 |
| Kansi: Myllylahti. |
Mä laitan viestin ja Sara on vastassa portilla.
Sen hymy on kuin kaks sataa wattia
ja mun vatsa heittää volttia
ja ajattelen, että
tuollainen reaktio tulee,
kun joku näyttää siltä kuin Sara.
Ihan ensimmäiseksi jääviyshuomautus: J.S. Meresmaan Dodo on Myllylahti-kustantamon julkaisema ja tunnen henkilökohtaisesti Myllylahden toimitusjohtajan Lassi Junkkarisen, joka on eräs jo passiiviseksi jätetyn Lukulamppu-verkkopalvelun omistajista, kuten itsekin olen.
Dodon pariin etsiydyin Helmet-lukuhaasteen kautta. Haasteen kohta 27 on "Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani." Tajusin, etten tiedä mitä säeromaani tarkoittaa. Päätin ottaa selvää ja luin Helmetin sivuilta asiantuntevan artikkelin aiheesta. Säeromaanissa teksti on jaettu säkeiksi runojen tapaan. Päätin lukea artikkelissa mainitun Dodon ja varasin sen kirjastosta.
J.S. Meresmaan nimi on jäänyt mieleen tasokkaan kotimaisen fantasiakirjailijan kirjoittajana. Esimerkiksi Kirsin kirjanurkassa on useita arvioita Meresmaan teoksista. Minulle Dodo oli ensimmäinen lukemani Meresmaan kirja ja sen perusteella voisin hyvinkin tutustua muuhunkin Meresmaan tuotantoon. Meresmaa kirjoittaa suomeksi blogia ja ylläpitää myös englanninkielisiä kotisivuja.
Dodon kertoja on yhdeksäsluokkalainen Iina, jolla on itseään vanhempi, masentunut poikaystävä, kuvioista häipynyt eroisä, töiden vuoksi kotoa paljon poissaoleva äiti ja varakkaammassa perheessä kasvanut ystävä Sara. Iinan kouluarvosanat ovat runsaiden poissaolojen vuoksi jäämässä varsin kehnoiksi. Lisäksi Iinalla on salainen lemmikki, Dodo, jolla on outoja ominaisuuksia.
Vakavia ja aika synkkiäkin teemoja siis, mutta Meresmaa ei mässäile huono-osaisuudella vaan Iinalla on itsenäinen, pohdiskeleva ja vahva kertojanääni. Säeromaanin tekniikka taitaa palvella tässä erinomaisesti tarkoitusta: teksti on ilmavaa ja kevyttä ja paikoin runollista. Jokunen jakso on, jossa teksti voisi aivan hyvin olla proosaa - siinä on vain painettu rivinvaihtonäppäintä ennen aikojaan. Mutta enimmäkseen tyyli lähestyy proosarunoa ja se miellytti minua kovasti. Arvelen, että olisin itse murrosikäisenä lukijana pitänyt kovasti tästä kirjasta - sopiva yhdistelmä maailmantuskaa, lyyrisyyttä, toivonpilkahduksia ja hyviä ratkaisuja ilman turhaa opettavaisuutta toimii.
Näin aikuislukijanakin teksti oli antoisaa. Pidin erityisesti siitä, miten nuorten seksuaalisuutta kuvattiin modernilla tavalla. Dodossa oli kuin pedattuna tunkkaisen kolmiodraaman asetelma, mutta siitä mentiin yli että heilahti. Kirjaston kirjaan olikin lisätty sateenkaaritarra. Kirjastojen sateenkaarihyllyt ovat muutamassa vuodessa yleistyneet kovasti. Kehrääjä-verkkolehden artikkeli kertoo kiinnostavasti aiheesta.
HelMet-lukuhaasteesta oli siis taas kerran iloa: opin mikä on säeromaani, luin sellaisen ja korkkasin minulle uuden kirjailijan tuotannon! Kiitos kaikille asiaan vaikuttaneille!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti