Kuva: Siltala. |
Kestovalitukseni käännöskirjoja lukiessani on suomen kielen taso. Olenkin ilahtunut voidessani kehua täysin rinnoin suomentaja Arja Pikkupeuran käännöstä Naisten valheissa. Huomasin muutaman sivun lukemisen jälkeen aivan kuin hengähtäväni helpotuksesta: tämän käännöksen parissa ei tarvitse kompastella kömpelyyksiin eikä ärsyyntyä kielivirheistä. Tällaisia käännöksiä soisi lukevansa enemmänkin: kielenkäyttö on värikästä ja sujuvaa, melkein kuin lukisi suoraan suomeksi kirjoitettua kirjaa. Helmet-kirjastosta löytyy tämä kirja alkukielellä, Skvoznaja linija -nimisenä. Tekisi hirveästi mieli kokeilla lukea tätä venäjäksi, ja kokeillahan toki aina voi, mutta järki sanoo että tämä on varmasti vaativampaa luettavaa kuin Djadja Fjodor, joten luultavasti haukkaisin liian ison palan.
Alun perin vuonna 2003 ilmestynyt kirja on muodoltaan novellikokoelman ja romaanin välimaastossa. Kehyshenkilönä on Ženja ja ajallisesti kirja kattaa parikin vuosikymmentä. Alkupuolella Ženja on lähes sivuhenkilö, mutta mitä pitemmälle edetään, sitä enemmän Ženja itse pääsee esiin.
Nimensä mukaisesti Naisten valheissa ovat pääosassa naisten kertomat värikkäät tarinat. Kenties kertojille itselleen sana "valhe" olisi liian leimaava - useimmat kertovat omia elämäntarinoitaan, yleensä melko värittyneellä tavalla, mutta lähes aina itse omiin tarinoihinsa uskoen. Ženja kuuntelee, nuorena kannustaen ja eläytyen, vanhemmiten jo aika kyynisenä ja epäuskoisena.
"Ljalja käy Ženjan luona lähes joka viikko, kertoilee taiteilijasta, ja kaikki hänen kertomansa saa Ženjan vakuuttumaan siitä, että tämä kammottava suhde on melko vahvaa laatua - jos perheellinen mies on valmis ottamaan riskin ja tapailemaan viikoittain kotonaan alaikäistä rakastajatarta, hän on todellakin järjiltään. Ehkäisypillerit, sivumennen sanottuna melko kalliit, Ženja ostaa luonnollisesti ilman Milan apua, antaa ne Ljaljalle ja käskee ottaa joka päivä, yhtään väliin jättämättä... Ostamistaan pillereista huolimatta Ženja kokee hirvittävää levottomuutta vastuustaan. Hän ymmärtää, että jotain on tehtävä ennen kuin skandaali puhkeaa, mutta ei tiedä, miltä suunnalta puuttuisi asiaan."
Rakenteensa ansiosta kirja sopi loistavasti pätkittäin luettavaksi, tyypillisesti luin yhden luvun eli yhden tarinan kerrallaan. Tarvitseeko sanoakaan, että tykkäsin kirjan tyylistä. Ulitskaja sekoittaa huumoria, neuvostoarkea, 90-luvun venäläisarkea, yhteiskuntakritiikkiä ja peri-inhimillistä ihmisten välistä kanssakäymistä kaikkine kiemuroineen. Kenties eniten pidin tarinasta Onnekas sattuma, jossa eletään jo Neuvostoliiton hajoamisen jälkeistä aikaa. Ženja saa kutsun Sveitsiin, tehtävänä osallistua elokuvadokumentin tekoon. Aiheena ovat Sveitsissä työskentelevät venäläiset prostituoidut. Herra ohjaaja on vähintäänkin sekopää, Ženjan kohtaamat prostituoidut valehtelevat silmät päästään eikä mikään muukaan tunnu olevan ihan sellaista kuin piti. Kylmäpäinen ja rauhallinen Ženja onneksi sumplii omat asiansa kuntoon.
Seuraava, huhtikuussa ilmestyvä Ulitskaja-suomennos on nimeltään Medeia ja hänen lapsensa. Sitä kuvaillaan näin: "Viisaan Medeian muistot, perheen kohtalot ja 1900-luvun Venäjän historia peilautuvat komeasti Ulitskajan nyansoidussa, psykologisesti tarkkanäköisessä proosassa." Kunhan ei vaan pitäisi lukea sitäkin!
Ulitskaja kiinnostaisi kovasti, täytyy pitää silmät auki seuraavalla Suomen reisulla. Olen kaivannut jotain nykyvenäjästä kertovaa proosaa ja mielellään juuri naisen kirjoittamaa tai ainakin naisen elämää sivuavaa.
VastaaPoistaTämä voisi olla hyvä kirja :)
VastaaPoistaKiva, että Ulitskajasta puhutaan. Luin taannoin erään (ei-suomennetun) novellikokoelman, ja tykkäsin kovin. Minuun vetosi se semmoinen tietty Tsehov-henkisyys.
VastaaPoistaMinullakin tämä on odottanut vuoroaan pian vuoden hyllyssä, mutta toivon uuden, tulevan suomennoksen vihdoin patistavan minut ensin tämän kirjan kimppuun, sillä olen kuullut siitä paljon hyvää. Nyt sinultakin. Upeaa kuulla, että käännös on hyvä!
VastaaPoistaOli ilo lukea mietteitästi tästä. Odotan kovasti Ulitskajan Medeiaa ja hänen lapsiaan, mutta nyt tuntuu, että tämäkin pitäisi lukea niin Ulitskajan kielen/kirjoitustyylin kuin hänen käsittelemiensä teemojen vuoksi.
VastaaPoistaEn ole kuullutkaan Ulitskajasta, mutta mielenkiinto heräsi nyt kyllä!
VastaaPoistaTämä kuuluu ehdottomasti lukemistooni!
VastaaPoistaKivaa! Kyllä tätä kelpaa suositella...
VastaaPoistaPiti tulla jättämään kommenttikin, koska luen aina blogiasi puhelimen välityksellä ja haluan jättää sanan, että ilahduin arviostasi.
VastaaPoistaTätä tosiaan kelpaa suositella, upea teos.
Kiitos Hanna :)
VastaaPoistaKatselinkin Siltalan kuvastosta tuota kevään Ulitskajaa, että vaikuttaa kiinnostavalta. Tämäkin!
VastaaPoistaLuehan vaan, voisi osuakin sinulle! :)
VastaaPoista