Kirjan avaaminen PEKKin paketista oli siinäkin mielessä miellyttävää, että mukana oli kirjailijan tervehdys jäsenille ja lisäksi kirja on ulkoisesti todella miellyttävä. Enpä yhtään ihmettele, että oman kustantamon perustaneet Siltalan veljekset ovat niin kovassa maineessa. Laadusta todistaa osuva ulkoasu ja Leikaksen kirjeen kuvaus kirjan toimitustyöstä.
Toimiston arkea kuvatessaan Leikas puristaa kahvitahrat, prosessit, projektit, tuotekehitykset, strategiat ja muut tietotyöläisen arkea raskauttavat käsitteet tehoprässiin. Tunnistin itseni esimerkiksi tästä kuvauksesta, kas tässä kappale minunkin työhistoriaani:
"Yhteyspäällikkö Marjo Kukkoaho kiristää otetta puhelimestaan ja kumartuu syvemmälle pöytänsä ylle. Hänen vastauksistaan päätellen toinen osapuoli on halunnut lopettaa puhelun jo usean minuutin ajan, mutta Kukkoaho on saanut pidettyä linjan auki. Hän toistaa samat sanat hieman eri järjestyksessä kolmatta tai neljättä kertaa. Lauseen painopiste vaihtelee sanajärjestyksen mukaan. Keskeistä on, että tuote tarjoaa strategisen kilpailuedun, kustannustehokkuutta ja nykyaikaiset keinot hallita yrityksen prosesseja vertaansa vailla olevalla joustavuudella. Mutta ennen kaikkea, ja tätä Kukkoaho painottaa väri poskilla kohoten, tarjotulla rahoitusmallilla tuote maksaa itsensä takaisin jo ensimmäisen käyttökuukauden aikana."
Kursivoiduissa tajunnanvirtajaksoissa käsitellään myrkkysammakkoja, vääntyneitä tuomiokirkon torneja, korpin älykkyyden tutkimista, hurjan nuoruuden ryyppyreissuja, venäläisten vodkanjuontia ja vaikka mitä. Kirja on jaettu kahteen osaan. Toinen osa on lyhyempi, ja ihmettelin osien vaihtuessa miksi osajako on tehty ja tyyliä hivenen muutettu. Toisaalta, uusperheen isän tuskainen valvominen huutavan vauvan kanssa selittää hyvin työpäivän ajatuskatkot.
Antti Majander viittaa Hotakaiseen ja Tammiseen, Melomisessa viitataan suoraan Veikko Huoviseen. Myös kaikuja Jari Tervon poljennosta on Melomisessa kuultavissa. Leikas kirjoittaa hauskaa ja irtonaista tekstiä ja herkuttelee suomen kielen lennokkuudella. Erinomainen avaus Pieneltä esikoiskirjakerholta.
Tätä kirjaa voi suositella kaikille siistin sisätyön tekijöille, jotka ovat joskus työpäivän aikana toivoneet olevansa jossain muualla.
Tekstit
Odotan niin innolla, että saisin tämän kirjan hyppysiini! Kiitos bloggauksesta!
VastaaPoistaKiitos hyvästä arviosta. Kiinnostuin todella paljon ja yritin jo jäljittää kirjaa kirjastosta.
VastaaPoistaPitää lukea tämä pian :-) Ajattelin itsekin sen hesarin jutun luettua, että tämä taitaa kertoa meikäläisenkin elämästä - arviosi vahvistaa oletusta!
VastaaPoistaUusi yritys: Hesarissa taidettiin mainita, että kirjaa on kirjoitettu 15 minuutin pätkissä työn ja perheen aiheuttaman paineen keskellä. Hämmästelen ja kadehdin moista keskittäytymiskykyä.
VastaaPoistaMinustakin tämä oli ihan hauska, mutten ihastunut mitenkään varauksetta. Kirjan loputtua jäi vähän sellainen olo, että entä sitten? Mikä tämän tarkoitus oli? Mutta ilman muuta piristävän erilainen romaani ja ajatusten virrassa soljuvaa knoppitietoa oli viihdyttävää lukea.
VastaaPoistaPidin erityisesti siitä, että lapsiperheen väsyttävä arki oli kuitenkin vain sitä arkea. Uupunut isä ei ollut jättämässä vaimoaan, lahtaamassa lapsiaan tai vetämässä ranteitaan auki. Aika usein kirjallisuudessa pienten lasten vanhemmat kokevat elävänsä helvetissä, josta poispääsyä miettivät kuumeisesti. Onhan se helvetillistä välillä, mutta mielestäni tässä romaanissa kuvaus tunteineen oli realistista. Vaimo ja lapset olivat selvästi rakkaita kaikesta huolimatta. Kumpaankaan suuntaan ei tehty numeroa. Eihän sitä jaksa.
Joo, melkoinen tehopakkaus tää Leikas: todella monipuolinen ura ja vauhdikas perhe-elämä. Tuo 15 minuutin pätkäkirjoittaminen oli mielessä kun luki kirjaa, tajunnanvirtaharhailuja voi hyvin lukea muistaen, että ne saattavat olla väsyneen mielen tuotoksia. Missään tapauksessa lukukokemus ei kuitenkaan ole tästä tiedosta riippuvainen, vaan kokonaisuus on ehjä.
VastaaPoistaKaroliina: ehkä se pointti oli vaan siinä oravanpyörän kuvauksessa. Olen ihan samaa mieltä tuosta väsyttävän arjen kuvauksesta, jossain loppumetreillä tuli sellainen olo, että toivottavasti tää ei pääty mihinkään kirveen esiin kaivamiseen tai rekkaa päin ajamiseen. Onneksi ei moisiin kliseisiin sorruttu.
Kuulostaa kiinnostavalta. Minä koen toimistoromaanin jo aihepiiriltään riittäväksi oikeuttaakseen olemassaolonsa. Jos niitä on Suomessa aiemmin kirjoitettu, niin minun tietoisuuteeni ei ole löytänyt.
VastaaPoistaVeikkaanpa, Jori, että voisit tykätä tästä. Toivottavasti bloggaat tästä joskus, ois kiva lukea mielipiteesi. :)
VastaaPoistaSain oman tekstini valmiiksi ja uskalsin tulla katsomaan, mitä mieltä olit! Minäkin pidän kovasti tämän kirjan kansista. Kiva, että mainitsit niistä, minä en tällä kertaa viitsinyt, kun Hirvosesta kirjoitettuani juuri kansien arvostelu kirvoitti eniten kommentteja :) Mutta tämä kirja on kaunis. Minua ei niinkään puhutellut tuo toimistotoiminta, vaikka palavereissa istunkin ihan liikaa ja aina vain enemmän. Perhekuvaus ja se, miltä koti näyttää ja tuoksuu, kun on pieniä lapsia ja kädet täynnä, oli kyllä aika realistista. Tykkäsin. Odotellaan seuraavaa kuukauden esikoista!
VastaaPoistaEi voisi olla osuvampi just tähän viikkoon.. Luen heti, kun jaksan lukea toimistoelämästä, hyvä vinkki, kiitos. ;)
VastaaPoistaSalla: lisäsin tämän jo lukulistalleni, joten jos se joskus vuoroon pääsee, kuten oletan, niin kyllä se silloin päätyy blogiinkin.
VastaaPoistaMainiota! Kirja tuntuu tosiaan herättäneen erilaisia reaktioita ja tulkinnoissa on erilaisia painotuspisteitä. Mielestäni aika positiivinen seikka - kirja ei ole yksitasoinen, vaan tarjoaa eri ihmisille erilaisen tarttumapinnan.
VastaaPoistaPieni esikoiskirjakerho kiittää tällä kertaa kerhotoiminnan aloittamisen kehuista. ;)
VastaaPoistaElina Warstan kansiasu on todella hieno. Lakan käyttö pisaroina takakannessa, itse kirjan pirteä sininen ja sen kannessa Torkkuyökön kuva... vau. Elina on tehnyt myös mm. Kari Hotakaisen Huolimattomat -romaanin hiljaiseksi vetävän kansiasun – yritin löytää netistä kuvan koko kansista, mutten löytänyt nopealla vilkaisulla. Pelkkä etukansi löytyy, mutta se on vain pala kokonaisuudesta.
Yritän jättää kommentit kirjasta tulevaan radio-ohjelmaan:
http://yle.fi/radio1/kulttuuri/kirjakerho/antti_leikas_-_pia_pesonen_-_kanerva_eskola_-_jussi_keinonen_28875.html
Pitääkin yrittää osua radion ääreen. Eräs jälkihuomio tähän kirjaan liittyen: kustannusala Suomessa alkaa näköjään tosiaan käydä kirjavaksi. Kustannusosakeyhtiö Siltala on perustettu kahden miehen voimin vuonna 2008 ja siellä tehdään näin kovaa laatua. Melkoinen osaamiskeskittymä. Samaan aikaan tuntuu siltä, että monessa isossa, perinteisessä ja vahvassa kustantamossa kustannustoimittamisen ja vaikka suomentamisen laadun on annettu vähän repsahtaa tai ainakin laadunvaihteluja tuntuu olevan. Ja monessa pienessä kustantamossa ei ehkä missään vaiheessa ole panostettu kunnon kustannustoimittamiseen tai edes ymmärretty että sellaista pitäisi olla.
VastaaPoistaTämä oli sellainen hyvällä tavalla viimeistelty kirja. Missään kohti ei tullut sellaista "äh, ei näin" -oloa, joka usein iskee jos kirjassa tulee vastaan jotain tökeröitä virheitä tai huolimattomia rönsyjä.
Toki veljekset Siltalan Touko oli WSOY:n kirjallinen johtaja ja entinen kotimaisen kaunon vetäjä ennen Harri Haanpäätä, ja Aleksi taas saman firman historian & muistelmien kustantaja. Mutta todellinen kaappaus oli, kun viime syksynä Sari Lindstén siirtyi toimituspäälliköksi WSOY:n vastaavasta toimesta. Hän toimitti myös Leikaksen.
VastaaPoistaKustantaminen on kyllä sen verran kaoottista toimintaa, että virheitä ja laadunvaihtelua tulee jokaiselle. Toisille vähemmän.
Hyvä kustannustoimittaja on (kotimaisen) kirjan lukukokemuksen ratkaiseva tekijä. Jokainen huippukirjailija tietää sen. Ennustan, että alan muutosten oheistuotteena kustannustoimittajien rooli tulee olemaan entistä tärkeämpi, ja loppuprosessi on enemmänkin palvelutoimintaa.
(Karkasi vähän bisnespuolelle.)
Blogimiitti-idea alkaa kehkeytyä... Ottaisivatkohan ne Siltalalla vastaan, jos kirjabloggaajat haluaisivat tulla tutustumaan. Olisi kyllä ilo kuulla hyvän kustannustoimittajan, kuten Lindsténin, kertovan työstään. En kyllä ole itse vielä jaksanut yhtään blogitapaamista järkätä, olen vain mennyt mukaan kun on kutsuttu, mutta voisihan tästä panna idean hautumaan. :)
VastaaPoistaLukijana arvioisin, että puutteellinen kustannustoimittaminen näkyy siinä, että kirjassa on unohdettu "kill your darlings" -sääntö. Jos kirjailija alkaa kirjassa suhteettomasti paasata jostakin asiasta, niin siinä tulee sellainen olo että olisikohan tätä pitänyt vähän pätkiä.
Ja sellaiset tason notkahtelut kirjan sisällä kielivät kustannustoimittamattomuudesta myös. Jos jokin osa kirjasta on hyvä, niin alkaa ihmetellä että miksi samalla vaivalla ei ole muutakin kirjaa kirjoitettu yhtä hyväksi.
Kuulostaapa upealta idealta!
VastaaPoista(Lohduttaudun sillä että jos paikalle ei itse pääse, moisesta tapaamisesta saa sitten vähintään hienot raportit blogien kautta :-)
Mie luin maanantaina tuon Jussi Keinosen kommentin ja koska olen hiihtolomalla olin ihan sekaisin päivistä ja luulin, että se kirjaohjelma oli silloin. Onneksi kuitenkin menin, sillä kuuntelin Nadjan huoneesta mielenkiintoisen ohjelman Märta Tikkasen teoksesta Emma ja Uno.
VastaaPoistaPitää nyt kuitenkin perjantaina kuunnella ohjelmaa tästäkin teoksesta.
Olen menossa Siltalaan tässä kuussa tutustumaan kustannustoimittajakurssilaisten kanssa. Olisi mukava mennä kirjabloggaajanakin tutustumaan eri kustantamoihin. :)
Mainiota, olisipa hienoa jos pystyisit tekemään käynnistä blogiraportin. Virtuaalitutustuminenkin tähän kustantamoon olisi kivaa. :)
VastaaPoistaKivan kuuloista toimintaa suunnitteilla...
VastaaPoistaHannalle tiedoksi, että ohjelma Leikaksen ja Pia Pesosen esikoiskirjoista on vasta viikon kuluttua, 18.3. Mutta kannattaa varmaan kuunnella tälläkin viikolla. :-)
Ideoitahan voi aina heitellä, eri asia koska jaksaa toteuttaa... :)
VastaaPoistaPitäisikin lukea Melominen. Sain sen ystävältä kirjavaihdossa jo noin vuosi sitten.
VastaaPoista