Taannoisessa blogitapaamisessa Avaimen kustannuspäällikkö Anna-Riikka Carlson vinkkasi, että kevään toimittajakurssille on vielä vapaita paikkoja. Kurssitus kiinnosti, mutta toimittajakurssin sijaan ilmoittauduin luovan kirjoittamisen kurssille. Kirjoitan työn puolesta paljon asiatekstejä, mutta nyt kaipasin jotain vapaampaa, ja ajattelin että tottahan luovan kirjoittamisen kurssi vetreyttää myös asiatekstin kirjoitustaitoja. Kursseista lisää kustantamon sivuilla. Tämän kurssin hinta oli 190 euroa, mikä oli mielestäni varsin kohtuullinen kustannus, varsinkin kun hinta sisälsi Sata sivua -kirjan.
Kurssin työvälineenä oli Sata sivua - tekstintekijän harjoituskirja. Kannattaa lukea marjiksen ja Mari A:n bloggaukset kirjasta. Tahti oli varsin tehokas: harjoitus määrättiin, sitten 5-20 minuuttia aikaa kirjoittaa. Ottaen huomioon että olen edellisen kerran ollut luovan kirjoittamisen kurssilla vuonna 1997, jolloin vietin puoli vuotta kansanopistolla kirjallisuuden ja elokuvan linjalla, yllätyin itsekin kuinka paljon tekstiä syntyi tuollaisessa munakelloaikataulussa. Ehdin tehdä muun muassa mininovellin Raimosta, joka kävelee Lauttasaaren venerannalla ja ratsastaa sieltä yksisarvisen selässä merelle. Kirjan metodit ovat tehokkaita ja antoisia. Vaikka kaikki kurssilaiset aloittivat esittäytymisen kertomalla, että olisi mukava kirjoittaa, mutta ei saa aikaiseksi, jokainen tuotti hämmästyttäviä määriä todella tasokkaita tekstejä.
Moni kurssilaisista suunnitteli kirjan julkaisua tai ainakin unelmoi siitä. Kirjoitusharjoitusten tasosta päätellen ei julkaisu ainakaan lahjoista jää näillä henkilöillä kiinni. Säännölliseen työskentelyyn ryhtyminen tuntuu olevan vaikeampi rima ylitettäväksi. Eikös joku ole sanonut, että kirjoittamisesta 5 % on inspiraatiota ja 95 % perspiraatiota? Hatunnosto siis kaikille oikeille kirjailijoille, jotka jaksavat työskennellä pitkäjänteisesti ja yksin. :)
Kurssi oli tasokas ja voisinpa hyvin osallistua myös Avaimen toimittajakurssille joskus sopivassa välissä.
 |
| Avain-kustantamon viereinen bussipysäkki. |
Kurssi järjestettiin Lauttasaaressa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Kahtena perjantai-iltana ja lauantaipäivänä kahdeksan kirjoittamisesta pitävää ihmistä kokoontui näpyttelemään kannettaviaan. Ensimmäisen viikonlopun veti kirjailija Miina Supinen, jonka Sokeripala-blogissa kehotan käymään. Toisena viikonloppuna vetäjänä oli kirjailija Elina Hirvonen. Tulikin hinku tutustua kummankin kirjailijan kirjoihin, varsinkin Supisen kirjojen lukeminen on ollut mielessä pitkään.
Moni kurssilaisista suunnitteli kirjan julkaisua tai ainakin unelmoi siitä. Kirjoitusharjoitusten tasosta päätellen ei julkaisu ainakaan lahjoista jää näillä henkilöillä kiinni. Säännölliseen työskentelyyn ryhtyminen tuntuu olevan vaikeampi rima ylitettäväksi. Eikös joku ole sanonut, että kirjoittamisesta 5 % on inspiraatiota ja 95 % perspiraatiota? Hatunnosto siis kaikille oikeille kirjailijoille, jotka jaksavat työskennellä pitkäjänteisesti ja yksin. :)
Kurssi oli tasokas ja voisinpa hyvin osallistua myös Avaimen toimittajakurssille joskus sopivassa välissä.
Tekstit
Ostopäätökseni alkaa vahvistua. Olen oman kirjoittamiseni kanssa nyt hiukan jumissa ja ehkäpä tuosta kirjasta olisi potkua.
VastaaPoistaYliopistolla luovan kirjoittamisen kurssia vetänyt Lasse Koskela onkin todennut, että kirjoittaminen on persetyötä. Jos inspiraatiota jää odottelemaan, niin ei tule yhtään mitään.
Myös idolini Stephen King sanoo samaa kirjassaan Kirjoittamisesta. Hän ohjeistaa kirjoittamaan päivässä aina tietyn sanamäärän (olikan niin että hän itse kirjoittaa 20 000 sanaa) vaikka väkisin. Kyllä sieltä jotain kelvollista aina tulee kun vähän keskittyy.
Mukava kun kirjoitit tästä kurssista. Mie olen käyttänyt myös tuota Sata sivua- harjoituskirjaa ja kirjoittanut sen avulla itselleni pieniä harjoituksia. Minusta on ollut mukava saada uusia näkökulmia kirjoitukseen ja tapaamalla ja kuuntelemalla kirjailijoita neromyytitkin ovat karisseet. Kyllä se kirjoittaminen vaatii pitkäjännitteistä työtä, eikä vain kuljeta baskeri päässä kaupungilla inspiraatiota etsien.
VastaaPoistaLuulen että Salla on aivan oikeassa mitä tulee tuohon hien ja innoituksen suhteeseen :-D Täytyy todella haluta kirjoittaa, muuten ei jaksa raataa..
VastaaPoista(Minäkin muuten tykkäsin siitä Kirjoittamisesta, uskottava ja fiksu kirja.)
Minäkin innostuin tästä kurssista kun näin mainoksen, kysäisin osallistumisesta työnantajalta, mutta viestini oli sitten unohtunut jonnekin Ö-mappeihin. Toivottavasti näitä järjestetään tulevaisuudessakin, tekisi mieli osallistua vaikka ilman työnantajan tukea. Hintahan ei muistaakseni ollut kauhean paha ja ajankohtakin taisi olla viikonloppuna.
VastaaPoistaErja, näitä käsittääkseni järjestetään toistuvasti, sähköpostitiedusteluihin varmasti vastataan!
VastaaPoistaTuota Stephen Kingin kirjaa vilautettiin kurssilla myös. King vääntää kyllä sellaisia tiiliskiviä, että tuo 20 000 sanaa päivässä on häneltä ihan uskottava suoritus, sehän on ihan hurja määrä. Hyvä verrokki on lehden kirja-arviot, joissa mulla on ohjeena 1500 merkkiä. Siihen mahtuu yleensä 3-4 kappaletta tekstiä. Joskus huvikseni katsoin jonkun pitkän blogitekstini merkkimäärää, melkein 10 000 merkkiä oli tullut naputeltua.
Toinen kurssin keskeinen opetus oli, että jos haluaa harrastaa kirjoittamista, niin itsekritiikki nollaan. Ensin suolletaan ja myöhemmin vasta hiotaan. Tätä korostivat sekä Supinen että Hirvonen.
Kuten marjis blogiarviossaan, minäkin koen, että kirjablogin pitäminen harrastuksena on auttanut myös muussa kirjoittamisessa, kuten niiden asiatekstien vääntämisessä. Joten bloggaus on oivallinen kirjoitusharrastuksen muoto, vaikka tämä kirjabloggaaminenhan on luovaan kirjoittamiseen verrattuna todella helppo kirjoitustapa, kun aiheet saa "valmiiksi".
Voi, nyt kyllä kadehdin, olisi nimittäin todella kiinnostavaa päästä luovan kirjoittamisen kurssille. Toistaiseksi joudun tyytymään oman nyrkkipajan ja virtuaalikoulutuksen sekasikiöön, eli naputtelen itse tekstejäni ja lueskelen muiden ideoita netistä :D Mutta huippukiinnostava postaus ja kiitos myös linkistä Sokeripala-blogiin. Itselläni ainakin pitää paikkansa tuo 5%-95% suhde, ideoitahan riittää vaikka ebayssa myytäväksi, mutta itsekurin ja pakaralihasten harjoittaminen vaatiikin enemmän hommia.
VastaaPoistaNiin piti vielä lisätä, että King kertoo kirjassaan On Writing kirjoittvansa päivässä n. 2000 sanaa, eli kymmenisen liuskaa, mutta sanoo itsekin, että aloittelijalle se tuhatkin sanaa on hyvä suoritus! :) Eli ei lannistuta, hänkään ei kykene sentään aivan 20 000 sanaa kirjoittamaan :)
VastaaPoistaTuo itsekritiikin nollaus on todella tärkeää. Sitä on itsensä pahin vihollinen, kriitikko, joka ei tunne armoa.
VastaaPoistaOhoh, tärkeä korjaus, Vera A! SusuPetal, oli myös mielenkiintoista kuulla Supisen ja Hirvosen omakohtaisista kokemuksista, kuinka päästä yli siitä liiallisesta itsekritiikistä.
VastaaPoistaKiitos, tämä sai nyt innostumaan lopullisesti niin paljon että tuo kirja, samoin kun Stephen Kingin opas, menevät kyllä ostoon.
VastaaPoistaMinulla on myös ollut pitkään se tilanne, että olen halunnut kirjoittaa, mutta en silti ole saanut aikaan. Syytän sitä, että olen haalinut liikaa muita harrastuksia. Tosiasiassa voisin kyllä aamuvirkkuna kirjoittaa vaikka aamuisin jos vaan oikeasti haluaisin.
Hei!
VastaaPoistaOlen ensimmäistä kertaa kommentoimassa täällä Sallan blogissa vaikkakin olen kyllä hiljaisena kattokärpäsenä seurannut jo pidempään käytyjä keskusteluja.
Pakko nyt kuitenkin kommentoida, kun keskustellaan kirjoituskursseista, sillä liputan niiden puolesta kypällä. Oma vakavampi kirjoitusharrastukseni alkoi Pauliina Suden vetämältä kurssilta ja sen innoittamana aloitin ensimmäisen romaanikäsikirjoitukseni, jolla sitten hain Oriveden Kohti mestarutta -kurssille. Iloksen pääsin sinne ja tälläkin hetkellä työstän opustani kurssin oppien avustuksella.
Ilman näitä kahta kurssia olisin tuskin koskaan a) tajunnut osaavani kirjoittaa b) uskonut itseeni kirjoittajana c) tunnistanut heikkouksiani kirjoittajana d) saanut vertaistukea.
Eritoten tuo viimeinen on tärkeä ainakin näin harrastelijalle, jonka täytyy peilata itseään toisiin kirjoittajiin ja heidän teksteihinsä ymmärtääkseen itseään ja kirjoituksiaan.
Suosittelen lämpimästi kurssitusta vaikka monesti minullekin on tuhahdeltu, ettei kirjoittamista kuulemma voi opettaa. Väärin. Sen lainalaisuuksia voi ja pitääkin opettaa. Itse kirjoittamisen lahjaa, luovuutta, ei sinänsä voi opettaa. Onneksi sitäkin on meistä jokaisella, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Tärkeintä kuitenkin, että se joka haluaa kirjoittaa, myös tekee sitä. Ja juuri siinä kurssit rohkaisevat ja auttavat.
Kiitos, Salla! En tiennytkään tästä kurssista! Kuulostaa mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaOmalta osaltani suosittelen lämpimästi Oriveden Natalie Goldberg-kurssia, jossa viikon ajan suolletaan tekstiä ja pääpaino ei tosiaankaan ole kritiikissä! Aivan mahtavaa. Luettavaksi sopivat Goldbergin kirjat. Blogissani on linkki myös Goldbergin sivuille.
Tuo kirja on tosi hyvä! Miulla on menossa blogissa arvonta, jossa palkintona tuo Sata sivua. Arvonta ensi viikolla, joten vielä ennättää kokeilla onneaan! : )
VastaaPoistaKivaa! Kingin kirjaa pääsin tosiaan vilkaisemaan kurssilla, siinä herätti ihmetystä että monia esimerkkejä ei oltu käännetty, vaan ne olivat englanniksi. Esimerkiksi sanajärjestystä koskevat näytteet olivat englanniksi, ja tuskin suomalainen tarvitsee suomen kielellä kirjoittaessaan tietoa englannin kielen sanajärjestyksistä. Joten en sitten tiedä oisko tuo fiksuinta lukea englanniksi vai suomeksi. Tuhti opus on kyseessä, joten ehkä tämä miinuspuoli ei paina vaa'assa paljon, kun vastassa ovat kirjan epäilemättä lukuisat hyvät puolet.
VastaaPoistaKurssilla oli tosi mukava huomata mielikuvituksen merkillinen voima. Eräässä harjoituksessa piti valita inhokkityylilaji ja keksiä sitten kirjalle nimi ja alku. Koska dekkarien kaavamaisuus kyllästyttää minua, valitsin otsikoksi "Romppainen ja verikoirat" ja kirjoitin karskista stadilaispoliisi Romppaisesta, jolla on alkoholiongelma. Jännää oli, että kun oli vähän aikaa suoltanut kliseitä Pasilan poliisitalosta ja muusta, niin sitten tekstiin alkoikin putkahdella sellaisia asioita, joista ei todellakaan ollut aloittaessaan tietoinen. Eli jopa inhokkiaiheen parissa luovuus herää, kunhan vaan aloittaa tekemisen!
Salla, se Raimo-novelli oli mahtava! Ja kiitos samoin, sun blogimaaiman uutuuksia on kanssa tosi mukava bongata, luen tätä säännöllisesti!
VastaaPoistaKiitos ja oli mukava löytää sinunkin blogisi Sokeripalan kautta... mutta olisit nyt ihmeessä jo kurssilla vinkannut, että bloggaat. ;)
VastaaPoistaVoi kääk, huomasin ikävän jutun Katariinan blogiosoitteessa. Oikea osoite on siis http://pilkunvartija.blogspot.com/. Kun klikkasin Katariinan nimeä, se johdattikin minut jonnekin kysely-sivulle, jonka tarkoitus on näköjään saada kävijä lähettämään tekstiviesti palvelunumeroon ja näin sitoutumaan 8 eur/kk -viihdepalveluun. Sivu vaikuttaa sellaiselta, että ei kannata syöttää puhelinnumeroaan mihinkään, se on naamioitu näyttämään Bloggerin kyselyltä.
VastaaPoistaJohtunee siitä että Katariinan linkki päättyy nyt muotoon bolgspot.com, ja jos kokeilee laittaa sen selaimen osoitteeksi, päätyy tuonne samaan "surveyrewardpanel"-sivulle.
Ikävää, että tuo surveyreward on näköjään viritetty rahastamaan blogilukijoiden kirjoitusvirheistä.
Joo, harmi, että se tuli väärin. En mä sitten jotenkaan kehdannut kurssilla vinkata, kun ajattelin, että olen vielä niin noviisi bloggaaja.
VastaaPoistaMut kiva, jos pidit blogista. Taiteilijanimeni on siis Kata Melander
Blogissasi on hyviä lukuvinkkejä. Kirjoitat kiinnostavasti kirjoista. Moni kirja on sellainen, mihin en ole vielä saanut tartuttua. On kiva saada vähän vihjeitä.
VastaaPoistaMoi! Kirjablogissani on sinulle tunnustus! :)
VastaaPoistaKata: Kirjoittajablogeja alkaa olla aika paljon! Esimerkiksi Minna Kristiinan blogissa voi seurata historiallisen romaanin syntyä... :)
VastaaPoistaGabriela: Kiitos! Käyhän ihmeessä jättämässä kommentti vanhaankin juttuun, jos jonkun kirjan luet ja siitä sanottavaa löytyy. :)
Jenni, kiitos!