Jo muutaman kymmenen sivua luettuani pelkäsin niin että selkäpiitä karmi. Tämä on sinänsä erikoista, sillä kirjan alussa kuvataan hyvin arkisia asioita. Armi on kouluttautunut keittäjäksi ja käy töissä läheisellä kansanopistolla. Kirjassa kuvataan paljon keittiötöitä ja muita askareita. Armin naiivius ja vilpittömyyskö saa pelkäämään pahinta?
Armi ystävystyy keittiössä hiljaisen Raijan kanssa, mutta käärme luikertelee paratiisiin, kun viehättävä ja sydämellinen Meija aloittaa opistolla siivoojan työt. Meijan lumovoimaa kukaan ei voi vastustaa, ei Armikaan. Voiko kolmen naisen ystävyys toimia vai pelataanko kiltti ja lapsellinen Armi syrjään?
Armi päätyy opistolta toiseen, hän saa uuden työpaikan Kosmisen Rakkauden Kurssikeskuksesta. Siellä kansa lakoaa karismaattisen Auvo Seitalan (loistava nimi!) edessä. Auvo johtaa hurmoshenkistä hihhulilahkoa, joka odottaa maailmanloppua tulevaksi vuosituhannen vaihtuessa. Armi haaveilee miehestä ja perheestä, mutta Auvo kieputtaa hänet pikkusormensa ympärille, kuten käy muillekin kurssikeskuksen naisille.
Alasalmi herkuttelee groteskeilla yksityiskohdilla ja kasvattaa suomalaisen arkirealismin melodramaattiseen loppuhuipentumaan. Uskonnollisen lahkon kuvaus on mielenkiintoista, koska aihe on sellainen, että fiktiossa kiihkoilu saa helposti ylilyönnin tuntua, mutta samaan aikaan on pakko muistaa, että oikeassa elämässä vastaavaa ja vielä pahempaa tapahtuu jatkuvasti. Hesarin kuukausiliitteessä oli muutama kuukausi sitten pitkä juttu Koivuniemen lahkosta, nettilehdestä löytyy lyhennetty uutinen. Samoin Armin naiivius, itsensä nöyryyttäminen ja vahvempien tahdon seuraaminen ahdistaa, mutta minkäs teet, onhan se totisinta totta että naiset uhraavat kaikkensa kuvitellun rakkauden tähden.
Alasalmen kirjoitustyyli on puhdas ja selkeä, osuvat sanavalinnat maustavat hänen hyvää ja raikasta suomen kieltään. Alasalmi on ehdottomasti kirjailija, jolla on oma ääni. Jos johonkin pitäisi verrata, niin ehkäpä jotain yhteistä löytyy vanhan suosikkini Hilkka Ravilon kanssa. Kirjailijoita yhdistää kyky ja halu katsoa silmiin elämän rumia ja inhottavia puolia, mutta kumpikin rakentaa hyvästä ja pahasta uskottavan kokonaisuuden.
Kirjaa yhdistää Valkoiseen naiseen kuvaus elämästä hieman syrjään pudonneesta naisesta. Kummassakaan kirjassa päähenkilö ei saavuta naiselta perinteisesti odotettuja tärkeitä asioita, vaan jää oman elämänsä sivustakatsojaksi. Onni viuhahtaa ohi kummaltakin puolelta ja nauraa mennessään. Ja jokainen tietää, että näitä näkymättömiä naisia on Suomessa paljon.
Toinenkin Alasalmen kirja odottaa kirjastopinossa, jossain vaiheessa tulee siis tätä lajia lisää.
Tekstit
Kivaa, sä luit tämän ja tykkäsit! Hieno kirjoitus, kiitos siitä; oli tosi mukava lukea ajatuksesi tästä. Toisaalta samanlaisia ja toisaalta erilaisia kuin omani. Aikomus on mullakin jatkaa Alasalmen kanssa. Raviloakin on jo hankittuna, katsotaan löydänkö samaa :-)
VastaaPoistaTää kirja ehti vähän odotella vuoroaan, syytän blogeja siitä että luettavaa tuntuu tunkevan ovista ja ikkunoista. :) Kävin lukemassa sun jutun uudestaan vasta kirjoitettuani tämän, yritän linkittääkin kirjoittaessani aina silleen varovasti että ei tulisi luettua liian tarkkaan muiden tekstejä juuri ennen kirjoittamista.
VastaaPoistaJa kivaa, mukava tietää että Raviloa tulossa blogiisi. ;)
Tämä(kin) vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Luettuani Valkoisesta naisesta mm. täältä sinun blogistasi ja luinkin sen jo vuoden alussa. Tykkäsin siitä aika paljon ja aion ehdottomasti lukea lisää Alasalmea. Omaan hyllyynikin päätyi jo yksi hänen kirjansa (Tuo tumma nainen) Kirjatorin alesta.
VastaaPoistaMutta sitä ennen on kyllä luettava vielä vaikka mitä muuta. Ja Raviloakin pitäisi kyllä lukea lisää! Uhkaa tosiaankin iskeä kirjaähky kaikkien näiden hyvien lukuvinkkien keskellä. :)
Alasalmi on kyllä yksi suosikeistani ja ehkä paras kirja on Tuo tumma nainen. Aivan liian vähälle huomiolle jäänyt kirjailija.
VastaaPoistaAlasalmi ei tosiaankaan mikään Paasilinnan tapainen koko kansan suosikki ole, mutta onhan hän kuitenkin saanut arvostusta osakseen. Peräkkäisiä apurahoja ja kirja-arvostelut Hesarissa. (Auts, näinkö määritellään suomalainen arvostettu kirjailija...)
VastaaPoistaPari viikkoa sitten Alasalmea haastateltiin näkyvästi jossain naistenlehdessä, olisiko ollut Annassa. Aiheena yksinhuoltajuus, hän on toimittanut vähän aikaa sitten ilmestyneen kirjan Loistava yksinhuoltajuus.
Joo, hei se oli ensimmäinen naistenlehtijuttu, jonka Alasalmesta hoksasin. Oli pakko ostaa lehtikin.
VastaaPoistaMutta siis ihan hirveää haloota Alasalmi ei ole nauttinut, vaikka minusta pitäisi. Mutta nämä kirjablogit ovat yksi keino saada hieman lisää suosiota (toivottavasti). Jos ajattelen esim. lukion kirjoja, niin niissä ei mainita Alasalmea, vaikka aika moni kotimainen kirjailija siellä onkin.
Alasalmea on kyllä luettu monessa blogissa talven aikana. On kyllä oikein suositeltava kirjailija!
VastaaPoista