vuotiaana ahmin hänen historiallisia romaanejaan ehkä vähän liikaakin...tuo miesten väkivalta naisia kohtaan ja naisten alistaminen jäi päällimmäisenä mieleen kirjoista ja oli jotenkin järkyttävää silloin. Myöhemmin olen lukenut joitain hänen historiallisia tietokirjojaan. Sunneva Jaarlintytär on ollut minun suosikkihahmojani ja olen etsinyt sitä antikvariaateista. Kakkososa minulla on. Kiitos antikvariaatti-vinkistäsi, olenkin miettinyt, mikä olisi lähellä Hesan keskustaa! Tapasin Kaari Utrion hiljattain kotikirjastossani, jossa hän luennoi naisten ja lasten asemasta sodissa. Oli hyvä ja taas hieman järkyttävä esitelmä! Pääsin sitten samaan kahvipöytään hänen kanssaan tilaisuuden jälkeen ja nimmarikin on nyt siinä Sunnevan kakkososassa.

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti divarivinkki on vielä ajankohtainen, muistelen jossain nähneeni uutisen että divari olisi lakkautettu, mutta toivottavasti se ei pidä paikkaansa. Sivutkin ovat vielä olemassa.

    Minäkin olen tavannut Utrion kirjailijavierailulla joskus 1990-luvulla, oli hienoa tavata hänet!

    VastaaPoista
  3. Olen nyt muutaman kerran käynyt Sofian antikvariaatissa ja tehnyt hyviä löytöjä! Ainakin kesäkuussa oli paikallaan ja heillähän on hyvä sijainti, jossa luulisi asiakkaita riittävän, toivotaan! Pitäisi joskus tehdä kunnon divari-kierros. Kirjain-lehdessä nro 3 oli lueteltu mm. Hesassa olevia antikvariaatteja.

    VastaaPoista
  4. Mahtava homma! Toinen suosikkidivarini Helsingissä on Kampintorin antikvariaatti (Fredrikinkatu 63). Hyvä luokitus- ja aakkosjärjestys, siistikuntoista tavaraa. Olen sinne vienyt aina välillä omia vaihtokirjojani ja saanut hyvät lastit uutta luettavaa tilalle. :)

    VastaaPoista
  5. Googlen kuvahaku Uhritulisya osui sinun juttuusi, linkkasin oman juttuni sinun arviointi, joka on minusta erittäin osuva :)

    VastaaPoista