perjantai 3. marraskuuta 2006

Jari Tervo: Ohrana

Jari Tervon kirjojen kanssa minulla on ollut intensiivinen, joskin aaltoileva suhde jo vuosikymmenen ajan. Ensikosketukseni Tervon proosaan sain vuonna 1995, jolloin näin Kajaanissa Kom-teatterin vierailunäytäntönä näytelmän Rikos ja rakkaus, joka oli dramatisoitu Tervon romaanista Pyhiesi yhteyteen. (Ihmettelin jo tuolloin miksi loistava alkuperäisnimi korvattiin kömpelöllä Rikoksella ja rakkaudella ja ihmettelen edelleen.) En muista luinko kirjan ennen näytelmän näkemistä vai toisinpäin, todennäköisesti kuitenkin vasta näytelmän jälkeen.

Pyhiesi yhteyteen olikin messevää herkkua ja teki minuun todella suuren vaikutuksen erittäin moniulotteisella suomen kielen käytöllä, erinomaisesti hallitulla vaihtuvan kertojanäkökulman käytöllä, virkistävällä aihepiirillä ja runoilijan kielikuvilla. Ei hyvän romaanin tarvitse olla sivistynyttä, pikkusievää ja sisäsiistiä, rovaniemeläisarki, lapin murre ja lähiöelämä tarjoavat erinomaisia aineksia hyvään kirjaan. Olisi tämä kirja Finlandia-palkinnon ansainnut, ehdokkaana oli mutta puisevalle Hannu Mäkelän Mestarille palkinto meni.

Seuraava muistikuva Tervon tuotannosta on kesältä 1996 tai 1997, jolloin kannoin kirjastosta Pohjan hovin. Makasin sohvalla, luin Pohjan hovia ja röhötin ääneen. Äiti ihmetteli mitä luin, tarttui kirjaan seuraavaksi itse ja vietti hänkin lukuajan sohvalla maaten ja ääneen nauraen. Seuraavaksi kirjaan tarttui isä, selaili sitä hieman ja totesi sitten puoliksi leikillään kieltävänsä minua lukemasta tällaista kirjaa. :) No myöhäistähän se siinä vaiheessa oli, ja Pohjan hovin hillittömän tajunnanvirran, sinne tänne risteilevän tarinan ja poukkoilevien anekdoottien pariin on tullut palattua monta kertaa. Ceylonin runkkaavat apinat naurattavat vieläkin. :)

Siat ja naudat on kahden edellisen kanssa samaa sarjaa, tuore, kielellisesti kekseliäs ja tavoitteellinen ja näkökulman puolesta iskevä ja kunnianhimoinen. Poliisin poikaakin symppasin, mutta myöhemmässä tuotannossa Tervo alkoi mielestäni toistaa itseään, ja alkuaikojen tuoreus vaihtui samojen kikkojen kierrättämiseen. Siksi vuonna 2004 hyviä kritiikkejä kerännyt Myyrä herätti mielenkiintoni. Pari edeltävää Tervon kirjaa oli jäänyt kokonaan lukematta, edellämainitun toiston ja leipääntymisen vuoksi. Myyrä nollasi nämä tuntemukset, se oli kuin tietokonepelissä hyppy seuraavalle levelille: jotain ihan uutta. Siinä Tervo survaisi isomman vaihteen päälle, jätti Rovaniemen rikollispiirit tai näennäisomaelämäkerralliset kirjailijashow't sikseen ja tarttui meheviin aiheisiin: Kekkoseen, suomettumiseen, Neuvostoliiton vankileireihin, sotienjälkeiseen sisäpolitiikkaan. Tykkäsin.

Tämän pitkän pohjustuksen jälkeen päästäänkin päivän epistolaan eli Helsingin pommituksia jatkosodan lopussa käsittelevään Ohranaan. Se on Myyrän kanssa samalla aaltopituudella, mutta tyyliltään karsitumpi. Vähemmän päähenkilöitä, vähemmän kertojia, vähemmän juonen sivupolkuja. Lehtiarvosteluissa tämä on taidettu nähdä järjestään hyvänä puolena, mutta minua ei olisi haitannut, vaikka kertojia olisi samanlainen runsaudensarvi kuin Myyrässäkin. Puoli kirjaa ehdin miettiä, että pidin Myyrästä enemmän, mutta sitten tapahtui jotain, mitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan: Tervo yllätti minut. Eikä millään juonenkiepautuksella vaan päähenkilön asenteella. Päähenkilö Attila Rahja osoittautui humaaniksi, myötäeläväksi, tuntevaksi ihmiseksi, ei kylmäksi kikkailijaksi, niinkuin turhan monta kertaa Tervon henkilöt ovat olleet. Kirjan jälkipuoliskolla olikin ihan uudenlainen pohjavire, mitä en muista missään Tervon kirjassa aiemmin olleen. Uusiutumista, hyvä!

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin vaikea päättää, mitä Tervon kirjat oikeastaan ovat. Ohranassa Korkeajännityksen aiheet yhdistyvät vakuuttavanoloiseen historialliseen taustatietoon. Hauska piirre on, ettei Tervo millään tavalla pyri esittämään dialogia ajanmukaisena. V. 1944 sotalesket, mummot ja poliisiviranomaiset kettuilevat ja pamiloivat ihan samalla tavalla, kuin rovaniemeläiset pikkurikolliset 1990-luvulla: henkilöstä riippumatta he puhuvat silkkaa tervoa, vuodattavat koukeroisia kielikuvia, maalaavat maailmaa sanallisesti. Historian oppituntina (tiedän, eihän romaaneista pidä historiaa opiskella) Ohrana on erittäin antoisa, kuten Myyräkin oli. Tällaisiako suomalaiset vakoilijat ja vastavakoilijat olivat? Näinkö toimivat desantit? Pelastiko "Janne Mutka" tosiaan Helsingin tuhoisimmilta pommituksilta ja sitä kautta koko Suomen itsenäisyyden? Oliko sotienjälkeinen sisäministeri pitkän linjan neuvostoagentti "Väinämöinen"?

Pisteet Tervolle siitä, että romaanillaan hän taatusti antaa sitkeää pureskeltavaa monelle pölyiselle ja kaikkitietävälle historiantietäjälle. Me muut saamme tuhdin annoksen uskottavasti elävöitettyä ajankuvaa ja siinä sivussa peruskäsityksen eräästä historian ajanjaksosta (juu, romaanit eivät ole historiantutkimusta, muistan edelleen...). Runoilijan taustansa Tervo on antanut ujostelematta näkyä koko prosaistin uransa aikana. Lennokkaat kielikuvat ottavat paikkansa niin vakoilu- kuin pommituskuvioidenkin aikana. Pidän myös Tervon tavasta aloittaa kohtaus ikäänkuin sisältä ulospäin, keskittymällä johonkin yksityiskohtaan ja siitä sitten pikkuhiljaa laajentamalla, niin että lukijalla menee hetki hokata, missä nyt mennään ja kenen kanssa. Parhaimmillaan näin syntyy erinomaista jälkeä.

Tervo on joko Suomen syvällisin viihdekirjailija tai sitten Suomen viihteellisin vakavasti otettava kirjailija. Tai sitten jotain ihan muuta. En osaa häntä lokeroida, ja kun nyt tässä blogissani olen metakoinut lokeroimista vastaan, ei minun taida tarvitakaan. Kyllä aika ja lukijakunta selvittävät, mihin kohtaan kansakunnan kaappia Tervon kirjallinen tuotanto viime kädessä asettuu.

EDIT: Tässä allaolevaan keskusteluun liittyvä lehtijuttu:

14 kommenttia:

  1. Anonyymi31.12.06

    Jostakin syystöä arviosi muistuttaa parissakin kohtaa lauserakenteita myöten Keskisuomalaisen verkossa ilmestynyttä arviota, joka löytyy osoitteesta www.keskipohjanmaa.net/gen/420991.asp

    Kuka on kopioinut ketä?

    Keskisuomalaisen arviossa ei mainittu kirjoittajaa, mutta tuskin se sinun saattoi olla, kun arvostelija ei tykännyt Myyrästä ja sinä tykkäsit.

    VastaaPoista
  2. OHHOH! Siinä on tosiaan kirjoittaja osannut copypastetuksen jalon taidon. Päivämäärää tuossa jutussa ei ole, mutta pistänpä kyllä välittömästi palautetta lehden toimitukselle, ja kysyn asiasta.

    Minulla ei ole mitään tarvetta näihin juttuihin prujata ketään, blogia pidän puhtaasti harrastamisen ilosta. Verkkoarvostelun tekijä oletettavasti saa jutuistaan rahaa ja deadlinekin painaa, joten ainahan se on nopeampaa ja kätevämpää kopioida tekstiä valmiilta pohjalta sen sijaan että vaivautuisi keksimään omaa.

    Olen joskus miettinyt että blogini on taatusti kätevä kirja-arvosteluja tekeville koululaisille, mutta en olisi uskonut että Ihan Oikea Media vaivautuisi tuolla lailla copypasteamaan. :)

    VastaaPoista
  3. Laitoin Keskipohjanmaalle kaksi meiliä:

    "Sain palautetta, että pitämäni blogin juttu Jari Tervon Ohrana-kirjasta muistuttaa huomattavasti verkkolehdessänne ilemstynyttä kirja-arvostelua:
    http://www.keskipohjanmaa.net/gen/420991.asp . Minun juttuni (ollut netissä luettavissa 3.11. alkaen) löytyy sivulta http://sbrunou.blogspot.com/2006/11/jari-tervo-ohrana.html ."

    "Täydennyksenä aiempaan: verkko-osoitteestanne on käyty sivuillani ti 12.12. ja ke 20.12. Olisi asianmukaista mainita suorien lainausten kohdalla lähde (blogini) tai maksaa minulle korvaus tekstistä.

    Yhdenmukaisuus on selvä seuraavissa kohdissa:

    "Tervo (synt. 1959) ei tapansa mukaan pyrikään Ohranassa esittämään dialogia ajanmukaisena.

    Helmikuussa 1944 sotalesket, mummot ja poliisiviranomaiset kettuilevat ja puhuvat ihan samalla tavalla kuin rovaniemeläiset pikkurikolliset 1990-luvulla. Henkilöstä riippumatta he haastavat silkkaa tervoa, vuodattavat koukeroisia kielikuvia ja maalaavat sekasortoista maailmaa sanallisesti."

    "Tervon valtteja on tapa aloittaa kohtaus ikäänkuin sisältä ulospäin. Hän keskittyy johonkin yksityiskohtaan ja laajentaa sitä pikku hiljaa. Välillä lukijalla menee hetki miettiessä, että missä nyt taas mennään ja kenen kanssa."

    "Tervo saattaa olla joko Suomen syvällisin viihdekirjailija tai sitten Suomen viihteellisin vakavasti otettava kirjailija. Tai sitten ihan jotain muuta."

    Odotan mielenkiinnolla, mitä toimituksesta vastataan.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi2.1.07

    Googlailin vähän lisää, ja silmiini sattui Juha Roihan Ylen sivuille tekemä Ohrana-arvio osoitteessa

    http://lotta.yle.fi/ijulkaisu.nsf/sivut/roihao_u?OpenDocument&pageid=Content110109C08FB

    Kannattaa verrata tätäkin Keski-Pohjanmaan arvioon.

    Ilmeisesti lehdessä ollaan aika vapaamielisiä lainausten suhteen...

    VastaaPoista
  5. Minunkin mielestäni jutussa oli muutakin tuttua, ja kävin katsomassa Hesarin arvion, mutta sieltä ei suoria lainauksia löytynyt. Joka tapauksessa hatunnosto tälle osaavalle kriitikolle!

    Juha Roiha -linkki katkesi keskeltä, mutta löytyy esim. googlettamalla sanoilla "juha roiha ohrana".

    VastaaPoista
  6. Kävin skannaamassa jutun ja merkkasin siihen nuo kohdat, jotka ovat omaa tekstiäni ja ne, jotka tunnistin Roihan tekstiksi. Mahtaakohan lopuille kappaleille löytyä joku alkulähde? (Linkki löytyy myös skrollaamalla ylöspäin, postauksen lopussa.)

    http://www.corded.org/~brunou/keskipohjanmaa.pdf

    VastaaPoista
  7. Lehdestä oltiin minuun yhteydessä, oikaisu on kuulemma julkaistu tänään ja laskuni lähtee maksatukseen maanantaina. Kiitän tässä yhteydessä Kvaak.fi -foorumilta saamaani asiantuntevaa apua. Yhteenveto: jos huomaa, että omaa tekstiä on luvattomasti lainattu, eikun laskua ja oikaisupyyntöä menemään. Itse laitoin 300 euron laskun, minua neuvottiin että tyypillinen kirjoituspalkkio freelancerille olisi tässä tapauksessa noin 150 euroa ja luvattoman lainauksen kyseessä ollessa se on tapana maksaa kaksinkertaisesti.

    Etelä-Saimaa teki aiheesta jutun. Keskipohjanmaa-lehden päätoimittaja suhtautui asiaan erittäin asiallisesti perehdyttyään tapaukseen.

    Ikävä jälkimaku tästä jäi, kuulemma blogien plagiointi kaupallisiin julkaisuihin on melko yleistä. Kiitos anonyymille kommentoijalle, joka tässä tapauksessa huomasi asian ja kertoi siitä!

    VastaaPoista
  8. Tästä jutusta on jo aikaa, mutta kiitos sen dokumentoinnista! Parhaillaan harkitsen juttukorvauksen hakemista YLEltä, joka on kopioinut aiemmin toisaalla julkaistusta artikkelistani yli kymmenen lausetta sanasta sanaan ja lisäksi joitakin mukaillen:

    http://www.yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2012/02/rakastuminen_on_aivoille_kuin_huumetta_3257568.html

    Tässä alkuperäinen juttuni, sattumalta julkaistu vuosi sitten ystävänpäiväksi sekin..
    http://www.luontoliitto.fi/nuorten_luonto/nuorten-luonto-12011/juuri-oikeenlaista-kemiaa

    VastaaPoista
  9. Tsemppiä! Laitahan vaan vaatimusta vetämään...

    Luin nuo jutut rinnakkain ja kylläpä nolottaa ylen puolesta... Tätäkö varten pitää ruveta maksamaan Yle-veroa? Että toimittajat voivat etsiskellä googlella juttuaiheita ja sitten hätäisesti copypastettaa löydöksensä?

    Toimittajienhan pitäisi olla sisällöntuotannon ammattilaisia... siis nimenomaan uuden sisällön.

    VastaaPoista
  10. YLE vastasi ja pahoitteli kovasti - ei ole kuulemma tuottajan 15-vuotisen työuran aikana sattunut mitään vastaavaa.

    Jutun on kirjoittanut talon ulkopuolinen free-toimittaja (onnea vaan juttujen myyntiin YLElle jatkossa), mutta juttukorvauksethan sieltä on tulossa.

    Kyllähän tämä copy-paste -toimitustyö ihmetyttää ja huolestuttaakin. Onko toimituksissa oikeasti niin kiire, että on pakko mennä rimaa hipoen ja välillä selvästi alikin? Pahoin pelkään, että näin räikeät plagiaatit ovat vain jäävuoren huippu - fiksummat muuntelevat edes sanajärjestystä sen verran, että eivät jää kiinni.

    VastaaPoista
  11. Hyvä että olivat yhteydessä ja saat korvauksen! Minä linkitinkin eilen nämä juttusi Facebookiin, sekä Ylen sivulle että Sori mä oon toimittaja -ryhmään...

    VastaaPoista
  12. Anonyymi12.4.12

    Hyvä arvostelu! Sain kolutyöhöni ytyä tästä :D

    VastaaPoista
  13. Muistathan, että myös opettajasi osaa googlettaa. :)

    Lisäksi kannattaa muistaa, että kun pohtii ja kirjoittaa asioita itse, kehittyy kirjoittajana. Sinulle voisi tehdä hyvää vähän treenailla kirjoittamista, sillä nyt olit esimerkiksi kirjoittanut väärin sanan "koulutyö".

    VastaaPoista