K-blogissa pohditaan kirjablogien keskusteluvapautta ja blogikirjoitusten elinkaarta. Kokemuksia on monenlaisia, ääripäänä runokritiikkiseminaari, jossa runoilija on arvellut, ettei ihan kenen tahansa pitäisi saada kirjoista nettiin kirjoittaa.
Blogikeskustelun tasosta kirjoittaa myös Henna Helmi Heinonen bloginsa päätöskirjoituksessa. Minutkin siellä mainitaan. Olen tämä: "Näen myös erään minut pariin otteeseen haukkuneen kirjabloggaajan käyvän täällä päivittäin, eilenkin 5-6 kertaa hän on käynyt vaklaamassa, mitä se nyt sanoo." Taisin tosiaan lopettaa blogin kommentoinnin "Parempi kuin Pulkkinen" -kirjoituksen kommentointiin. Olen silti käynyt blogia lukemassa. Onko se vaklaamista, sen jätän jokaisen itse arvioitavaksi.
Nämä kaksi keskustelua luettuani on vähän jännä olo. Kirjabloggaajat ovat tähän asti saaneet huomattavasti enemmän positiivista kuin negatiivista palautetta. Onko nyt pinnan alla jotain kuhinaa? Olenko kirjabloggaajana pahis, joka lyttää ja haukkuu ja jolla ei pitäisi olla edes oikeutusta sanoa netissä mitään kirjoista?
Blogini kävijämäärät ovat olleet nousussa koko blogin olemassaolon ajan, minkä tulkitsen johtuvan erityisesti siitä, että kun blogiin tulee jatkuvasti uutta sisältöä, niin yhä useammin google-hauilla on mahdollista osua blogiini. Tammikuussa käyntejä (ei siis kävijöitä) oli noin 7500. Ei tämäkään blogi siis mikään valtamedia ole, vaan harrastus. Ja sellaisena tulee pysymäänkin. Viime aikoina keskustelu on ollut kuitenkin ilahduttavan paljon vilkkaampaa kuin blogin ensimmäisinä vuosina, jolloin ehti pitkään olla sellainen tunne, että bloggaaminen on hyvin yksityinen harrastus, koska kommentteja tuli harvakseltaan ja paljon nykyistä vähemmän.
Blogikeskusteluissa on viime aikoina puhuttu paljon myös kirjamarkkinoinnista. Tärkeä ja mielenkiintoinen aihe. Kannattaa käydä lukemassa Järjellä ja tunteella -blogin pitkä keskustelu. Pohdin tuossa, että voisiko markkinoinnin tilalle nostaa toisen kaupallisen termin, nimittäin asiakaspalvelun. Talouskielen sotkeminen kirjapuheeseen tuottaa joskus melkoisen kökköjä sekasotkuja, ja hölmöltä kuulostaakin kehottaa kuvittelemaan, että lukija on kirjailijan asiakas. Mutta jos pitäisin ravintolablogia, jossa kerrottaisiin ruokailukokemuksista eri ravintoloissa, niin en jättäisi mainitsematta huonoista puolista vain siksi, että "kyllä se henkilökunta varmasti yritti parhaansa". Sama koskee kirjoja. Kirjan lukeminen herättää kaikennäköisiä ajatuksia. Puran ne tänne blogiin. Jos annan ravintolassa palautetta siitä, että ruoassa, asiakaspalvelussa tai jossakin muussa ei ollut kaikki kohdallaan, oletan, että kokki ei vedä herneitä nenään ja ajattele, että olen väärässä. Tietysti sellaisiakin ravintoloita varmasti on, mutta sittenpä on helppo äänestää jaloillaan ja olla menemättä sinne uudelleen.
Rupesin pohtimaan tätä, kun tuli mieleen, että entä jos vaikka Pauliina Sudelle tulee paha mieli siitä, mitä olen blogannut hänen kirjastaan, jos hän osuu googlella juttua lukemaan. Tai entä jos Riikka Pulkkinen suutahtaa jos nakkipaperikeskustelu osuu hänen silmiinsä. Tosin näissä blogiarvioissa on eräs hyvin yleisinhimillinen piirre. Jos kehun jonkun kirjan maasta taivaaseen, kukaan ei koskaan tule kommentoimaan, että nyt olet aivan väärässä etkä tajunnut tästä mitään. Jos kirjoitan negatiivisempia mielipiteitä, niin aina silloin tällöin joku tulee kommentoimaan, että miten sinä nyt tuolla lailla.
Noh. Suomalaisessa kirjallisuudessa on paljon hyvää. Vuosilaskelmieni mukaan puolet lukemastani on aina kotimaista kirjallisuutta. Mutta ei sitäkään voi olla näkemättä, että paljon painetaan kaikennäköistä kuraakin. Kuraa minun mielestäni, siis. Olisi hyssyttelyä unohtaa negatiiviset kommentit ja kirjoittaa vain positiivisista. Moni blogin lukija on antanut palautetta, että on löytänyt kivoja kirjavinkkejä täältä. Jos kirjoittaisin kaikesta lukemastani vain hyvät puolet ja sensuroisin huonot, niin kävisipä tylsäksi. Kyllä mainoslehtiä painetaan jo tarpeeksi muutenkin, kannattaa lukea niitä jos haluaa vain positiivisia kommentteja kirjoista.
Pohdin aihetta siksikin, että eräs signaali blogien merkityksen jonkinlaisesta kasvusta on, että saan nykyään jo monia kirjoja arvostelukappaleena blogia varten. Eilen rupesin lukemaan erästä ilmaiseksi saamaani arvostelukappaletta. Sain kirjan, kun kirjailija itse meilasi minulle ja kysyi haluaisinko blogata kirjasta, kun aika ajoin nuortenkirjoista kirjoitan. Entäs jos kirja onkin mielestäni kauheaa shaissea, onko bloggaus silloin isku kirjailijan vyön alle? Mutta jos rupean hymistelemään, olenko kaupallisesti aivopesty orja?
No, tuskinpa kumpikaan ääripää toteutuu. Mutta kaikenlaista kuhinaa kirjablogirintamalla tuntuu nyt olevan.
Tekstit
Rex Stout: Liian monta etsivää
2 tuntia sitten
Kuhinaa ja sutinaa tuntuu tosiaan riittävän. Minä haluan nähdä sen hyvänä asiana. Jos joku jaksaa jostakin blogikirjoituksesta hermostua, niin kai sillä sitten jotakin merkitystäkin on.
VastaaPoistaTämä suhtautuminen bloggareiden kriittisyyteen on minusta aika jännä juttu. Tuntuu, että jotkut ovat sitä mieltä, että koska kirjabloggaajalla ei (useinkaan) ole varsinaista ammatillista pätevyyttä, olisi hänen syytä varmuuden vuoksi kehua kaikkia kirjoja. Mutta hetkinen, eikös kirjallisuudessa olekaan kysymys lukukokemuksesta, vaan vaikkapa trooppien tieteellisestä analysoinnista?
Olen kyllä omassa blogissani aika reippaasti sanonut, jos jokin kirja ei ole miellyttänyt. Olen kyllä yrittänyt myös perustella mielipiteeni ja muistuttanut sen subjektiivisuudesta. Koska itse olen keskittynyt enemmän vanhempaan tuotantoon, on negatiivinen kirjoittaminen minulle ehkä helpompaa kuin sellaiselle bloggarille, joka keskittyy uutuuksiin.
Joka tapauksessa, itse kyllä arvostan sitä, että bloggaaja sanoo suoraan oman mielipiteensä ja fiiliksensä kirjasta. Juonitiivistelmän voi lukea takakannestakin. Sitä paitsi negatiivinen arvostelu ei aina ole huono asia. Minullekin on joskus kommentoitu (lytättyäni jonkun kirjan), että on kyllä pakko lukea tämä, kun vaikuttaa niin mielenkiintoiselta :)
Mielenkiintoinen aihe. Minusta blogissa saa revitellä, kunhan vain pystyy perustelemaan näkemyksenä. Jos joku ei pidä jostain teoksesta, eihän se vielä tarkoita sitä, että kirjan pitäisi olla huono. Kyllä tähän maailmaan mielipiteitä mahtuu. Itse olen jo aikojen alussa edellisessä blogissani tehnyt sen päätöksen, että kirjoitan vain omasta mielestäni hyvistä kirjoista, joita haluan suositella myös toisille. Oikeastaan olen sen verran laiska, etten edes jaksa lukea huonoja kirjoja loppuun. Onneksi muut bloggaajat osaavat valistaa ja kertoa, mitä kannattaa lukea.
VastaaPoistaTuo julkisuus on kovin kaksiteräinen miekka. Ken leikkiin lähtee, hän leikin kestäköön. Hienoa, että näitä kirjablogeja on olemassa!
Pikaisesti vain ennen nukkumaanmenoa. :)
VastaaPoistaOlen saanut omaan blogiini (jonka kirjoituksista n. 60% käsittelee kirjoja) muutamia arvostelukappaleita kustantajilta ja alkuun mietin, että voinko kirjoittaa itselleni - blogissahan saa olla aika subjektiivinen - huonosta lukukokemuksesta negatiiviseen sävyyn, jos haluan saada kirjoja vastaisuudessakin? Mitä bloggaaja saa sanoa, täytyykö olla ystävällinen ja ennen kaikkea miten välttää ylikehumisen karikot, jottei mene imeläksi?
Aluksi se oli vaikeaa, mutta sittemmin olen pyytänyt muutamasta kustantamosta sellaisia kirjoja, joista uskon pitäväni, jotka lainaisin kirjastosta tai jopa ostaisin omakseni. Uskoisin, että aika monella kirjabloggaajalla on samankaltainen tilanne sikäli, että bloggaaja usein arvostelee itselleen mieluisia kirjoja. Toki, jos olisi enemmän aikaa, lukisin varmasti kaikenlaista p**kaakin, mutta yleensä tartun niihin kirjoihin, joista pidän. Ammattikriitikoilla on tietenkin eri tilanne, koska heidän täytyy työkseen arvioida kaikenlaista kirjallisuutta (onko näin?). Olen itse koettanut suhteuttaa kirja-arvioni saman genren muihin kirjoihin; Eihän esimerkiksi helmikuussa arvostelemiani Pasi Lampelaa, Jhumpa Lahiria tai Johanna Ajordania voi verrata toisiinsa.
Nyt olen muuten huomannut saman kuin sinä, että muutamat kustantamot huomioivat kirjabloggarit (jollaiseksi itseni luen kaikesta huolimatta) eri tavoin kuin vaikkapa puolisen vuotta sitten. Ainakin omaan sähköpostiini on tullut tiedotteita sellaisistakin kustantamoista, joiden kirjoja en ole lukenut. Se on yllättänyt. Jos kyseisen kustantamon tuotanto ei ole kiinnostanut, olen vain jättänyt postit hautumaan jonnekin sähköpostilaatikkoni uumeniin.
Tuon runokritiikkiseminaarin kommentti ihmetytti minua, koska jos jonnekin, niin nimenomaan nettiin on kenellä tahansa lupa kirjoittaa! Olen huomannut, että monilla kirjabloggaajilla sitä paitsi on takanaan kirjallisuuden tai yhteiskuntatieteiden opintoja. Ja jos ei ole, niin paljon lukevina he kyllä osaavat erottaa oman lukijaprofiilinsa mukaiset jyvät akanoista.
Minun mielestäni blogissa ei tarvitse hymistellä. Totta kai joku voi pahoittaa mielensä eikä kukaan tarkoituksella hauku kirjoja, mutta kaikesta ei voi pitää.
Ravintolavertauksesi on osuva. Totta kai jokainen kirjailija yrittää parhaansa, mutta jos teos on bloggaajan mielestä kehno, ei sitä voi sympatian vuoksi jättää sanomatta. Kirja voi olla huono ja ruoka pahaa, vaikka kirjailija olisi kuinka sympaattinen ja tarjoilija maailman kultaisin ihminen.
Minkään avoimen blogin lukeminen ei ole vaklaamista, vaikkei kommenttia jättäisikään. Eihän kaikkea voi kommentoida ja joskus kommentoinnista seuraava keskustelu voi olla niin jankkaavaa, että sen lukeminen alkaa turhauttaa. Pääosin kirjablogeissa on hyvää, asiallista ja pituudeltaan/innokkuudeltaan hyvinkin vaihtelevaa keskustelua. Joskus keskustelut jatkavat hedelmällisesti bloggaajan kirjoitusta. Esimerkiksi sinun aloittamasi Pulkkiseen liittyvä nakkipaperikeskustelu on kohta blogimaailman pikkuklassikko! (Minä muuten uskon teoriaan yksi, Pulkkinen vain sattui kirjoittamaan nakkipaperista. Ainakin itselleni ne ovat aina nakkipapereita, vaikka olisivatkin jostain ylikansallisesta tehoketjusta peräisin.)
Tällaisen osa-aikaisen kirjabloggaajan sydäntä on lämmittänyt erityisesti se, että muutaman kerran olen saanut sähkäpostia arvostelemani kirjan kirjoittajalta - silloinkin, kun olen kilttiin tyyliini moittinut osia kirjasta. Mutta tämä on seurausta siitä, mistä aluksi kirjoitin: Että lukee niitä kirjoja, joista uskoo pitävänsä jo heti aluksi. Toki yritän lukea monipuolisesti ja luenkin kaikkea paitsi dekkareita.
(Voi, kun oppisi tiivistämään!
Ja nyt olen lukemassa kirjaa, joka alkaa niin tuskallisesti, että tekisi mieli jättää koko teos kesken, mutta enpäs jätä.)
Vähän samantapaisia kysymyksiä pyörittelin aiemmin tänään mielessäni kun luonnostelin juttua sunnuntaille yhdestä kirjasta; sotken nimittäin minäkin vähän kaupallisia termejä tähän kysymykseen.
VastaaPoistaLukija on tavallaan asiakas, ja asiakkaalla saa olla mielipide tuotteesta. Uutta kai on blogeissa se, että asiakkaan mielipide tulee tuottajan ja muiden potentiaalisten asiakkaiden tietoon tehokkaammin. Tieto muiden kokemuksesta on saatavilla ihan eri tavalla kuin aikana ennen blogeja! Samalla unohtuu että kyse on mielipiteesta, yksilön kokemuksesta, ei mistään sen kummemmasta.
Eikä kirja ole mikä tahansa tuote, kirjoittaminen on raa'an henkilökohtaista puuhaa.
Olen myös pohtinut (vähän myöhässä!) sitä, miten mahtavat kirjailijat suhtautua jos löytävät jostain syystä tiensä blogiini ja huomaavat että en tykännytkään kirjasta, tai olen tajunnut sen ihan väärin. En totta puhuen tullut sellaista edes ajatelleeksi kun aloitin, koska en tullut oikein ajatelleeksi lukijoitakaan. Julkaisu blogina oli enemmän oma mielikuvaharjoitus kuin mitään muuta. Ja vaikka en kirjoita sellaista minkä takana en seisoisi omallakin nimelläni, kirjoittelen varmasti sellaista mitä en sanoisi naamakkain kirjailijalle jos hän coctail-kutsuilla kävisi kättelemässä. Onkohan tämmöinen suora puhe, ilman kohteliaisuuden suodatusta, liikaa? Pitäisikö siis jättää bloggaamatta kirjat joista en pidä? Yhden blogijuttuni jälkeen mietin päiväkausia, että olinpas ilkeä ja paha ihminen kun sanoin noin toisen hengentuotteesta.
Järkeilen kuitenkin, että lukupäiväkirja on lukupäiväkirja, ja vaikka sillä olisikin lukijoita - eikä niitä nyt niiiin montaa ole! - pidän sitä ennen kaikkea itseäni varten. Jos kirja on niin kiinnostava, että luen sen loppuun, kirjoitan siitä jotain. Joskus on järkevää sanottavaa, joskus höpisen sekavia, mutta ainakin toistaiseksi tämä konsepti toimii minulle. Kenenkään ei ole pakko piitata mielipiteistäni eikä niitä lukea. Ja jos on eri mieltä, tai haluaa kertoa missä menin pieleen, sitä varten on kommenttiboksi. Vannon kautta kiven ja kannon etten sensuroi kirjailijoiden puolustuspuheita tai akkreditoitujen virallisten kriitikkojen korjauksia!
Hullulta tuntuu ajatus että mielipiteeseen kirjasta pitäisi olla jokin muu pätevyys kuin se että on kirjan lukenut :-D
Lumiomena ehti sanoa jo miltei kaiken mitä minunkin piti sanomani!
VastaaPoistaMinäkin pidän kirjablogia hyvin viattomana harrastuksena. Moitin joskus jotakin kirjaa kovin sanoin, toisinaan ylistän paljonkin. Pidän itsestään selvänä sitä, että jokaisen kirjablogistin näkemys kirjasta on henkilökohtainen. En ota kenenkään blogistin tekstiä 100% totuutena jostakin kirjasta.
Minusta olisi kurjaa, jos ryhdyttäisiin vain hymistelemään. Pidän myös kunnia-asiana lukijoitanikin kohtaan, että puhun tuntemuksistani kirjaa kohtaan rehellisesti riippumatta siitä miten kirja on päätynyt käsiini. En velvollisuudentunnosta halua kehua tai haukkua ainuttakaan kirjaa. Ja koska blogini on muistikirja myös itselleni, niin johan siinä sitten kärsisi itsekin!
Ja mitä vakoiluun tulee... Olen nyt tätäkin blogia vakoillut tänään peräti neljästi! Nyt vasta kommentoin ensimmäisen kerran (tänään siis). Seuraan kommentteja, palasin lukemaan arviotasi Saatana saapuu Moskovaan -kirjasta, jonka juuri itse luin jne.
IP-numero ei kerro koko totuutta. Ne ovat konekohtaisia ja esim. kirjastoilla, yliopistolla, työpaikoilla jne. voi samasta IP-osoitteesta käydä useampikin kävijä. Siksi "Minä tiedän kuka täällä käy" -rehentely on hiukan yliammuttua. Ja siis puheet vakoilusta voi siis jättää omaan arvoonsa.
Vakoilemisiin siis taas! Jatkakaa samaan tahtiin :)
Älkää murehtiko kirjailijoiden älkääkä kustantajien tunteita rakkaat kirjabloggaajat. Eihän se tietenkään kivalta tunnu kun löytää kirjoituksen jossa omaa kirjaa haukutaan, mutta joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Ei kirjoja sen vuoksi julkaista, että kirjailija saisi mahdollisimman paljon päänsilityksiä. On todella hienoa, että nykytekniikka suo mahdollisuuden lukeville ihmisille vaihtaa ajatuksia lukukokemuksista, ei siihen pitäisi kenelläkään olla mitään sanomista.
VastaaPoistaTäällä vakoillaan nyt Sallan blogia :) Kamalaa!
VastaaPoistaLeikki sikseen. Blogini täyttää tänään komeat 3 kk. Harrastus on siis todella tuore. Olen aika äimistyneenä lukenut bloggaamisesta käytävää keskustelua. Minä kun en ollenkaan osannut arvata, että ihan viattomat mielipiteeni voisivat olla jotenkin arveluttavia.
Kyse on pohjimmíltaan aika isoistakin asioista, kunten muutkin kommentoijat yllä ja sinä, Salla, kirjoititte. Suomessa vallitsee sananvapaus, josta ainoina rajoituksina ovat kunnianloukkauspykälä ja tietysti se, että ei saa kiihottaa kansanryhmää vastaan... Blogikirjoittaminen on tuoreehko väylä toteuttaa tätä sananvapautta, ja se siinä nyt tuntuu joitakin tahoja pelottavan. Syyttä, minun mielestäni. Kirjojakin voi julkaista nykyään kohtuullisen halvalla omakustanteina, onpa ilmaisia verkkokirjojakin jo tehty. Myös täällä kritiikkipuolella sanojien määrä on nopeasti lisääntynyt halvan ja helpon kanavan kautta. Ei siis olla enää siinä vanhassa asetelmassa, että vain virallisten kustantamojen hyväksymät kirjat julkaistaan ja vain painettujen lehtien sivuilla julkaistaan kritiikkiä. Toki ennenkin ihmiset ovat yksityisesti suositelleet ja varoitelleet toisilleen kirjoista. Blogien kautta tieto esim. minun tykkäämisestäni tai pitämättömyydestäni vain saattaa kuulua muutaman entistä useamman korviin. Huijui!
Toki ajattelen blogitekstiä kirjoittaessani, että sen saattaa lukea nyt joku muukin kuin vain minä itse. Toivonkin sitä. Ihanaa on, jos joku vaivautuu edes jotain pientä kommentoimaan. Keskusteluväylänähän blogit ovat parhaimmillaan. Lukupäiväkirjaa voi pitää omalla koneellaan, niin minäkin tein ennen. Mutta siihen ei saanut muilta lukijoilta vastakaikua ja se tuntuu nyt kovin tylsältä!
Kirjailijoiden aktiivisuudesta olen kovin imarreltu. Vaikka blogissani ei ole toistaiseksi ollut sähköpostiosoitettani, olen silti saanut suoraan yhteydenottoja. Tarkoitus ei ole kuitenkaan blogilla hankkia mitään taloudellsia etuja, joten aion vastakin kirjoittaa vain siitä mistä haluan ja niin kuin haluan!
Uudet ja pienimmät kustantamot ovat selvästi löytäneet kirjablogien maailman. Luulen, että osansa on myös HHH:n nostattamalla kohulla blogeista ja netistä.
VastaaPoistaMaailma muuttuu ja kirjoitusten ja keskustelujen osalta se on siirtynyt jo aikaa sitten nettiin. Toisaalta ymmärrän kriitikoiden huolenkin, sillä kun itse esim. seuraan Hesaria netistä, tuntuu että sen taso on laskenut sitä mukaa, kun nettilehden suosio on kasvanut. Aiheet ovat käsittämättömiä ja jutut kopioita jostain aamulehdestä. En tiedä, onko tämä kirjoitusten tason lasku muuallakin netissä näkyvissä. Ainakin jos ajattelen blogeja ylipäätään, niitä suosittuja muotiblogeja en jaksa seurata millään. Ehkä ne kuitenkin ovat jatkumoa naistenlehdille ja naistenlehdet eivät ole muutenkaan kolahtaneet minulle. Kirjablogit tietenkin haluan nähdä asiapitoisempina ja jos ajattelen taas niiden tasoa verrattuna painetun lehden kritiikkeihin, niin kirjablogeista saa kuitenkin laajemman ja moniäänisemmän kuvan kirjasta, mm. Rimmisen Nenäpäivän kohdalla, jonka kohdalla osa piti ja osa ei. Minusta kirjabloggaaja osaa myös perustella tykkäämisensä ja ei-tykkäämisensä. Samalla kirjablogeissa voi onnistua myös keskustelu. Jos valtalehdessä kriitikko haukkuu kirjan, jää lyttäys aika yksipuoliseksi ja aika tehokkaaksi. Jos taas valtalehden kriitikko hehkuttaa kirjan, ei kritiikistä näy kirjoituksen takana olevia vaikutteita, esim. tietty kustantamo, kirjailijan hehku jne. Kirjablogeja seuraamalla voi nähdä kunkin kirjoittajan subjektiiviset näkemykset. Tuli tuosta vielä mieleen, että itse Turussa asuneena kyllästyin täysin esim. Tapani Maskulan elokuva-arvioihin: niissä kaikissa oli jotain vikaa - ja opin menemään aina elokuviin, jotka Maskula lyttäsi pahiten. Samalla mietin omalla kohdalla, että kun lukee jotain kirjaa, niin vaikka siitä pitäisi hirveän paljon, niin huomaa kirjasta aina jotakin, mikä ärsyttää. Ja lukija (kirjailija?) ehkä huomaa juuri sen negatiivisen arvioinnin.
Silti mua ihmetyttää tuo lopetetun blogin toimintakaavio. Vaikuttaa kiukuttelulta ja teini-ikäiseltä toiminnalta. Itse seuraan kirjailijoiden blogeja, ja vaikka hekin saavat kuraa niskaan sanomisistaan blogeissa ja myös kirjoista, on tämän kuran käsittely ihastuttavan helppoa. Täytyy sanoa, että blogin pitäminen vaikuttaa kiinnostukseen kirjailijasta: jos blogissa kirjoittaa järkeviä ja ei hiilly turhasta, olen kiinnostunut kirjailijan seuraavistakin kirjoista. Sanoisin, että pitkäkestoinen markkinointi on kannattavampaa kuin äkkinäinen ja myrskyisä.
Sitä mukaa, kun kirjablogaaminen tulee merkittäväksi markkinointikanavaksi ja kritiikinlähteeksi, sitä mukaa se myös alkaa samaistua perinteisempään, lehdessä julkaistavaan kritiikkiin. Olin yhdeksän vuotta teatterikriitikko ja tunnen ammatin hyvät ja hämärämmät puolet mielestäni jo aika hyvin. Noiden kirjoittamasi kahden kappaleen sisällön voi varmaan ottaa jonkinlaisina ensimmäisenä merkkinä tästä: että kirjablogaamisen uutuudenviehätys alkaa kadota.
VastaaPoistaJa se tarkoittaa samaa kuin lehtimaailmassakin eli aletaan kyseenalaistaa kirjoittajan asiantuntemusta, todetaan miten se ja se ovat täysin eri mieltä ja pahimmassa tapauksessa haukutaan. Haukkuminen onnistuu ihmisiltä netissä muutenkin jo aika sujuvasti ja kun siihen yhdistetään loukatun kirjailijan tai loukkaantuneen lukijan mielipide...
Silloin pitää vain tehdä se, mikä sotii koko sosiaalisen median periaatetta vastaan eli pistää korvansa kiinni ja jatkaa niin kauan kuin jaksaa. Kirjablogit ovat kuitenkin paitsi erittäin tärkeä tiedonlähde, myös erittäin tärkeitä eriävällä kriittisellä näkökulmalla. Kritiikki on blogeissa vapaampaa, kun ei ole olemassa lehdistön tapaan tiettyä yleisöä tai tiettyä yleisesti hyväksyttyä analysointitapaa - saati sitten että siellä pitäisi omaksua yleinen mielipide läpihypetetystä kirjasta - vaan voi kirjoittaa selvemmin omana itsenään.
Totuus on kuitenkin, että jos ollaan kriittisiä, joku loukkaantuu aina. Se oli varmaan se kovin juttu, joka minun ainakin piti oppia hyväksymään: että loukkasin ihmisiä vähintään kuukausittain. Siinä saa pitää kielensä keskellä suuta, ettei ala pehmitellä sanojaan tai jättää sanomatta vain miellyttääkseen, ja säilyttää oma oikeutensa mielipiteeseen. Siinä vaiheessa helpoin tapa säilyttää mielentyyneys on ajatella, että oma mielipide on perusteltu, toisin kuin yleensä haukkujien tai vasta-arvostelijoiden on.
Minusta kommenttisi kirjoista ja ilmiöistä, joista et pidä ovat aina perusteltuja. Ihan hävettää jos itse kyttäilisit kuinka usein käyn täällä "vaklaamassa" sinua ja lukemassa näitä juttuja. :D
VastaaPoistaMinusta on ollut mielenkiintoista lukea muiden kommentteja, koska niihin kristallisoituu täysin oma suhteeni kirjablogeihin ja koko nettikirjoittamiseen. En koe olevani varsinaisesti kriitikko vaan nimenomaan bloggaaja. Kirjoista bloggaamisessa on jotain kaksijakoista. Yritän yhtä aikaa välittää yleisesti jotain yksityistä lukukokemusta.
Oi, onpas täällä mielenkiintoinen keskustelu! Minun blogissa tuntuu tuo kirjamarkkinointiin liittyvä keskustelu jo hiipuneenkin, joten kiva kun aukeaa keskustelussa uusia uria ;)
VastaaPoistaMinusta moni kirjablogin lukija (ei itse bloggaaja) unohtaa sen, minusta erittäin olennaisin pointin, että kirjabloggaaja on harrastelija, joka tekee pääasiassa "arvostelujaan" subjektiivisin kokemuksin. Toisin kuin kriitikon, kirjabloggajaan ei tarvitse miettiä sitä, osaako nyt riittävän objektiivisesti tuoda kirjan esille, kun voi antaa mennä tunteellakin. Mm. tämän takia minusta kirjabloggaajalla on oikeastaan vain "taivas rajana", toki sananvapaus/kunnianloukkausasiat huomioiden. Toki moni, minä mukaanlukien, selvästikin koittaa olla jossain määrin lempeä niitäkin kirjoja kohtaan, jotka eivät ihastuta. Toki kirjan voi haukkua, mutta itse koen hedelmällisemmäksi sen, että pystyy perustelemaan, miksi ei kirjasta itse pitänyt, eikä niin, että huutaa vain isoon ääneen, että voi luoja kun oli pa*** kirja :) Ja kai aika harva noin edes tekeekään. Mutta kun tosiasia on, että harva kirja miellyttää kaikkia ja saman kirjan lukijoilla voi todellakin olla hyvin ääripään kokemuksia. Siksi on hyvä, jos pystyy tuomaan sen ns. negatiivisessakin arvostelussa esille, että vaikkei itse pitänyt, voi kirja silti olla monelle hyvä lukukokemus. Kuitenkin minusta on tärkeää sekin, että pitää voida ja osata sanoa ne negatiivisemmatkin kokemukset, ns. kritiikki kirjasta, ilman että tulee hirveä haukkuryöppy siitä, että kuinka sitä nyt tuolleen kehtaa! Itse koen sen niin vahvana rikkautena, että saa lukea erilaisia kokemuksia kirjoihin liittyen. On hauskaa jos on itse pitänyt jostain kirjasta, lukeakin arvostelu, jossa kirjasta ei ole pidetty ja nähdä kirja hetken ns. toisen silmin.
Tämä blogien tilastointi-toiminto on nyt tuonut pinnalle minusta vähän ärsyttävän ilmiön. Ettäkö aletaan jo laskea niitä ns. kurkkaamisiakin ja sen perusteella suorastaan syyttää vakoilemisesta tai koetaan se jotenkin huonona asiana. ("Käy vaan lukuisia kertoja kurkkimassa..") Siis minä itse olen sellainen, että kun aikaa on ja varsinkin jos jossain blogissa on kiintoisa keskustelu, saatan päivän aikana montakin kertaa käydä katsomassa, mitä uutta on tullut keskusteluun. Olisipa outoa, jos tuollainen alettaisiin mieltää kyttäämiseksi tms :O Mutta tuollaisia sävyjähän tämä viime viikon aikana vellonut keskustelu on esille tosiaan tuonut.
Mielenkiintoista on, että kustantamotkin tuntuvat enemmän ja enemmän heräämään tähän suht tuoreeseen ilmiöön, eli kirjabloggaamiseen. Tai ilmiönähän tämä ei ehkä ihan tuore ole, mutta sen voimakkuus on tullut vasta nyt viimeisen vuoden, puolen vuoden aikana, kun uusia blogeja ja niiden lukijoita tulee koko ajan. lumiomena toikin hyviä näkökulmia siihen, että jos saa lukukappaleita, mikä tietty vaikeus siihen liittyy, että voiko siitä sanoa sitten mitään huonoa, jos ei pidäkään. Minusta kyllä voi ja pitääkin! Mutta juuri se tapa, millä sen esittää, on tärkeä. Itse olen koittanut tuoda sellaiset kirjat, jotka ovat olleet jopa vähän pettymys, enemmän esille kirjan juonen tm tematiikan kautta esille, enkä niinkään sen oman kokemuksen. Eli siis enemmän järjellä kuin tunteella ;)
Mutta aika harva bloggari kai saakaan kirjoja ihan jatkuvaan isoja määriä, vaan enemminkin vielä on kai kyse siitä, että voi pyytää juuri niitä, mitkä olettaa kiinnostavankin itseä. Tällöin "riskiä" huonoon lukukokemukseen ei ole juurikaan. Toisaalta tuo on hyvä asia, koska itse en halua enkä aio lukea kirjoja vain siksi, että se saattaisi kiinnostaa blogin lukijoita, mutta ei minua. En ole kirjakriitikko vaan kirjabloggaaja. Luen kirjoja elääkseni, viihtyäkseni ja nautin kun saan jakaa ne kokemukset blogini lukijoiden kanssa. Ja näinhän se taitaa kaikilla meillä kirjabloggaajilla ollakin!
Kiitos teille kaikille perustelluista ja punnituista mielipiteistä. Puitte sanoiksi monia sellaisia asioita, joita minunkin päässäni pyöri sekavana massana... Ja Hanna, voin sanoa että ei minulla ole ollut mitään tarvetta seurata ip-osoitteita, ja minäkin toimin juuri noin, että klikkailen blogeja monta kertaa päivässä, joko keskustelun seuraamisen vuoksi tai siksi, että käyn lukemassa vanhoja juttuja tarkemmalla silmällä. :)
VastaaPoistaAinakin nämä keskustelut ja kommentoinnit ovat mieletön rikkaus kirjablogeille verrattuna viralliseen kritiikkiin.
VastaaPoistaMinun sekaista päätäni tässä käyty keskustelu selvitti kummasti. Ehti jo välillä tulla sellainen "hui, kuulunkin Pimeän Puolen Pahaan Klooniarmeijaan" -fiilis.
Kiitos Kirstille kun toit kirjailijan näkökulman, ja aukkosivistyksessä kun toit ammattikriitikon kommentin :-)
Kirjoititte niin paljon hyviä asioita, että haluan nostaa joitakin tärkeimpiä vielä tähän:
VastaaPoistaAmma: Koska itse olen keskittynyt enemmän vanhempaan tuotantoon, on negatiivinen kirjoittaminen minulle ehkä helpompaa kuin sellaiselle bloggarille, joka keskittyy uutuuksiin.
Totta! Juhani Aho tai Leo Tolstoi eivät nettikirjoittelua seuraa. Tai jos pilven reunalta seuraavatkin, ehkä siellä läpätään yläfemmaa siitä ilosta, että heidän kirjojaan luetaan vieläkin.
Joana: Kirjoitan vain omasta mielestäni hyvistä kirjoista, joita haluan suositella myös toisille.
Näin moni tekee! Minä taas olen ollut lukupäiväkirjan linjalla: kirjoitan kaikesta lukemastani, myös niistä joista en niin välittänyt. Toki jotain jää väliin, kuten ne, jotka ovat jääneet ihan alkutekijöissään kesken, tai jotka olen vaikka vain plarannut kirjaston lukusalissa supernopeasti läpi. Mutta olen jo niin tottunut siihen, että saan ”puhdistaa pään” ennen uuden kirjan aloittamista, että kirjasta bloggaaminen tuntuu jo suorastaan välttämättömältä ennen kuin tarttuu seuraavaan!
Lumiomena: Entäs jos kutsuisit blogiasi laajennetuksi kirjablogiksi? :) Sitähän se on, kirjablogi, jossa on välillä muitakin aiheita. :)
Booksy: Odotan innolla kaupallisten termien käsittelyäsi, sinullahan blogisi perusteella on sen puolen osaamista kovasti!
Morre: Pidän itsestään selvänä sitä, että jokaisen kirjablogistin näkemys kirjasta on henkilökohtainen.
Näin minäkin olen aina ajatellut! Ehkä keskustelua hämmentää vielä sekin, että ”vanhassa maailmassa” ehdittiin totuttua siihen, että Hesarin kriitikon arvio on vähän kuin yleinen ja objektiivinen totuus kaikille.
Kirsti: Kiitos kirjailijanäkemyksestä!
Kirsi: Liikut varmasti asian ytimessä – sananvapauden, ilmaisuvapauden ja vallankäytön liepeillä.
Mari: Minäkin muistan löytäneeni monia hyviä kirjoja lehdessä julkaistun negatiivisen arvion perusteella. Olen siis lukenut arviota ”rivien välistä”, osannut seuloa esiin, että tässä kirjassa on minua kiinnostavia asioita ja minun kannattaa se lukea.
Aukkosivistyksessä: Kiitos tärkeästä muistutuksesta! Tärkeitä kokemuksia pitkältä ammattilaisuralta.
Susa: Luen kirjoja elääkseni, viihtyäkseni ja nautin kun saan jakaa ne kokemukset blogini lukijoiden kanssa.
Aivan näin! Niin minäkin teen.
Hei,
VastaaPoistaminusta on myös outoa puhua "vaklaamisesta". Onneksi emme elä entisessä Itä-Saksassa...:) Ja kuulostaa jotenkin ikävältä lukea, että joku kokee niin suurta tarvetta syynätä näitä syötteitä, että ne pitää ihan laskea ja erikseen tutkia. Minusta ajatteleva ihminen voi hyvin käydä monta kertaa katsomassa jotakin blogiketjua, koska sinne tulee uusia mielipiteitä koko ajan. Ja lukea uusia juttuja tarkemmalla silmällä (ainakin lukeva ihminen...).
Aina varmaan mahtuu näitä, jotka haluavat myös tarkoituksellisesti ilkeillä, mutta siinä kohtaa täällä netissä sentään voi hyvin myös puolustautua ja minä ajattelen niin, että tarkoituksellinen paha ajautuu aina sanojaansa vastaan, ennemmin tai myöhemmin.
Epäilen, että tämä lasin yli läikkyminen saattoi tulla yllätyksenä niille, jotka eivät ole seuranneet koko HHH:n blogia, elämää, juttuja alusta asti. Ja taas, epäilin, vaikka en psykologi olekaan, että tämänkin blogin pitäjä joutui tavallaan kaiken sen HHH:n vastaanottaman "kuran" projisoinnin kohteeksi tässä kohtaa...Että kyse oli paljon paljon muusta kuin tästä yksittäisestä ketjusta ja sen vaklaamisesta.
Kiitos mielenkiintoisesta kommentoinnista/keskustelusta! On kummallista, miten usein tuntuu unohtuvan, että bloggaaja on yksilö, joka subjektiivisesti kommentoi/arvioi/kertoo lukemastaan kirjasta. Ammattikriitikot tai "free-kriitikot" kirjoittavat eri pohjalta...tai ainakin tietysti pitäisi kirjoittaa. Ei kirjablogien kirjoittajan tarvitse olla akateeminen, kirjallisuusopintoja suorittanut, eihän usein esim. muotibloggaajakaan ole muotia/suunnittelua opiskellut...Ainoa kriteeri onkin tuo kiinnostus: kirjabloggajalle riittää, että on lukenut kirjan - tai rehellinen tunnustus siitä, että kirja on voinut jäädä keskenkin ;)
VastaaPoistaSalla: blogisi on juuri valloittava sen takia, ettet keskity mihinkään tiettyyn lajiin tai ikään (kirjoista puhuttaessa!) Ajaton ja rajaton kirjallisuus ja siitä keskusteleminen on suuri nautinto!
Kävin lukemassa tuon Henna Heinosen jutun. Kiinnostava näkökulma. En ole juurikaan hänen blogiaan seurannut, mutta kaipa minunkin IP-osoitteeni jostakin tilastosta löytyy.
VastaaPoistaHyvä muistutus kävijälaskureiden tehokkuudesta. Ei pidä olla niin naiivi, että käy kommentoimassa jonkun blogia sekä anonyymisti että omalla nimellään.
Hyvä kysymys on myös se, onko anonyymilla kommentoinnilla blogimaailmassa enää mitään "lähdesuojaa". Siis saako todellakin blogin ylläpitäjä kaivella tilastoistaan jonkun hänen blogiaan kommentoinneen IP-osoitteen ja listaamaan, missä postauksissa kyseinen henkilö on käynyt ja kuinka monta kertaa?
Esimerkki: olen käynyt tässä blogissa usein, viikottain, joskus useamman kerran päivässäkin. Ei siinä mitään ihmeellistä. Mutta mitä olen käynyt lukemassa? Mitäpä jos minulla on jokin omituinen fetissi vaikkapa tiettyihin aiheisiin (en rupea tässä luettelemaan mitään mahdollisia perversioita, saatte vielä sellaisen käsityksen että nyt se oikeasti puhuu taipumuksistaan ...)
Koska olen kommentoinutkin blogiin omalla nimelläni, tarkoista kävilaskureista (omassa blogissani ei sellaista IP-tunnistejuttua ole, joten aihe ei ole tuttu) pystyisi henkilöimään nämä omituiset lukuviehtymykset minuun.
Jos siis Salla olisit ilkeä ihminen (mitä en usko, mutta jos ...) ja kirjoittaisit postauksen Penjamin omituisista mieltymyksistä, niin rikkoisiko se silloin jotakin intimiteettisuojaa tai lakia?
- Siis voiko kävijätietoihin soveltaa jotakin kirjesalaisuuden kaltaista näkökulmaa? Heinosen postaus (vaikka se ei nimiä mainitsekaan) mielestäni osoittaa, että jonkinlaisen ongelman nuo paholaisen keksinnöt (tarkat kävijäseurannat) ovat blogikeskuteluihin ja niiden lukemiseen tuoneet.
Kiitos anonyymi, Katinka ja Penjami!
VastaaPoistaJoku asiaan paremmin perehtynyt saisi selvittää tuon "anonyymin lähdesuojan". Ehkä voisit Penjami tehdä omaan blogiisi jonkun raportin tästä, sinullahan on usein hyviä, pitkiä ja perusteellisia katsauksia.
Mä seuraan oman blogini tilastoja Google Analytics -työkalulla, enkä edes muista onko siellä mitään ip-osoiteraportointia. Tietysti niissä tapauksissa, joissa joku häirikkö alkaa pommittaa nettisivua, ip-osoitetunnistus on tärkeä keino saada asia poliisitutkinnassa eteenpäin.
Google Analytics näyttää kyllä palveluntarjoajat. Eli jos jollakin on kotona vaikka Saunalahden nettiliittymä, se jää tilastoihin näkyviin siten, että kuukaudessa vaikka 500 kävijää on tullut Saunalahden liittymän kautta ja toiset 500 vaikka Elisan liittymän kautta. Olen tarvinnut palveluntarjoaja-tietoa kerran: silloin kun Ohrana-juttuani kopioitiin lehteen, katsoin tilastoista että lehden palvelutarjoaja-osoitteesta (joka oli siis saman niminen kuin lehti itse) oli käyty sivuillani tiettyinä päivinä. Eli jos kopioija olisi tehnyt googletuksensa vaikka kirjastosta käsin, ei minulle olisi jäänyt lehden palveluntarjoajatietoa näkyviin.
Google Analytics -tilastot ovat kiinnostavia, mutta yleensä klikkailen sieltä läpi vain kolme kohtaa: viittaavat sivustot, suosituimmat hakusanat ja sivujen suosituimmuusjärjestyksen.
penjami: Ymmärtääkseni IP-osoitteen omistajaa ei voi saada selville. Siis tavallinen rivikansalainen ei voi. Poliisilla ym. on sitten tietysti eri oikeudet. Ihan siis juurikin intimiteettilakisuojan vuoksi.
VastaaPoistaVoi kai seurata, että tästä IP-osoitteesta käydään lukemassa kaikki asiaan X liittyvät jutut, mutta KUKA käy, niin sen selvittäminen ei onnistu.
En sitten osaa sanoa saisiko oikein näppärä hakkeri laittomin keinoin asian selville.
Morre, rivikansalainen ei varmaan kovin pitkälle pääse, mutta oman verkkopalvelunsa ylläpitäjä luonnollisestikin näkee, mistä ip-osoitteista sivulle tullaan. Jos perustaa kotisivut omalle palvelimelleen ja ylläpitää niitä itse, niin totta kai silloin näkee ip-osoitteet. Vaikkapa yrityksen kotisivujen ollessa kyseessä tämä on jo mahdollisten tietoturvahyökkäysten vuoksi todella tärkeää.
VastaaPoistaMeidän Blogger-pohjaa käyttävien bloggaajien ip-historiat ovatkin mielenkiintoisempia. Eiköhän Googlella ole tätäkin varten joku jättimäinen konehalli jossain, jossa kerätään talteen kaikkien niiden ip-osoitteet, jotka Blogspot-blogeissa käyvät. Siellä Google sitten voi laskea analyysejä siitä, että miksi juuri tämä ip-osoitteen haltija klikkailee eniten niitä blogijuttuja, joissa kerrotaan maitovalaan vaelluksista ja niitä, joissa kerrotaan kevytmaidon litrahinnan kehittymisestä.
Näkisin silti, ettei vainoharhaisuuteen ole syytä. :) Kyllä normaaleista asioista saa olla kiinnostunut.
Morre:
VastaaPoistaJoo, luin kommenttini ja taisin olla hieman epäselvä.
Siis ei kai IP-osoitteen henkilöllisyyttä voikaan saada selville, eli anonymiteetti sinällään on salassa. Mutta jos analyytikka näyttää blogiin tulleen liikenteen IP-osoitteet sellaisenaan, pystyy omalla nimellään kommentoineen IP-osoitteen sitä kautta saamaan selville. Ja haarukoimaan, mikäli samasta IP-osoitteesta on käyty kommentoimassa anonyymisti, vaikkapa ilkeämielisemmin. Näin ymmärsin esimerkiksi Heinosen jäljittäneen oman bloginsa vierailijoita.
Ymmärrän Heinosen postauksessaan mainitsemat kommentit vierailijoista hänen bloginsa kokonaisuutta vasten, mutta jos hän alkaisi nimetä henkilöitä, lähestyttäisiin rajaa, jossa tuollaisen paljastelun moraali kyseenalaistuu.
Kirjablogeja seuraavana ja itsekin blogia pitävänä kirjailijana ajatukseni on tämä: Lehtikriitikolta on lupa odottaa objektiivisuutta ja tiettyä asiallisuutta, perustelujakin tietysti, varsinkin jos kirja lytätään. Lehtikritiikki nyt kuitenkin on ammatillista toimintaa, jossa ei voi ihan kuin sika perunapellossa mellastaa, vaikka kirja ei henkilökohtaisella tasolla kolahtaisikaan. Blogit sen sijaan ovat foorumi, jolla ihmisen on saatava olla häpeilemättömän subjektiivinen ja asenteellinen, mitä vaikkapa kirjojen arvioimiseen tulee. Hyvä lähtökohta mielestäni on se, että suodattamattoman (ja subjektiivisen) totuuden kuulee lasten ja kirjabloggaajien suusta, kun taas aikuisen vastuulla raskautettu lehtikriitikko ei saisi möläytellä ihan mitä tahansa.
VastaaPoistaJotenkin hahmotan asian niin, että asemaltaan lehtikriitikko on tavallaan auktoriteettiasemassa kirjailijaan ja tämä teokseennähden, samaan tapaan kuin oppilaan esseetä kommentoiva opettaja. Haukkua saa, mutta asiallisesti, objektiivisesti ja perustellen, ja samalla myös positiiviset piirteet huomioiden. Kirjabloggaaja taas on epävirallisen asemansa vuoksi vapaampi kommentoimaan Virallisen Kirjailijan teosta haluamallaan tavalla, ja asetelmassa kirjailija on tavallaan lukijaan ja siltä pohjalta kirjoittavaan kirjabloggaajaan nähden auktoriteettiasemassa samalla tavalla kuin poliitikko äänestäjään nähden, koska on lähtenyt mukaan peliin ja peli on kestettävä.
Itsekin bloggaavana henkilönä otan toisaalta kirjabloggaajien tekstit pitkälti vertaispalautteena, jota arvostan juurikin sen subjektiivisuuden vuoksi mutta jota en ota samalla tavalla Virallisena Ja Kaikille Lehden Lukijoille Suunnattuna Lopullisena Totuutena kuin kriitikoiden kynäilyjä. Tosin jos joku menee henkilökohtaisuuksiin eli kirjailijuuden ja siihen littämieni asioiden ulkopuolelle kommentoinnissaan, saatan itsekin astua kirjailijuudesta ulos (tai alas) ja ottaa kantaa henk.koht. tasolla.
Lopputulema: Älkää hyvät kirjabloggaajat ajatelko, että kirjailijat saattavat lukea kommenttinne, vaan antakaa palaa ihan vapaasti niin kehujen kuin haukkujenkin suhteen. Pitäkää sana vapaana! Ei kirjailija haukuistanne haavoitu, tiedämme ettei kaikkia voi miellyttää, mutta kehut kyllä lämmittävät, jos ja kun ne ovat rehellisiä ja jotain muuta kuin varmuuden vuoksi esitettyjä kohteliaisuuksia!
Täytyy sanoa, kaikenmoisia listoja kerääville ja taltioiville, että IP-osoite on palveluntarjoajan antama osoite, numerosarja, eikä tarkoita mitään muuta kuin, että tuon numerosarjan avulla voi poliisi, jos on kyse rikollisesta toiminnasta, selvittää tai kaivaa esille myös henkilön tai henkilöt (riippuen rikoksesta). Niiden julkistamisessa saa olla varovainen.
VastaaPoistaSen käyttö tämmöisenä julkisena painostuskeinona tai blogitilastouhkailuna tai muuna voi olla suurempi "rikos", koska tietokone joka käyttää yhteyttä nro xxxxxxxxx ei ole vielä mikään faktinen tieto henkilöstä joka konetta käyttää. Samaa tietokonetta voi käyttää useampi henkilö ja esimerkiksi kiinteistökaistan tai yrityksen tai laitoksen ollessa kyseessä, saman IP-numeron takana voi olla useampia koneita, ja myös koneilla useampia käyttäjiä.
Siis: tuo IP-numero ei ole sama asia kuin yksityishenkilö. Niitä ei pidä sotkea toisiinsa. Ja se on yksityssuojan alainen, vain poliisi voi, jos oikeata aihetta on, selvittää henkilöllisyyden sen perusteella.
Kiitti tilastoselvityksistä! Ja Pasille ihan erityiskiitos tästä: Älkää hyvät kirjabloggaajat ajatelko, että kirjailijat saattavat lukea kommenttinne, vaan antakaa palaa ihan vapaasti niin kehujen kuin haukkujenkin suhteen.
VastaaPoistaJoku tietotekniikkakärpänen iski ja oli pakko googlailla vielä tätä IP-osoitteisiin liittyvää mystiikkaa.
VastaaPoistaSiis, on olemassa kiinteitä ja vaihtuvia IP-osoitteita. Kiinteitä on mm. yrityksillä, mikä tarkoittaa sitä, että tietokoneella töistä tapahtuva surffailu blogeissa jättää tunnistettavampia jälkiä. Näinhän Heinonenkin kommentoi: "Näen esimerkiksi teidät WSOY:laiset, jotka käytte täällä päivittäin."
Kotikäyttäjillä, joilla on Elisan/Saunalahden tms. liittymä, IP-osoite ei (käsittääkseni) ole kiinteä, ellei sellaista ole erikseen hankkinut tai ellei ole jokin tuollainen Hirliin mainitsema kiinteistökohtainen serveri. Palveluntarjoaja arpoo vapaan IP-osoitteen.
Tosin en ole varma, että jos pitää modeemia koko ajan päällä, vaihtuuko tuo. Silloinhan on tavallaan kyse samasta yhteydestä. - Joka tapauksessa IP-osoitteisiin ei pidä luottaa liikaa eikä niiden perusteella pidä tehdä liikaa johtopäätöksiä. Onkin siis mahdollista, että Heinonenkin on tehnyt vääriä arvioita: samalla IP-osoitteella mutta eri nimillä hänen blogiaan kommentoineet ovat hyvinkin todennäköisesti eri ihmisiä, eri tietokoneiltakin.
Olen siis helpottunut.
Sen asian arvioinnin voi antaa HHH:n blogin huomaan. Hänhän päätti kirjoituksensa siihen, että kertoi avaavansa uuden blogin. Ehkä siellä tähän palataan.
VastaaPoistaVaklauskommentin perusteella voinen tosin tehdä johtopäätöksen, että minun ei sinne pidä mennä yhtään mistään ip-osoitteesta käsin. :)
Lukijana pistän vielä oman lusikkani soppaan. Eli mielestäni kirja-blogit arvosteluineen ovat antoisia normilukijalle juuri siksi, että kirja-bloggaajat kirjoittavat vapaammin kuin lehtiin maksullisia kirja-arvioita kirjoittavat kriitikot.
VastaaPoistaKirja-blogien mielekkyys syntyy juuri kirjoittajan subjektiivisesta mielipiteestä, jolle lukija antaa erilaisen arvon kuin "kirjallisten kuppikuntien" ja akateemisen taakan alla kirjoittava ammattikriitikko. Ammattikriitonkin mielipide on tietenkin subjektiivinen, mutta ei taatusti yhtä vapautunut kuin useimpien kirja-bloggaajien.
Mielestäni kirja-blogien erilaisuutta lehtiarvosteluihin on oikeastaan myös korostettava, että lukija saa kummastkin enimmän irti. Lehtiarvosteluista "akateemisen" mielipiteen, jossa kirjaa peilataan vallitseviin kirjallisuusnormeihin ja sen paikkaan nykyproosan kartalla, kirja-blogista taas aidon lukukokemuksen ja lupauksen siitä, mitä normilukija voi kirjalta odottaa.
En tarkoita, etteikö kirja-bloggaajakin voisi analysoida romaania tai runoteosta myös teknisemmin, eli eritellä rakenteen ja kielen ominaisuuksia, mutta itselleni lukijana kirja-blogit antavat eniten silloin, kun ne nimeomaan keskittyvät nakkipapereihin ja muihin seikkoihin, joita siellä Hesarin arvostelussa ei mainita. Eli jatkakaa samaa rataa kuin aiemminkin, pliis! :)
Mitä tulee vaklaus-juttuihin jne. niin ne voinee jättää omaan arvoonsa. Itse olen käynyt niin HHH kuin kenen tahansa muun seuraamani blogin sivuilla miljoona kertaa päivässä, lähinnä seuraamassa mielenkiintoista keskustelua, enkä näe siinä mitään pahaa/kummallista, vaikka joka kerta en olisi itse kommentoinutkaan.
Kiitti Vera, samaa latua pusketaan siis etiäpäin. :)
VastaaPoistaHuh, täällähän on ollut todella kiihkeät keskustelut! Oma mielipide täytyy tietysti vielä heittää joukkoon.
VastaaPoistaRavintola -vertauksesi oli loistava. Kyllä lukukokemusta saa ja voi arvostella ihan kuten ravintolakokemustakin, ja samalla tavalla sitä blogissa voidaan kertoa lukukokemuksesta samalla tavalla kuin kerrottaisiin ravintolakokemuksesta kaveriporukassa. Palautetta harvemmin tulee annettua heti suoraan, tai sitten jossain on selkeästi vikaa.
Se, että blogistit eli siis kuka tahansa ihminen ei olisi pätevä kritisoimaan kirjaa -omalla tavallaan- ja kertomaan omasta kokemuksestaan, on mielestäni naurettavaa. Jos runoja ja romaaneja saavat kritisoida vain kriitikot, on kaikkien muiden tehtävä ilmeisesti vaieta ne kuoliaaksi. Kuka sitä oikeastaan haluaa? Ja kenelle ilmiöstä on haittaa?
On tietenkin jokaisen kirjailijan, kustantamon ja median edustajan päätettävissä, miten blogeihin suhtautuu vai suhtautuuko mitenkään. Se, että joillekin ihmisille ne ovat päivittäin luetumpia kuin sanomalehdet, kuitenkin ehkä kertoo siitä miten niistä mahdollisesti voisi vaikka yrittää hyötyä tai minkä verran niitä kannattaa panetella.
HHH -asia alkaa saada mielestäni todella omituisia käänteitä. Tämän sinun postauksesi jälkeen oli kyllä pakko mennä itsekin "vaklaamaan" ja ainakin hymyilytti vinosti hetken sen jälkeen :).
Niinpä, Tessa. Minä kyllä annan nykyään ravintoloissakin palautetta. Kerran mentiin kaverin kanssa lähes tyhjään ravintolaan, istuttiin pöytään ja otettiin listat käteen. Tarjoilija touhusi tiskin takana, ei reagoinut mitenkään. Katsoin kellosta aikaa ja kun 10 minuuttia oli tullut täyteen, lähdimme pois, minä kävin lähtiessä tiskillä sanomassa, että aioimme ruokailla täällä, mutta kun kukaan ei tullut kysymään tilausta, menemme naapuriin. Tarjoilija ei pahoitellut tilannetta eikä pyytänyt jäämään, alkoi vaan puolustella että hänellä on niin kiire. Eipä ole tarvinnut sinnekään mennä enää ikinä.
VastaaPoistaVirallisen median toiminnasta oli tänään mielenkiintoinen uutinen koskien MTV3:a. Ehkä vähän kaukainen esimerkki kirjoihin verrattuna, en pysty muistamaan, milloin Maikkari olisi tehnyt kirja-aiheisen ohjelman. Kumminkin, kanava sai JSN:lta huomautuksen Wikipedian kopioinnista. Muistan kun tämä kuva kiersi Facebookia Kari Tapion kuoleman aikaan. Käytännössä koko MTV:n "muistokirjoitus" Kari Tapiolle oli vedetty Wikipediasta. Ei mitään järkeä. Kellä tässä maassa on enemmän rahaa ja henkilöresursseja käytettävissä toimitustyötä varten kuin Maikkarilla? Miksi sisältö silti kopioidaan Wikipediasta? Todella aliarvioivaa ja asiakasta vähättelevää toimintaa.
Samoin Hesarin Nyt-liitteessä ollut lyhyt juttu Corto Maltesesta herätti sellaisen "voi ei" -tunteen. Pari hassua lausetta, en kyllä katsonut olivatko Wikipediasta mutta sellaisia tunnetuimpia kliseitä kuitenkin. Miksi maksaisin lehdelle sisällöstä, jos sisältö otetaan netistä? Osaan lukea Wikipediaa itsekin, kiitos.
Varmasti moni muukin kuin minä pitää blogeista juuri siksi, että niiden sisältö on aina tuotettu vain yhtä paikkaa - eli bloggaajan blogia - varten. Ei tarvitse lukea niitä paikasta toiseen kiertäviä tiedotteita tai muilta napattuja uutisia. Saa persoonallista, ainutkertaista sisältöä, johon on hyvin usein käytetty aikaa ja vaivaa.
Piti vielä kirjoittaa tästä kirjabloggareiden "rusikoimisesta", kävin nimittäin vasta nyt lukemassa oikein kunnolla tuon HHH:n keskustelupalstan ja ihmeellisiä käänteitä, todentotta.
VastaaPoistaEn tiedä, mutta mahtaako olla niinkin, että keskinkertaisen viihteen myymisessä ja markkinoimisessa tarvitaan tämäntyyppisiäkin "kikkoja" ja liki puberteettista draamaa ja pikkuprinsessuutta: Katsokaa nyt kuinka minua kiusataan! Toisinaan tämä tilastosyljentä tai -uhkailu vaikuttaa ihan tarkoitushakuiselta toiminnalta: saahan sillä huomiota osakseen ja paijauksia.
Ikävä sanoa, mutta kirjailija joka tarvitsee ja saa/hankkii itselleen tämänkaltaista huomiota, niin en voi ottaa häntä oikein vakavasti.
Kirjailijaa en vertaisi ravintoloitsijaan, kokkiin ehkäpä, jos aterioissa pysytään.
;). Kustantamo voisi sitten olla vaikka tuo ravintolan omistaja. Ehkä.
Ok, kustantamo omistaa ravintolan ja kirjailija kokkaa. :) Se on kyllä aika looginen jako...
VastaaPoistaKirjablogeille kohdistui tänään oikein positiivista huomiota, minun (ja varmasti monen muunkin) meiliin tuli eräältä isolta kustantamolta viesti, missä kyseltiin osallistumishalukkuudesta kustantamon tilaisuuksiin ja kannettiin huolta, että onhan kustantamon uutuusluettelo varmasti tiedossa. :)
Kirjailijana en voi olla kuin samaa mieltä muiden kanssa: saa (ja pitää) sanoa mitä oikeasti ajattelee. Toki me voimme siitä loukkaantua (väitän, että olemme herkkänahkaisempia kuin annamme ymmrtää), mutta se on sitten ihan oma vika, ja toivottavasti palautteesta saa irti jotain muutakin, esim. kehittymismahdollisuuksia).
VastaaPoistaTämän sanottuani tiedustelisin, haluaisitko tutustua pian ilmestyvään esikoisromaaniini Marian ilmestyskirja? Pikkuruisen kustantamon kirjailijana voin tarjota vain sähköisen arvostelukappaleen, mutta voit tutustua myös lukunätteeseen ja sen perusteella tehdä päätöksesi: http://www.ilmestykset.net/nayte/.
Jos kiinnostuit, ota yhteyttä sähköpostilla maija@writeme.com!
Kiitos luottamuksesta, Maija. :) Palataan asiaan sähköpostitse...
VastaaPoistaPakko linkittää tänne Parnasson blogista löytynyt linkki tähän amerikkalaiseen blogikeskusteluun. Siinä kirjailija hyökkää raivoisasti negatiivisen arvion kirjoittanutta bloggaajaa kohtaan.
VastaaPoistaKiitoksia linkistä, se oli viihdyttävä. Vähän käy sääliksi sitä kirjailijaa, joka ei varmaankaan ymmärrä kommenttiensa päätyvän netin kuolemattomiin arkistoihin.
VastaaPoista